Cathy Kelly - Mehiläiskuningatar

Marraskuun harmaudessa ei tee mieli lukea mitään kovin masentavaa tai liikaa harmaita aivosoluja rasittavaa. Aloin jo lukea Orhan Pamukia, mutta koska lukeminen alkoi rajoittua muutamaan sivuun kerrallaan niin vaihdoin kirjan lennosta uuteen Cathy Kellyyn.

Lilly Maguiren myönteinen elämänasenne huokuu ystävyyttä kaikkia kohtaan. Miehen kuoleman jälkeen hänen maailmaansa on kuitenkin jäänyt tyhjä kohta. Kun käy yllättäen ilmi, että lapsena adoptoidulla Lilliellä on Seth-niminen velipuoli, Lillien aikuiset lapset kannustavat äitiään matkustamaan Irlantiin etsimään juuriaan. Niin tämä saapuu Redstonen idylliseen pikkukaupunkiin ensimmäistä kertaa.

Redstoneen tulee myös nuori lankakaupan pitäjä Peggy, jota menneisyys estää asettumasta aloilleen. Sethin vaimo Francesca puolestaan taistelee selviytyäkseen perheen elättäjän roolissa miehen jouduttua työttömäksi. Aurinkoinen Lillie onkin Redstoneen tervetulleempi vieras kuin hän osaa aavistaa. Elämänviisaus ja lämpö ovat lempeitä lääkkeitä, joita tarvitaan, jotta pikkukaupungin ihmisten pelot ja pettymykset voivat muuttua toteutuviksi unelmiksi ja luottamukseksi tulevaisuuteen.

Yhden Kellyn kirjan lukeneena osasin varautua suureen määrään henkilöhahmoja, joiden tarinoita kuljetetaan eteenpäin vuorotellen, ja lopulta kaikki langanpäät punoutuvat saumattomasti yhteen. Tässäkin kirjassa on yli viisisataa sivua, mutta tarina olisi mielestäni ansainnut vielä sata sivua lisää kehittelyaikaa. Nyt loppu tuli vastaan hieman töksähtäen ja asiat menivät hieman liiankin jouhevasti. Tarina hoiti kuitenkin tehtävänsä: mieli pysyi marraskuun harmaudessa virkeänä ja tarina on mukaansatempaava.

Cathy Kelly - Kaikki alkoi Pariisissa

Tartuin hetken mielijohteesta kirjaston vip-lainahyllyn ääressä Cathy Kellyn romaaniin, jossa seurataan vihkiparille läheisten ihmisten eloa ja ihmissuhdekiemuroita häiden alla.

Kun Michael kosii Katya Eiffel-tornin huipulla, heidän siihenastinen rakkaustarinansa huipentuu parhaalla mahdollisella tavalla. Hääsuunnitelmat vaikuttavat eri tavoin myös heidän läheistensä elämään. Katyn kaaso Leila suree oman avioliittonsa äkillistä päättymistä ja yrittää hukuttaa sydänsurunsa uran luomiseen. Michaelin äiti Grace muistaa vielä ensirakkautensa huuman ja kosinnan. Poikansa häiden alla hän viettää yhä enemmän aikaa ex-miehensä kanssa ja huomaa miettivänsä, oliko eroaminen viisitoista vuotta sitten kuitenkin virhe. Katy ja Michael kävelevät kohti alttaria ja yhteistä elämää, mutta saavatko häävieraatkin oman onnellisen loppunsa? Cathy Kellyn tarkkanäköinen romaani tämän päivän naisista viihdyttää ja koskettaa.

Kirja oli erittäin nopealukuinen ja koukuttava - en ole pitkään aikaan lukenut noin vallassaan pitäviä ihmissuhdekuvauksia! Ensimmäisten kappaleiden jälkeen henkilögalleria tuntui aivan liian laajalta, mutta tarinan edetessä hahmot oppi kuin oppikin lokeroimaan oikeisiin paikkoihin. Tarina kulki lennokkaasti ja pysyi kuitenkin kertojansa hyppysissä.

