Vaara, Amanda - Pientä fiksausta vailla

Tulipa luettua ihan mukavan harmiton sarjan avaus elämäntapabloggaajan elämästä.

Pientä fiksausta vailla
21.3. klo 23:55
Tämä on blogi hyvästä elämästä ja uudesta alusta. Tervetuloa seuraamaan, kuinka muijan käy!
Koettu burnout ja avioero. Jätetty kiinteistönvälittäjän työ. Ostettu vanha koulu.

Paitsi talon Venla hankkii myös kokonaan uuden elämäntavan Airbnb-majoituspalveluineen, pop up -kahviloineen ja blogeineen. Majatalon vieraat, persoonalliset naapurit ja karkailevat kanat tuovat eloa Venlan arkeen, jossa tosin riittää entuudestaan teini-tyttären ja ex-miehen järjestämiä tempauksia.
Downshiftaus pitää Venlan todella kiireisenä! Varsinkin kun yhtenä päivänä taloon astuu eräs trubaduuri...

Hawkings, Paula - Nainen junassa

Olen syttynyt dekkareihin genrena vasta ihan lähivuosina. Välillä ne kiehtovat kovinkin, välillä pitää pitää hieman etäisyyttä. Työkaverini halusi lisää tilaa kirjahyllyynsä ja nappasinkin tämän sitten parempaan talteen, kun hän toi kirjoja tarjolle. Luin tämän jo joulun tienoilla.

Rachel matkustaa joka aamu ja ilta samalla junalla. Juna kulkee hänen entisen kotinsa ohi, jossa hän aikoinaan asui ex-miehensä kanssa. Rachel koettaa välttää ajattelemasta mennyttä ja alkaa seurata toista pariskuntaa, jotka hän on mielessään nimennyt Jessiksi ja Jasoniksi ja joiden elämän hän kuvittelee täydellisen onnelliseksi. Sitten eräänä päivänä Rachel näkee junan ikkunasta Jessin suutelevan tuntematonta miestä. Pian tämän jälkeen Jess katoaa. Rachel haluaa tarjota apuaan – ja tulee kietoutuneeksi yhä kohtalokkaammalla tavalla pariskunnan elämään.

Kirja kietoo otteeseensa saman tien ja ote pitää aina loppuun asti. On virkistävää lukea kirja, jonka kertoja on näin epäluotettava! Toivon totisesti, että Hawkinsin seuraavat teokset ovat yhtä raikkaita eikä hän jumiudu toistamaan tämän kirjan kaavaa.

Härkönen, Anna-Leena - Kaikki oikein

Talvella ensi-iltansa saaneen elokuvan (jota en sitten ainakaan vielä mennyt katsomaan) innoittamana tartuin Härkösen alkuperäisteokseen vuodelta 2014.

Eevi Puttonen vietti lapsuutensa pihiyden pesäkkeessä ja kärsi koulussa kiusaamisesta. Lottovoittajan kosto maistuu makealta.
Eevi ja hänen miehensä Kari hankkivat hienon asunnon, sitten Eevi hemmottelee itseään Royal Class -matkalla ja ostaa entiseltä kiusaajaltaan työpaikan alta. Kosmetologin työ saa jäädä, kun työnantaja ei ymmärrä Eevin lomailun tarvetta.
Lotto-onnella on myös kääntöpuolensa. Karille viina maistuu, ja Eevi alkaa nähdä kateelliset läheisensä hyväksikäyttäjinä. Keneen voi enää luottaa?

En tiedä mitä kirjalta odotin, mutta ihan se ei odotuksiani lunastanut. Olen lukenut Härköselta osuvampiakin teoksia ja tämän kahlaamisessa menikin jonkin aikaa, kun en vain saanut tartuttua siihen iltaisin.

Gaiman, Neil - Neverwhere. Maanalainen Lontoo

Olin lukenut Gaimanilta aiemmin jo muutaman romaanin ja Sandman-sarjakuvakirjat. Kun joulupukki kysyi lahjatoiveita mietin hetken. Vastaukseni oli tämä kirja.

Lontoon katujen alta löytyy maailma, jonkalaista monet eivät pystyisi kuvittelemaan edes unissaan. Siellä on kaupunki täynnä hirviöitä ja pyhimyksiä, murhaajia ja enkeleitä, puhuvia rottia, ritareita haarniskoissaan ja kalpeita mustaan samettiin pukeutuvia tyttöjä. Tässä Lontoossa asuvat ne, jotka ovat pudonneet tavallisen maailman raoista pohjalle asti.

