Velmu scifi- ja fantasiaparodia - Kiekkomaailman kronikka jatkuu!
Varakkaan tuntuinen joskin kovin luiseva herrasmies palkkaa nuoren Mortin oppipojakseen pestuumarkkinoilta. Eipä poika arvaa tekevänsä oppisopimuksen itsensä Kuoleman kanssa...
Lyhyestä virsi kaunis.
Päällimmäisenä fiiliksenä kirjan hetki sitten luettuani on... niin, ihan hyvä fiilis. Kirjan tyyli vaati totuttelemista, enkä nyt tarkoita Pratchettin parodioivaa, rönsyilevää ja "velmuilevaa" kirjoitustapaa, mikä on sinänsä ihan ok. Pitäisi lukea Mort myös alkuperäiskielellä, jotta selviäisi, oliko suomentaja (Margit Salmenoja) jättänyt tarkoituksella mm. välimerkkien käytön vähemmälle, vai oliko niiden puute ihan puhdas vahinko. Itse kuulun niihin lukijoihin, joita pilkku- ja yhdyssanavirheet häiritsevät suunnattomasti, ja niitä tästä kirjasta löytyi ja paljon! Mutta kuten sanottu, lukematta kirjaa alkuperäiskielellä on vaikea sanoa, onko kyseessä ihan vain tyylillinen tehokeino. Tekstinäyte tämän blogimerkinnän lopussa on tässä suhteessa hyvin valaiseva.
Tarina itsessään tempaisi minut viimeistään 50. sivun tienoilla mukaansa (niillä main olin jo tottunut myös välimerkkien puutteeseen). Hahmojen kohtalo alkoi tarinan edetessä ihan kunnolla kiinnostaa, ja varsinkin Kuolemasta itsestään olisin halunnut lukea enemmänkin. Olisiko hänestä lisää asiaa Pratchettin Viikatemies-kirjassa, joka myös kuuluu Kiekkomaailma-sarjaan? Näin ainakin toivon! Loppu ei valitettavasti lunastanut odotuksiani ja olin siihen kieltämättä aika pettynyt, tarina ikään kuin lässähti kesken kaiken. Jos kirjailija ei keksi hyvää loppua, niin miksi sitä ei voi jättää vaikka ihan reilusti avoimeksi? To be continued jne? Nyt jäi vähän samanlainen fiilis kuin Harry Pottereiden jälkeen.
Itseäni häiritsi ajoittain Pratchettin ironisoivan kirjoitustyylin ontuminen. Olen lukenut Linnunradan käsikirjan liftareille varmaan kymmeneen kertaan, enkä usko siihen koskaan kyllästyväni, mutta ajoittain Mortia lukiessani alaviitteiden alaviitteet, joissa selitettiin historian tietyn ajanjakson tietyn henkilön aamiaista yms., turhauttivat, ja jätin niitä lopulta suosista lukematta. Liika on liikaa ja överiksi vedetty överiksi vedettyä.
Mort ei varmasti jää viimeiseksi kirjaksi, jonka Pratchettilta luen (itse asiassa aloin juuri lukea Pieniä jumalia). Hyvät kolme tähteä viidestä, itse asiassa vaikka 3+.
Tekstinäyte:
Albert tajusi aivan liian myöhään olevansa taikapiirin sisällä ja yritti syöksyä kohti sen reunaa. Luurankosormet tarttuivat häntä kaavunliepeestä.
Taikurit, eli heistä ne jotka olivat yhä jaloillaan ja tajuissaan, ällistyivät aika lailla huomatessaan että Kuolemalla oli esiliina ja sylissään kissanpentu.
"Miksi sinun oli" PILATTAVA KAIKKI?
"Pilattava kaikki? Oletteko nähnyt mitä se poika on tehnyt? Albert karjui ja yritti yhä vielä päästä piirin reunalle.
Kuolema kohotti kalloaan ja nuuhki ilmaa.
Ääni sivalsi salissa kuuluvan metelin kahtia ja pakotti muut vaikenemaan.
Se oli niitä ääniä joita kuullaan unen ja valveen hämyisessä rajamaastossa, niitä ääniä joihin herätään kuolemankauhun kylmässä hiessä. Se oli kauhujen oven alta kuuluva nuuhkaisu. Se oli siilin nuuhkaisu, mutta siinä tapauksessa siilin joka syöksyy ojanpientareelta ja murskaa rekkoja. Se oli niitä ääniä joita ei haluaisi kuulla kahdesti; sitä ei haluaisi kuulla kertaakaan.
