Pienet jumalat (1992, suom. 2008) on Pratchettin Kiekkomaailma-sarjan 13. osa. Ensimmäinen tärkeä huomio: Tätä sarjaa ei tarvitse lukea järjestyksessä! Toinen tärkeä huomio: Sarjan osat vaikuttavat kyllä jollain tavalla tukeutuvan toisiinsa, tässäkin osassa sai taas lukea ah niin hurmaavasta Kuolemasta. Tämänhetkisen Pratchett-kokemuksen pohjalta (joka käsittää siis kokonaiset kaksi kirjaa) veikkaisin kirjojen olevan täynnä sisäpiirivitsejä, jotka eivät häiritse lukukokemusta, jos niitä ei tunne, mutta joiden tunteminen tuo oman bonuksensa. Tarinan keskiössä on harras uskovainen Brutha, jolle jumala Om eräänä päivänä ilmestyy. Takakansiteksti kiteyttää juonen seuraavasti:
Kiekkomaailma on paikka, missä mukaville ihmisille tapahtuu merkillisiä asioita. Otetaan nyt vaikka melonipellollaan puuhasteleva Brutha, jonka luo ilmestyy jumala - hyvin pieni tosin, mutta jumala yhtä kaikki. Ja kova komentelemaan.Lähes lukutaidoton Brutha pääsee Om-jumalan matkassa paikkaan, joka kovasti muistuttaa antiikin Kreikkaa. Vierailunsa aikana Brutha tutustuu filosofiaan, kirjallisuuteen ja muihin mullistaviin asioihin. [ja jotain, jonka päälle on liimattu kirjaston viivakooditarra]
Tiivistelmä ei taaskaan tee oikeutta oikeasti uskottavalle ja toimivalle uskonfilosofisin pohdinnoin höystetylle kasvutarinalle. Valtakunta, jota johtaa papisto, joka ohjastaa kansaa kepillä, kielloilla ja käskyillä, on täynnä ihmisiä, jotka eivät tosiasiassa usko jumalaan, johon papisto haluaa heidän uskovan. Eikä siihen usko enää papisto itsekään, sillä kaikki pelkäävät valtakunnan johtohahmoa, ja uskovat tähän pelkoon. Jumalat taas saavat voimansa ihmisten uskosta, ja mitä tapahtuu jumalalle, johon uskoo enää yksi ihminen? Kirja antaa pohtimisen aihetta niin ateisteille, filosofeille kuin vahvasti uskovillekin. Ja mukavaa ajanvietettä kaikille niille, jotka eivät jaksa itse ajatella.
Mutta tämän lisäksi tarina kertoo niin paljon enemmänkin. Se kertoo sodista ja muukalaispelosta, joka johtaa vihaan ja sotiin. Kuinka erilaiselta toisten maailma näyttää meidän silmissämme, ja kuinka kummallisilta omat totuudet vaikuttavat toisten silmissä. Ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja aivan jokaiselle. Jo tästä syystä.
Lisäksi kirjassa esitellään jumalainen käsky, joka olisi hyvin hyödynnettävissä tähänkin päivään. Eli, Sinun Ei Pidä Alistaman Jumalaasi Markkinavoimille!
Suosittelen. 4-
P.S. Kirjan arvostelu löytyy myös Turun Sanomista.
Tekstinäyte:
Yleisen uskomuksen mukaan ihmiset eivät käytä ollenkaan yhdeksää kymmenesosaa aivoistaan ja useimpien muiden yleisten uskomusten tapaan sekin on väärä. Ei edes typerin mahdollinen Luoja vaivautuisi luomaan ihmispäätä sellaiseksi, että se pitäisi sisällään kilon verran harmaata hyytelöä, jolla ei olisi muuta tarkoitusta kuin esimerkiksi toimia eräiden tutkimattomien laaksojen villiheimojen herkkupalana. Niitä käytetään. Ja eräs aivojen käyttötarkoituksesta on saada ihmeellinen vaikuttamaan arkipäiväiseltä ja epätavallinen tavalliselta.
Sillä jos asia ei olisi näin, ihmiset kuljeskelisivat ympäriinsä ja joutuisivat kohtaamaan kaiken olevaisen jokapäiväisen ihmeellisyyden sillä seurauksella, että heidän kasvoillaan olisi jatkuvasti samanlainen typerä hymy kuin eräillä syrjäseutujen heimolaisilla, joiden muovilla päällystettyihin kasvihuoneisiin viranomaiset tekevät aika ajoin ratsioita tutkiakseen huolellisesti, mitä niissä oikein kasvatetaan. Ihmiset sanoisivat 'Vau!' vähän väliä eikä kukaan joutaisi keskittymään töihinsä.
Jumalat eivät pidä siitä, että ihmiset eivät keskity töihinsä. Jos ihmisllä ei ole koko ajan kova kiire, he saattavat alkaa ajatella.
Osa aivoista on olemassa ihan vain tämän estämiseksi.