Richard Mayhew on menestyvä nuori mies, joka joutuu vastoin tahtoaan tutustumaan tähän toiseen Lontooseen. Nuoren tytön pelastaminen kadulta koituu Richardille kohtalokkaaksi: teko riuhtaisee hänet pois turvallisesta ja ennaltamäärätystä elämästä maailmaan, joka on samalla oudon tuttu ja samalla äärimmäisen kummallinen.

En oikein meinannut päästä juonen vietäväksi. Vaati jonkin verran aikaa, ennen kuin pystyin taas kunnolla adaptoitumaan fantasian maailmaan. Ainakin epäilen, että se oli syynä. Tapahtumia oli hengästyttävän paljon, samoin hahmoja. Loppua kohden veto parani, ja tässä kirjassa oli mielestäni oikeasti todella hyvä loppu.

Jaatinen, Pekka - Kalpeat sotilaat

Luin Pekka Jaatiselta aiemmin tänä vuonna nyrkkeilyaiheisen kirjan Torpedo. Nyt törmäsin kirjailijan tuotantoon uudestaan. En koe olevani mikään suuri sotakirjallisuuden ystävä mutta Kalpeiden sotilaiden näkökulma aiheeseensa oli kiinnostavan erilainen.

Eräässä Kalpeiden sotilaiden alkupuolen kohtauksessa Nelly ihmettelee, miten Lenne ja Asser näyttävät niin kalpeilta vaikka muut sotilassairaalan potilaat ovat enimmäkseen terveen punakoita. Syy, jota Lennen tyttöystävä Nelly ei vielä tuolloin tiedä, on heroiini.

Lenne ja Asser ovat sodassa parhaat kaverukset. He ovat erinomaisia sotilaita, mutta ajautuneet huomaamattaan huumeriippuvaisiksi. He varastavat suuren erän heroiinitabletteja, mikä osoittautuu myös suureksi onnettomuudeksi.

Tarina imi mukaansa. Loppuratkaisu tuntui lopulta yllättävänkin tiiviiltä. Mutta lukukokemuksena hyvä, antoi paljon ajattelmisen aihetta.

Yliluoma, Susanna - Pinkki hartauskirja

Kuvittelin lainanneeni jotain kevyempää luettavaa ja joo, olihan tämä kevyttä. Mutta rankemman kautta.

Annulla on piikkikorkoiset saapikkaat, viiskyt kappaletta platinanvaaleita hiustenpidennyssuortuvia ja mielipide suomalaisista naisista. Annu tahtoo paremman elämän ja alfauroksen, eikä keinoilla ole väliä. Annu haluaa bailata ja elää pinkkiä yötä niin kauan kuin Viru Valgeaa, hiuslakkaa ja ihailevia katseita riittää.

Railakkaan mustanpuhuvassa blondieepoksessa 1990-luvun Tallinna, Riika ja Wien toimivat taustana rakkauden kiihkolle ja syrjähypyn arjelle. Suomalaista työllistymiskurssia Baltiassa kansoittavat korkealta pudonneet toimitusjohtajat ja baaritiskien epätoivoiset. Nousukauden aallonharja on mennyttä, mutta vauhti vie yhä. Räväkkä sukupuoliromaani tarttuu tulenarkaan aiheeseen: onko tasa-arvo tuhonnut seksuaalisen jännitteen?

Ensin en kokenut, että minulla ja kirjan päähenkilöllä niin sanotusti synkkaisi. Mutta kuinkas ollakaan, tämä tuli ahmittua ihan tosi nopeesti!

Jaatinen, Pekka - Torpedo

Uusista kirjastoista tekee aina löytöjä. Lempikirjastojani Tampereella ovat Lielahti ja Sampola. Tilat ovat valoisia ja hyllyissä on sen verran tilaa, että kirjoja on esillä myös kansi ulospäin. Torpedoonkin tuli tartuttua ihan vain kiehtovan kannen ja nimen perusteella.

Isoisä Erasmo vie pienen Josén nyrkkeilysalille, isä-Andresin luvalla tietenkin. Ollaan Nicaraguassa.
Pikku-José on luonnonlahjakkuus ja vuosien mittaan hänestä kehittyy kovan harjoittelun myötä erinomainen nyrkkeilijä, isoisän ylpeys. José on myös valmentajansa suurin ylpeydenaihe aina siihen asti, kunnes puertoricolainen nyrkkeilyagentti astuu kehään ja onnistuu värväämään Josén ammattilaiseksi.
Josésta tulee torpedo, lupaavia nyrkkeilijlöitä valehenkilöllisyyksien varjossa työkseen rusikoiva luunmurskaaja. Hän on muuttanut asumaan äitinsä luokse Rovaniemelle, missä kehässä viihtyy myös naisnyrkkeilijä Ilona, ja lopulta kaikki muuttuu - vai muuttuuko sittenkään?