Suosittelen romaania erittäin lämpimästi!

Alexander McCall Smith - Kalaharin konekirjoituskoulu miehille ja Elämän kirkas keskipäivä

Botswanan kuuluisimman naisyksityisetsivän ja hänen läheistensä elämässä puhaltavat uudet tuulet.

Kalaharin konekirjoituskoulu miehille keskittyy Mma Ramotswen sijaan enemmänkin sarjan keskeisten sivuhenkilöiden elämänjuonteisiin. Naisten etsivätoimisto nro 1:n sihteeri Ja Tlokweng Road Speedy Motorsin apulaisjohtaja, Botswanan sihteeriopistosta huippuarvosanoin valmistunut Mma Makutsi perustaa oman yrityksen muiden tehtäviensä oheen.

Mma Ramotswen harmiksi kaupunkiin ilmestyy kilpaileva etsivätoimisto, jota johtaa mies ja joka pyrkii joka yhteydessä tuomaan esiin syitä, miksi mies on parempi yksityisetsivä kuin nainen. Yksityiselämässä huolia aiheuttavat omalla tavallaan adoptoidut orpolapset Puso ja Motholeli ja myös Mma Ramotswen kihlattu J. L. B. Matekoni.

Elämän kirkas keskipäivä keskittyy taas vaihteeksi enemmän Mma Ramotswen elämään. Etsivätoimiston varakas asiakas pyytää Precious Ramotswea selvittämään neljän kosijansa aikeet, ovatko he oikeasti rakastuneet häneen vai havittelevatko he vain hänen rahojaan? J. L. B. Matekoni puolestaan lupautuu jälleen tempaukseen, jonka onnistuminen ei ole lainkaan taattu ja joka aiheuttaa päänvaivaa sekä hänelle että hänen morsiamelleen Mma Ramotswelle.

Sarja jatkaa tutulla rauhallisella tyylillään. Elämä Botswanassa on pohjimmiltaan rauhallista, leppoisaa ja ikinä ei ole niin kiire, ettei ehtisi juomaan hyvää kupillista rooibosteetä. Kirjat ovat täydellistä lomalukemista ja auttavat nollaamaan ajatukset oman päivän suurista ja pienistä suruista ennen nukkumaan menoa.

Paul Auster - New York -trilogia

Kirjan takakansi hehkuttaa Austeria yhtenä Yhdysvaltain arvostetuimpana nykykirjailijana. Trilogia sisältää kolme erillistä lyhyttä romaania, jotka kuitenkin kietoutuvat epämääräisellä tavalla toisiinsa. Tarinat käsittelevät New Yorkia, rikoksia, identiteettiä ja kaikkien henkilöinä esiintyy kirjailijoita.

Trilogian ensimmäinen osa Lasikaupunki (City of Glass, 1985, suom. Jukka Jääskeläinen 1988) kertoo jännityskirjailijasta, joka ottaa vastaan yksityisetsivän tehtävän ja joutuu keskelle juttua, joka on hämmentävämpi kuin hän itse pystyy keksimään. Identiteetin muovaaminen ja omaksuminen on kirjan keskeinen teema, ja tarinan lopussa lukija huomaa tulleensa huijatuksi. Tarina alkaa melko rauhalliseen tahtiin eikä kirjailijan yksityisetsiväkeikkakaan mitenkään erityisen jännittävä ole, mutta sen aikaansaamat filosofiset pohdinnat hahmossa ovat perustavanlaatuisia. Tarinan jälkeen lukijalle jää hieman pöllämystynyt olo, "tässäkö se nyt oli", Auster ei selitä tapahtumia tai avaa hahmoa yhtään enempää kuin tarinan kannalta on tarpeen.

