lauantai 28. marraskuuta 2015

Cathy Kelly - Mehiläiskuningatar

Marraskuun harmaudessa ei tee mieli lukea mitään kovin masentavaa tai liikaa harmaita aivosoluja rasittavaa. Aloin jo lukea Orhan Pamukia, mutta koska lukeminen alkoi rajoittua muutamaan sivuun kerrallaan niin vaihdoin kirjan lennosta uuteen Cathy Kellyyn.

Lilly Maguiren myönteinen elämänasenne huokuu ystävyyttä kaikkia kohtaan. Miehen kuoleman jälkeen hänen maailmaansa on kuitenkin jäänyt tyhjä kohta. Kun käy yllättäen ilmi, että lapsena adoptoidulla Lilliellä on Seth-niminen velipuoli, Lillien aikuiset lapset kannustavat äitiään matkustamaan Irlantiin etsimään juuriaan. Niin tämä saapuu Redstonen idylliseen pikkukaupunkiin ensimmäistä kertaa.

Redstoneen tulee myös nuori lankakaupan pitäjä Peggy, jota menneisyys estää asettumasta aloilleen. Sethin vaimo Francesca puolestaan taistelee selviytyäkseen perheen elättäjän roolissa miehen jouduttua työttömäksi. Aurinkoinen Lillie onkin Redstoneen tervetulleempi vieras kuin hän osaa aavistaa. Elämänviisaus ja lämpö ovat lempeitä lääkkeitä, joita tarvitaan, jotta pikkukaupungin ihmisten pelot ja pettymykset voivat muuttua toteutuviksi unelmiksi ja luottamukseksi tulevaisuuteen.

Yhden Kellyn kirjan lukeneena osasin varautua suureen määrään henkilöhahmoja, joiden tarinoita kuljetetaan eteenpäin vuorotellen, ja lopulta kaikki langanpäät punoutuvat saumattomasti yhteen. Tässäkin kirjassa on yli viisisataa sivua, mutta tarina olisi mielestäni ansainnut vielä sata sivua lisää kehittelyaikaa. Nyt loppu tuli vastaan hieman töksähtäen ja asiat menivät hieman liiankin jouhevasti. Tarina hoiti kuitenkin tehtävänsä: mieli pysyi marraskuun harmaudessa virkeänä ja tarina on mukaansatempaava.