Topin kesämopo karkaa kokonaan käsistä kun ympärillä hääräävät kirjastoa terrorisoiva poikajoukko, kylän erikoiset asukkaat sekä etenkin kirjastoa siivoava Johanna ja näyttelijäseurueen arvoituksellinen Nika.
Olen lukenut nyt viime aikoina paljon teoksia, joissa käsitellään pieniä maaseutuyhteisöjä. Alkaako itselläni olla kaipuuta takaisin maaseudulle? Kun Nevalan tyyliin pääsee sisälle niin kirjoittaahan hän hauskasti ja omalla vaivihkaisella tavallaan mukaansatempaavasti. Ensimmäisen 50 sivun jälkeen vielä mietin, luenko teosta lainkaan loppuun asti vai en, mutta sitten huomasinkin olevani jo sivulla 100 ja jo melkein voiton puolella. Että näin. Ja paljon kirjastossa asioivalle oli hauska päästä näkemään myös sitä kirjastoelämän toista puolta.