Toinen osa Aaveita (Ghosts, 1986, suom. Jukka Jääskeläinen 1988) kertoo puolestaan yksityisetsivästä, joka luulee saavansa helpon ja rahakkaan keikan, mutta päätyy menettämään oman elämänsä tehtävänannon syödessä häntä. Tässäkin tarinassa leikitellään identiteetillä: kuka on tarkkailtavaksi joutunut ihminen, mitä hän on tehnyt, ja miten hänen tarkkailunsa muokkaa tarkkailijaa. Kertomus alkaa vetävästi ja sen intensiteetti vetää puoleensa melkein koko tarinan ajan, mutta loppuratkaisu tulee jälleen puun takaa ja jättää jotenkin typertyneen olon.

Kolmas osa Lukittu huone (The Locked Room, 1986, suom. Jukka Jääskeläinen ja Jukka Sirola) kertoo kirjailijasta, joka saa yhteydenoton ystävänsä vaimolta. Mies on ollut kateissa jo pitkän aikaa, eikä vaimo usko hänen enää olevan elossa. Kadonnut mies oli kirjoittanut pöytälaatikkoon romaaneja, runoja ja näytelmiä, ja hänen toiveensa oli, että päähenkilö rupeaisi hänen kirjallisen työnsä "pesän selvittäjäksi" ja tilanteen niin salliessa julkaisisi teokset. Lopulta päähenkilö huomaa eläneensä elämänsä jonkun toisen käsikirjoituksen mukaan.

Trilogian jokainen osa on omalla tavallaan kiehtova ja jopa jännittävä, osin myös hyvällä tavalla hämmentävä, mutta itse en oikein pitänyt minkään tarinan loppuratkaisusta. Usein koin myös jonkinlaista pettymistä hahmoihin ja heidän tekemiinsä ratkaisuihin. Mutta näin jälkikäteen ajatellen lukukokemus oli hyvällä tavalla erilainen siitä, mihin muissa lukemissani kirjoissa olen tottunut. Lukija joutuu useampaan otteeseen ravistelemaan itseään ja usein pohdin hahmojen ratkaisuja silloinkin, kun en itse kirjaa lukenut.

En tiedä, aionko lukea Austeria jatkossa, mutta tämä trilogia oli ihan virkistävä poikkeus muuten niin fantasiaan keskittyvässä kirjahyllyssäni.

Margaret Weis, Tracy Hickman - Lohikäärmeen raivo

Lohikäärmelaivat-sarjan kolmas osa todistaa taas sen, minkä jo hyvin tiesinkin: ikinä ei pitäisi alkaa lukemaan sarjaa, jonka kaikkia osia ei ole vielä julkaistu.

Skylan ja Aylaen ystävineen pakenevat laivalla orjuudestaan mutta joutuvat uudelleen vangeiksi Ensimmäisen tyttären merenalaiseen kaupunkiin. Heidän on löydettävä kaikki lohikäärmeen henkiluut, mikä aiheuttaa uusia ongelmia. Jotta tehtävä onnistuisi on löydettävä uusia liittolaisia vaikka vanhojen verivihollisten joukosta. Myös petolliset Raegar ja Treia tavoittelevat henkiluita itselleen.

Lohikäärmeen raivo (2012, suom. Mika Renvall) ei aivan lunasta niitä odotuksia, joita sarjan toinen osa heitti ilmoille. Kirja on myös jonkin verran edeltäjiään lyhyempi, minkä huomaa tapahtumien kehittelyssä ja taustoituksessa. Se intensiteetti, joka sarjan ensimmäisissä osissa oli, puuttuu. Tämä on todella sääli, sillä sarjan hahmoihin oli juuri tulossa syvyyttä, joka vielä ensimmäisessä osassa puuttui. Hahmojen teot ja päätökset tuntuvat ajoittain hieman liiankin yksioikoisilta, varsinkin Skylanin kohdalla muutos tuntuu jo häiritsevältä. Kiistatta sarjan heikoin osa, mutta en vielä heitä toivoani jatkon suhteen.