Tarina tempaa mukaansa ja paikoitellen sitä tekee pahaa seurata. Henkilöstä toiseen poukkoileva kerronta tuntuu ensi alkuun hieman sekavalta mutta tyyliin tottuu nopeasti.

Hämeen-Anttila, Virpi - Railo

Luottokirjailijani ei pettänyt tälläkään kertaa ja kirja tuli luettua reippaasti. Asiaa auttoi toki n. 10 tunnin mittainen bussimatkakin.

Teppo Korpelainen eli Tepa on jäänyt työttömäksi it-firmasta. Yllättäen hän kuulee saaneensa perinnöksi isältä talon ja reilusti maata sekä metsää Pohjois-Karjalasta. Tepa päättää jättää elämän pääkaupungissa ja lähteä perustamaan matkailualan yritystä perintömaille. Opettajavaimo Inka ei ole päätöksestä innoissaan, mutta hänen täytyy ottaa omakseen miehen unelma.

Muuton jälkeen Inka ja perheen tytär Kukka näkevät Tepaa yhä harvemmin. Mies järjestelee bisneksiä kaverinsa Jannen kanssa, eikä hänen tiivis yhteistyönsä Jannen tyttären Kian kanssa helpota Inkan oloa. Lisää kitkaa aiheuttavat Tepan sisarukset, joita kohtaan Tepa hautoo leppymätöntä vihaa.

Hahmot olivat uskottavia ja tarina tempaisi nopeasti mukaansa.

Cederwall, Marianne - Ajattelen sinua kuolemaasi saakka

Kun pimeä marraskuu teki jo tuloaan tartuin ensimmäiseen kesäkirjaan. Luin Cedervallin esikoisteoksen loka-marraskuussa, mutta en silloin vain saanut toimeksi laittaa sitä tänne muistiin.  Olen lukenut ruotsalaisilta aiemmin vain dekkareita ja Cedervallin Gotlannin kesään sijoittuva humoristinen kostotarina tuntui raikkaalta vaihtelulta.

Mirjam ja Hervor ovat keski-ikiset ystävykset, jotka saapuvat alkukesästä Gotlantiin pieneen Kajpe Kviarin maalaiskylään. Mirjam on ostanut kylästä entisen kappelin, jota naiset alkavat yksissä tuumin pistää asuttavaan kuntoon. Mirjam on kotoisin saaren pohjoisosasta ja pian selviää, ettei hän sattumalta ostanut kappeliaan juuri tuosta kylästä. Kolme kyläläistä on nimittäin Mirjamin entisiä liikekumppaneita, jotka vuosia sitten ajoivat Mirjamin toimillaan konkurssiin ja suureen henkilökohtaiseen ahdinkoon. Konkurssin seurauksena Mirjam menetti yhteyden ainoaan lapseensa ja hän hautookin kostoa. Hervorin avulla he alkavat nujertaa miehiä yksi kerrallaan ajatusvoiman avulla, onhan Hervor lapinnoitien sukua.

Gotlannin kesä on kauneimmillaan ja tarina tuo lämpöisen tuulahduksen kesästä keskelle talvea. Tarina on kirjoitettu hyvin ja erityisesti pidin takaumista, joissa käsiteltiin Mirjamin menneisyyttä velkavankeudessa ilman luottotietoja. Kerronta on asiallista ja varovaisen humoristista yhtä aikaa. Saattaa olla, että tartun Cederwallin teoksiin joskus myöhemminkin, mutta sellaista vaikutusta tämä kirja ei tehnyt, että pitäisi lähteä niitä heti kirjastosta lainaamaan.

Mustonen, Enni - Onni asuu maalla

Keskellä pimeintä talvea kaipasin Draculan jälkeen jotain kevyempää ja helposti luettavaa. Siksi tartuinkin kirjastossa taatusti hyvän mielen tarinoita kirjoittavan Enni Mustosen teokseen.

Onni asuu maalla sisältää kolme romaania, jotka sijoittuvat Suomen maaseudulle 1970-1980 -lukujen taitteeseen. Kaikkien tarinoiden keskushenkilönä on pystyvä nuori nainen, joka palaa juurilleen kaupungista maaseudulle. Maitotytössä Huhtilan Lisa on kaupunkilainen ylioppilasmerkonomi, joka vaihtaa työttömyyskortiston lomarenkaan lomittajan virkaan. Saako olla muuta? -romaanissa tarvitaan topakka Siperin Paula, jotta kyläkauppa saadaan säilymään Luhtipohjassa. Hukkakaurassa Pakkalan Anna löytää paikkansa maaseutuyhteisössä aloittaessaan kansanopiston käsityöpiirien vetäjänä.

