Backman, Fredrik - Britt-Marie kävi täällä

Kun aloin lukea tätä kirjaa en ollut aivan varma, pidänkö siitä vai en. Tästä huolimatta sivut vain tuntuivat kääntyilevän itsekseen ja tarina imi mukaansa. Yhtäkkiä huomasinkin olevani täysin koukussa!

Haarukat. Veitset. Lusikat.

Tässä järjestyksessä.

Britt-Marie ei tosiaankaan ole niitä jotka arvostelevat toisia, ei todellakaan, mutta ei kai yksikään sivistynyt ihminen tulisi järjestäneeksi keittiönlaatikossa olevia ruokailuvälineitä millään muulla tavalla? Britt-Marie ei tuomitse ketään, ei todellakaan, mutta emme kai me nyt sentään mitään eläimiä ole?

En ole vielä saanut luettua yhtäkään Mielensäpahoittajaa, mutta Britt-Marieen tutustuttuani se ei tunnu enää yhtään huonommalta ajatukselta. Kirja on hauska, hyvin kirjoitettu, tarina etenee jouhevasti ja se on juuri sopivan pituinen. Hahmot ovat uskottavia, juonenkäänteet yllättäviä ja aina silloin tällöin naureskelin lukiessani ääneen. Ehdotonta hyvän mielen lukemistoa!

Gaiman, Neil - Unohdetut jumalat ja Hämähäkkijumala

Luin vastikään Gaimanin teoksen Unohdetut jumalat ja kun aloin kirjoittaa siitä postausta, huomasin, etten ollut kirjoittanut sitä vielä aiemmin syksyllä lukemastani Gaimanin teoksesta Hämähäkkijumala. On tullut aika korjata tämä vääryys.

Luin Gaimanin samoja teemoja käsittelevät teokset hieman nurinkurisessa järjestyksessä. Hämähäkkijumala (Anansi Boys, 2005, suomennos 2009) on tarina Paksusta Charliesta, joka ei oikeastaan ole paksu, mutta hänen isänsä kerran lausuma lempinimi ei ota kuluakseen pois. Eräänä päivänä rauhallista elämää halajavan Charlien ovelle ilmestyy muukalainen, joka väittää olevansa hänen veljensä. Kuinka ollakaan, Charlien veljeä ei kummemmin kiinnosta rauhallisen elämän viettäminen. Tarinan edetessä Charlielle selviää, ettei hänen isänsä ollutkaan se, joka Charlie kuvitteli hänen olevan, vaan itse Hämähäkkijumala.

Tarina oli täynnä mielenkiintoisia hahmoja, eriskummallisia tapahtumia ja juonenkäänteitä ja siihen uppoutui helposti. Gaiman onnistuu luomaan maailman, jossa todellisuus ja fantasia paiskaavat onnistuneesti kättä.

Unohdetut jumalat (American Gods, 2001, suomennos 2002) povaa tavallaan alkua Hämähäkkijumalalle. Mies nimeltä Shadow vapautuu vankilasta samalla kun kuulee vaimonsa kuolleen auto-onnettomuudessa. Matkalla hautajaisiin hän törmää mieheen, joka haluaa palkata hänet epämääräisiin hämärähommiin ja lopulta onnistuukin aikeissaan. Shadown maailmaan alkaa ilmaantua hyviksiä ja pahiksia, joita hän ei aiemmin uskonut olevan olemassakaan.

Tarinassa on suuria teemoja ja sen kertominen vie useammat sata sivua. Kokonaisuus ei mielestäni aivan yllä Hämähäkkijumalan tasolle, vaikka kerronta onkin sujuvaa ja hahmot mielenkiintoisia. Gaimania tulee luettua jatkossakin.