Toinen osa Aaveita (Ghosts, 1986, suom. Jukka Jääskeläinen 1988) kertoo puolestaan yksityisetsivästä, joka luulee saavansa helpon ja rahakkaan keikan, mutta päätyy menettämään oman elämänsä tehtävänannon syödessä häntä. Tässäkin tarinassa leikitellään identiteetillä: kuka on tarkkailtavaksi joutunut ihminen, mitä hän on tehnyt, ja miten hänen tarkkailunsa muokkaa tarkkailijaa. Kertomus alkaa vetävästi ja sen intensiteetti vetää puoleensa melkein koko tarinan ajan, mutta loppuratkaisu tulee jälleen puun takaa ja jättää jotenkin typertyneen olon.
Kolmas osa Lukittu huone (The Locked Room, 1986, suom. Jukka Jääskeläinen ja Jukka Sirola) kertoo kirjailijasta, joka saa yhteydenoton ystävänsä vaimolta. Mies on ollut kateissa jo pitkän aikaa, eikä vaimo usko hänen enää olevan elossa. Kadonnut mies oli kirjoittanut pöytälaatikkoon romaaneja, runoja ja näytelmiä, ja hänen toiveensa oli, että päähenkilö rupeaisi hänen kirjallisen työnsä "pesän selvittäjäksi" ja tilanteen niin salliessa julkaisisi teokset. Lopulta päähenkilö huomaa eläneensä elämänsä jonkun toisen käsikirjoituksen mukaan.
Trilogian jokainen osa on omalla tavallaan kiehtova ja jopa jännittävä, osin myös hyvällä tavalla hämmentävä, mutta itse en oikein pitänyt minkään tarinan loppuratkaisusta. Usein koin myös jonkinlaista pettymistä hahmoihin ja heidän tekemiinsä ratkaisuihin. Mutta näin jälkikäteen ajatellen lukukokemus oli hyvällä tavalla erilainen siitä, mihin muissa lukemissani kirjoissa olen tottunut. Lukija joutuu useampaan otteeseen ravistelemaan itseään ja usein pohdin hahmojen ratkaisuja silloinkin, kun en itse kirjaa lukenut.
En tiedä, aionko lukea Austeria jatkossa, mutta tämä trilogia oli ihan virkistävä poikkeus muuten niin fantasiaan keskittyvässä kirjahyllyssäni.
