maanantai 15. joulukuuta 2014

Alexander McCall Smith - Kirahvin kyyneleet ja Siveysoppia kauniille tytöille

Mma Ramotswen tutkimukset jatkuvat tuttuun rauhalliseen tahtiin. Naisten etsivätoimistosta kertovan sarjan toinsessa osassa Kirahvin kyyneleet toimiston maine on kiirinyt, ja etsivä Ramotswe ja hänen sihteerinsä, apulaisetsivä Mma Makutsi, saavat syrjähyppyselvittelyjen ohella ratkottavakseen kinkkisen arvoituksen menneisyydestä.

Yksityiselämänsä puolella Mma Ramotswella on luvassa jännittävät ajat, sillä sarjan ensimmäisen osan lopussa hän vastasi miespuoleisen ystävänsä kosintaan myöntävästi. Tämän lisäksi kyseinen mies suostuu orpotilalla käydessään adoptoimaan kaksi lasta - kysymättä asiaa ensin Mma Ramotswelta. Kirja keskittyykin paljon Mma Ramotswen ja J. L. B. Matekonin keskinäisen suhteen kuvaamiseen.

Kokonaisuutena kirja jatkaa sarjan ensimmäisestä osasta tuttua tyyliä. Sujuvaa ja soljuvaa tekstiä lukee mielellään, ja tarina nappaa lukijan mukaansa verkkaisesta etenemistahdistaan huolimatta.

Sarjan kolmannessa osassa Siveysoppia kauniille tytöille keskitytään Mma Ramotswen ohella Mma Makutsiin, mikä tuo sarjalle sopivasti uutta syvyyttä ja kiinnostavuutta. J. L. B. Matekonin potiessa masennusta ja ollen näin ollen poissa kuvioista tilaa jää enemmän apulaisetsivä/sihteeri/autokorjaamon toimitusjohtajan esittelyyn, mikä ei ole lainkaan huono juttu. Mma Makutsi tuo sarjan hahmoihin sopivaa terävyyttä ja napakkuutta, jota muista jää kaipaamaan.

Yleisesti ottaen kirjasarjan hahmoja voi kuvata ihastuttavalla tavalla naiiveiksi. Elämä kirjasarjan kuvaamassa Afrikassa on rauhallista ja ongelmat ovat joko perustavanlaatuisia (orpolasten sijoittaminen hyviin koteihin, huolehtiminen sukulaisista rahallisesti) tai melko pienimuotoisia (haluavatko naiset ehdottomasti mahdollisimman suuren timantin kihlasormukseen). Toisaalta esimerkiksi masennusta käsitellään melko rennolla otteella. Kirjat tarjoavatkin oivaa todellisuuspakoa Suomen pimeään talveen!

torstai 18. syyskuuta 2014

Yann Martel - Piin elämä

Yann Martelin englanninkielinen alkuteos Life of Pi ilmestyi 2001 ja siihen pohjautuva elokuva julkaistiin 2012. En ole nähnyt elokuvaa vielä, mutta kirjan luettuani se on ehkä pakko katsoa.

Kirjailija kertoo uskomattoman tarinan, joka ei millään voi olla totta, mutta johon lukija haluaa uskoa yhtä lujasti kuin maahan jalkojensa alla. Tarina on kirjoitettu osin omaelämäkerran muotoon, jota ajoittain halkoo tarinan muistiin kirjoittavan kirjailijan sivuhuomautukset.

Intialaispoika Pii elää rauhallista elämää kotimaassaan perheensä kanssa, kunnes perhe päättää muuttaa paremman tulevaisuuden toivossa Kanadaan. Perheen isä myy omistamansa eläintarhan ja seikkailu voi alkaa. Matka on tarkoitus taittaa rahtilaivalla, jossa matkustaa myös osa perheen omistamista eläimistä, jotka on tarkoitus myydä Kanadassa paikallisiin eläintarhoihin. Laiva uppoaa onnettomuuden seurauksena, ja ainoat selviytyjät pelastautuvat yhteen pelastusveneeseen. Piin seuraan liittyy jalkansa veneeseen hypätessään murtanut seepra, hyeena ja bengalintiikeri.

En ole pitkään aikaan lukenut näin mukaansa tempaavaa kirjaa. Kirjailijan maalaileva tyyli tuntui alkuun hieman raskaslukuiselta, mutta kun siihen tottui en meinannut saada laskettua kirjaa kädestäni. Tarina on yhtä aikaa täysin käsittämätön ja täysin mahdollinen. Selviytyjien eloonjäämiskamppailu saa lukijan sekä itkemään, voimaan pahoin että nauramaan ääneen.

Ehdottomasti lukemisen arvoinen teos.

perjantai 5. syyskuuta 2014

Margaret Weis, Tracy Hickman - Lohikäärmeen salaisuus

Lohikäärmelaivat-sarjan toinen osa koukuttaa lukijansa tehokkaasti seuraamaan Skylanin ja hänen heimolaistensa selviytymistä vieraalla maaperällä.

Vanhat jumalat ovat alakynnessä uusia jumalia vastaan. Vain Vektian lohikäärmeiden viisi henkiluuta voisivat auttaa. Niiden sijaintia eivät tiedä edes jumalat itse. Uuden jumalan Aelonin palvojat eivät pysty vakiinnuttamaan valtaansa ilman näitä luita.

