Holmesin ratkomat arvoitukset kuvataan hänen apurinsa Watsonin näkökulmasta. Alunperin tarinat on julkaistu Strand-lehden novelleina, ja parhaimmillaan ne ovatkin, kun niitä lukee yhden silloin, toisen tällöin. Tarinoiden rakenne on niin samankaltainen keskenään, että se saattaa surempina annoksina puuduttaa lukijan. Ainakin itselleni kävi aika ajoin näin.
Tarioiden välittämä ajankuva on mielenkiintoinen ja Anhavan suomennos laadukas (uskallan sanoa tämän siis lukematta novelleja alkuperäiskielellä). On itse asiassa aika virkistävää lukea kirjasta sanoja kuten vaikka kiesi tai ajuri ja kuvitella itsensä keskelle 1800-luvun Lontoota! Vaikka tarinat ovat nykylukijan makuun hyvin vähäeleisiä (ei verta, suolenpätkiä eikä edes välttämättä yhtään ruumiita) ja kerronta verkkaista, tempaavat ne lukijan mukaansa. Novellit on kirjoitettu niin, että lukija voi pohtia niitä vaikka kuinka kauan, eikä hän silti päädy päätelmissään samaan lopputulokseen kuin Holmes.
En ole mikään dekkareiden ystävä enkä useinkaan tartu niihin, mutta tämän teoksen voin hyvin kuvitella osaksi omaa kirjahyllyäni.
