lauantai 17. tammikuuta 2015

Paul Auster - New York -trilogia

Kirjan takakansi hehkuttaa Austeria yhtenä Yhdysvaltain arvostetuimpana nykykirjailijana. Trilogia sisältää kolme erillistä lyhyttä romaania, jotka kuitenkin kietoutuvat epämääräisellä tavalla toisiinsa. Tarinat käsittelevät New Yorkia, rikoksia, identiteettiä ja kaikkien henkilöinä esiintyy kirjailijoita.

Trilogian ensimmäinen osa Lasikaupunki (City of Glass, 1985, suom. Jukka Jääskeläinen 1988) kertoo jännityskirjailijasta, joka ottaa vastaan yksityisetsivän tehtävän ja joutuu keskelle juttua, joka on hämmentävämpi kuin hän itse pystyy keksimään. Identiteetin muovaaminen ja omaksuminen on kirjan keskeinen teema, ja tarinan lopussa lukija huomaa tulleensa huijatuksi. Tarina alkaa melko rauhalliseen tahtiin eikä kirjailijan yksityisetsiväkeikkakaan mitenkään erityisen jännittävä ole, mutta sen aikaansaamat filosofiset pohdinnat hahmossa ovat perustavanlaatuisia. Tarinan jälkeen lukijalle jää hieman pöllämystynyt olo, "tässäkö se nyt oli", Auster ei selitä tapahtumia tai avaa hahmoa yhtään enempää kuin tarinan kannalta on tarpeen.

Toinen osa Aaveita (Ghosts, 1986, suom. Jukka Jääskeläinen 1988) kertoo puolestaan yksityisetsivästä, joka luulee saavansa helpon ja rahakkaan keikan, mutta päätyy menettämään oman elämänsä tehtävänannon syödessä häntä. Tässäkin tarinassa leikitellään identiteetillä: kuka on tarkkailtavaksi joutunut ihminen, mitä hän on tehnyt, ja miten hänen tarkkailunsa muokkaa tarkkailijaa. Kertomus alkaa vetävästi ja sen intensiteetti vetää puoleensa melkein koko tarinan ajan, mutta loppuratkaisu tulee jälleen puun takaa ja jättää jotenkin typertyneen olon.

Kolmas osa Lukittu huone (The Locked Room, 1986, suom. Jukka Jääskeläinen ja Jukka Sirola) kertoo kirjailijasta, joka saa yhteydenoton ystävänsä vaimolta. Mies on ollut kateissa jo pitkän aikaa, eikä vaimo usko hänen enää olevan elossa. Kadonnut mies oli kirjoittanut pöytälaatikkoon romaaneja, runoja ja näytelmiä, ja hänen toiveensa oli, että päähenkilö rupeaisi hänen kirjallisen työnsä "pesän selvittäjäksi" ja tilanteen niin salliessa julkaisisi teokset. Lopulta päähenkilö huomaa eläneensä elämänsä jonkun toisen käsikirjoituksen mukaan.

Trilogian jokainen osa on omalla tavallaan kiehtova ja jopa jännittävä, osin myös hyvällä tavalla hämmentävä, mutta itse en oikein pitänyt minkään tarinan loppuratkaisusta. Usein koin myös jonkinlaista pettymistä hahmoihin ja heidän tekemiinsä ratkaisuihin. Mutta näin jälkikäteen ajatellen lukukokemus oli hyvällä tavalla erilainen siitä, mihin muissa lukemissani kirjoissa olen tottunut. Lukija joutuu useampaan otteeseen ravistelemaan itseään ja usein pohdin hahmojen ratkaisuja silloinkin, kun en itse kirjaa lukenut.

En tiedä, aionko lukea Austeria jatkossa, mutta tämä trilogia oli ihan virkistävä poikkeus muuten niin fantasiaan keskittyvässä kirjahyllyssäni.

torstai 1. tammikuuta 2015

Margaret Weis, Tracy Hickman - Lohikäärmeen raivo

Lohikäärmelaivat-sarjan kolmas osa todistaa taas sen, minkä jo hyvin tiesinkin: ikinä ei pitäisi alkaa lukemaan sarjaa, jonka kaikkia osia ei ole vielä julkaistu.

Skylan ja Aylaen ystävineen pakenevat laivalla orjuudestaan mutta joutuvat uudelleen vangeiksi Ensimmäisen tyttären merenalaiseen kaupunkiin. Heidän on löydettävä kaikki lohikäärmeen henkiluut, mikä aiheuttaa uusia ongelmia. Jotta tehtävä onnistuisi on löydettävä uusia liittolaisia vaikka vanhojen verivihollisten joukosta. Myös petolliset Raegar ja Treia tavoittelevat henkiluita itselleen.

Lohikäärmeen raivo (2012, suom. Mika Renvall) ei aivan lunasta niitä odotuksia, joita sarjan toinen osa heitti ilmoille. Kirja on myös jonkin verran edeltäjiään lyhyempi, minkä huomaa tapahtumien kehittelyssä ja taustoituksessa. Se intensiteetti, joka sarjan ensimmäisissä osissa oli, puuttuu. Tämä on todella sääli, sillä sarjan hahmoihin oli juuri tulossa syvyyttä, joka vielä ensimmäisessä osassa puuttui. Hahmojen teot ja päätökset tuntuvat ajoittain hieman liiankin yksioikoisilta, varsinkin Skylanin kohdalla muutos tuntuu jo häiritsevältä. Kiistatta sarjan heikoin osa, mutta en vielä heitä toivoani jatkon suhteen.