Petturi Raegar on päässyt Aelonin soturipapiksi Sinariaan, minne torgunin jäljelle jääneet soturit ja pappissisarukset Aylaen ja Treia ovat joutuneet orjiksi. Pois pääsy sieltä ei ole helppoa ja he tarvitsevat liittolaisia, joita löytyy yllättäviltä tahoilta.

Skylanin heimolaiset ovat kääntäneet hänelle orjuudessa selkänsä, hänen paras ystävänsä on kuollut eikä hänellä tunnu olevan vaikeasta tilanteestaan ulospääsyä: sotureiden laiva on rikkoutunut ja he ovat vangittuina sisämaassa kaupungissa, jossa on enemmän asukkaita kuin heidän ja heidän heimoveljiensä kansoissa yhteensä. Soturit alistetaan taistelemaan paikallisessa näytöstaistelussa, jolla viihdytetään kaupungin asukkaita.

Ihmisten käymä taistelu maan päällä limittyy yhteen jumalten käymään taisteluun heidän omassa maailmassaan kiehtovalla tavalla.

Margaret Weis, Tracy Hickman - Lohikäärmeen luut

Weisin ja Hickmanin kirjoittaman Kuolemanportti-sarjan luettuani tartuin innoissani heidän kirjoittamaansa uuteen Lohikäärmelaivat-sarjaan. Sarja sijoittuu viikinkien ja lohikäärmeiden maailmaan, ensimmäisen osan takakansi tiivistää tarinan seuraavasti:

Nuori Skylan Ivorson on vindrasin päälliköiden päällikkö. Kansan muinaiset jumalat joutuvat pakoilemaan heitä voimakkaampia uusia jumalia. Jättiläiset ovat saaneet haltuunsa yhden kansan pyhimmistä esineistä, Vektanin käädyn, jota Skylan lähtee hakemaan takaisin lohikäärmelaivastonsa kanssa. Voivatko heidän jumalansa auttaa sotureita tässä vaarallisessa tehtävässä?

Sarjan ensimmäinen, vajaa viisisataasivuinen osa, esittelee tarinan henkilöt: itsekeskeisen ja ylpeän Skylanin, josta tulee kansansa päälliköiden päällikkö, hänen yhtä kiivasluoneisen lapsuudenystävänsä Aylaenin ja Garnin, joka on kolmikon harkitseva osapuoli.

Kirjasarjan ensimmäinen osa on melko tuskastuttavaa luettavaa, sillä sarjan päähenkilö Skylan on naiivi ja tyhmä uskoessaan toimivansa heimonsa parhaaksi antaessaan pettureiden johdattaa itsensä ja heimonsa tuhon partaalle. Useaa kohtausta lukiessa tekisi mieli laskea kirja käsistään ja huokailla ääneen toisen luottamusta vääriin ihmisiin. Tarinan edetessä ja Skylanin joutuessa kohtaamaan pelkonsa ja rajallisuutensa hän alkaa kuitenkin kasvaa ihmisenä. Maailma ei olekaan niin yksinkertainen paikka, kuin hän on aina luullut. Tarina johdattaa lukijansa Skylanin ja kumppaneiden kanssa uusiin, kiinnostaviin maailmoihin.

sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Alexander McCall Smith - Naisten etsivätoimisto nro 1. Mma Ramotswe tutkii

Ystäväni suositteli minulle Mma Ramotsween tutustumista jo pitkän aikaa sitten, mutta mukamas en oikein jaksanut hänestä kiinnostua. Kesäkuussa kävin toisen ystäväni kanssa kirjastossa, ja hän suositteli afrikkalaisen naisen perustamaan etsivätoimistoon tutustumista myös. Minäpä sitten lainasin kirjan, ja jokunen viikko sitten sain siihen vihdoin tartuttua. Ja liityin myös Mma Ramotswen ystävien joukkoon!

Mma Precious Ramotswe on elämäniloinen, rehevä ja sisukas nainen. Isältään perimänsä karjan myynnistä saaduilla rahoilla hän perustaa Botswanan ensimmäisen ja ainoan etsivätoimiston. Kuuluisa neiti Marple esikuvanaan tämä älykäs ja lämminsydäminen rouva ratkoo arkisia rikoksia. Aseinaan hänellä on pieni valkoinen pakettiauto, Botswanan Sihteeriopistossa loppututkinnon suorittanut Mma Makutsi, rauhallinen harkinta ja lukuisat kupilliset rooibos-teetä. Mma Ramotswen elämäntarinaa seuratessa tulevat tutuiksi myös Botswanan lähihistoria ja maan omanarvontuntoiset asukkaat.

Kirja sisältää useita lyhyitä etsivätoimiston tapauksia mutta keskittyy enemmän kuvaamaan päähenkilön omaa elämää mysteerien ratkaisun ohessa. Teos on hyvin kirjoitettu ja suomennos sujuvaa luettavaa. Kappaleet ovat melko lyhyitä, mikä tekee kirjasta oivaa bussiluettavaa, mutta Mma Ramotswen seurassa voisi helposti viettää vaikka koko illan! Arkinen elämä Botswanassa tulee myös lukijalle tutuksi.