Kun en ollut vielä
saanut käsiin Tulen ja jään laulun seuraavaa osaa, oli pakko lainata
kirjastosta ns. välipalakirja, joka sitten muuttuikin välipalakirjasarjan
ensimmäiseksi osaksi. Pimeyden kaivo aloittaa
Kaikkeuden kivi –trilogian, joka
sijoittuu tekijäparin
suunnittelemaan Sovereign Stone –roolipelin
maailmaan. Takakansi kertoo tarinasta seuraavaa.
Rotujen väliset ristiriidat repivät Loeremin mannerta.
Haltiat, kääpiöt, orkit ja muutama ihmiskuningaskin havittelevat suurempaa
valtaa. Kuningas Tamaroksen työ sovun ylläpitämiseksi alkaa murentua. Pahuus
itää myös hänen omassa hovissaan,
sillä kateuden myrkyttämä prinssi Dagnarus janoaa veljensä,
kruununperijä Helmoksen valta-asemaa.
Ratkaisu tuntuu löytyvän, kun jumalat lahjoittavat
Tamarokselle Kaikkeuden kiven. Se on kallisarvoinen, pyhä jalokivi, jonka
avulla Tamaros haluaa luoda hyvää tahtoa maailmaan. Mutta kenelläkään ei ole
aavistustakaan, millaisia pimeyden voimia ja synkkiä salaisuuksia tuo kivi pitää
sisällään.
Kuten oheinen
tiivistelmä kertoo on tarinan maailma tiukan kaksijakoinen. Pimeyden kaivo keskittyy ihmiskuninkaan
perhekuvioihin, mutta tarinan loppu antaa ymmärtää, että muissa osissa
keskitytään muihin kansoihin ja/tai hahmoihin. Hahmot ovat periaatteessa
mielenkiintoisia mutta lähes koko kirjan ajan hyvin yksiulotteisia. Vasta
tarinan loppua kohden synkän pahatahtoiset hahmot alkavat pohtia tekojensa
syitä ja seurauksia ja heikot hahmot uhmata vahvempiaan. Toivottavasti sarjan
seuraavat osat jatkavat tällä linjalla, sillä tarinassa itsessään ei ole mitään
niin mullistavaa, että kirjaa ei sen takia voisi olla laskematta käsistään.