Tarinat ovat vetäviä ja reilut viisisataa sivua sisältävä teos tuli ahmittua läpi ennätystahtia. Romaanien edetessä alkoi väkisinkin miettiä Suomen rakennemuutosta, maaseudun tyhjenemistä ja ihmisten kaipuuta takaisin maaseudun rauhaan ja yhteisöllisyyteen. Mustosen kuvaamat ihmiset ovat hyvine ja huonoine puolineen todellisen oloisia ja aitoja. Maaseudun yhteisöllisyyttä korostetaan mutta tulee ne pienten yhteisöjen huonotkin puolet silloin tällöin esiin.

Nopeaan tahtiin luettuna romaanien samankaltaisuus alkoi hieman haitata lukuelämystä. Maaseuturomantiikan nälkään Mustosen teokset sopivat kuitenkin kuin nakutettu.

Vala, Vera - Milanon nukkemestari

Kun sain tietää, että Valan kirjoittaman Arianna de Bellis - sarjan uusimman osan julkaisu on päätetty eikä kirja ollut vielä varattavissa Tampereen kirjastossa, tein siitä hankintaehdotuksen. Kun ehdotus meni läpi, pistin kirjan varaukseen. Maanantaina sain viestin, että kirja on noudettavissa kirjastosta, ja tänään keskiviikkona sain kirjan luettua. Ja nyt harmittaa, että luin sen saman tien, sillä nyt joudun odottamaan seuraavan osan julkaisua ihan tolkuttoman kauan!

Arianna de Bellis on saanut tyttären Bartolomeon kanssa ja muuttanut Milanoon, missä hän työskentelee tutkijana yliopiston oikeuspsykologian laitoksella. Kadulta löytyy kaksi murhattua opiskelijaa. Molemmilla on nukke käsissään.
Samankaltaisesta murhasarjasta tuomittiin neljä vuotta aiemmin pappi, mikä loi raskaan varjon katolisen kirkon ylle. Ariannan pappisveli Ares ryhtyy nyt Vatikaanin pyynnöstä selvittämään, onko marionettimurhaajaksi nimetty pappi sittenkin syytön. Arianna puolestaan etsii epätoivoisena Milanon kaduilta psykiatrisesta hoidosta karannutta vankia, joka väittää pakenevansa salaperäistä Nukkemestaria.
Mutta kuka todella pitelee lankoja käsissään ja hakee öisillä kaduilla seuraavaa uhriaan?

Tarina on mukaansa tempaava, vaikka hieman jäin kaipaamaan enemmän tietoja sarjan edellisen osan ja tämän välisestä ajanjaksosta. Toisaalta ratkaisu on hyvä ja tyylikäs, ja kirjan lopetus toki osaltaan perustelee tätä ratkaisua.

Tarina lähentelee ajoittain uskottavuuden rajoja, mutta pysyy kuitenkin kertojansa hyppysissä. Valan tyyli yhdistellä faktoja näuyttämönä toimivasta kaupungista, dekkarikerrontaa ja kiehtovia henkilöhahmoja toimii edelleen. Enkä malta tosiaan odottaa sitä seuraavaa osaa...

Vala, Vera - Kosto ikuisessa kaupungissa

Selektiivisestä amnesiasta kärsivän yksityisetsivä Arianna de Belliksen menneisyys alkaa paljastua sarjan toisessa osassa. Valan kirjoitustyyli sekoittaa ihan onnistuneesti elementtejä kioskikirjallisuudesta, dekkareista ja jopa matkailuoppaista. Kirjojen lopussa oleva koukku jättää lukijan odottamaan jännityksellä tulevaa.

Yksityisetsivä Arianna de Bellis saa toimeksiannon parlamentaarikko Anna Lucarellilta, joka epäilee sisarpuolensa olevan vaarassa. Kun Laura löytyy kuolleena, Arianna potee syyllisyyttä ja alkaa selvittää tapausta, vaikka Lucarelli kieltää. Laura oli sisarensa vastakohta: hymyilevä ja herkkä assyriologian professori. Hän oli myös ympäristöaktivisti ja kuului Italian ja Ranskan välistä luotijunaratatunnelia vastustavaan liikkeeseen.

Puhuttaessaan Lauran kollegoita yliopistolla Arianna huomaa pian tiiviin yhteisön jännitteet. Pinnan alla hiertävät kateus, kostonhimo ja salatut halut. Selvittäessään Lauran yhteyksiä anarkistipiireihin Arianna pääsee myös pahamaineisen, jalkaansa ontuvan Marcon jäljille. Arianna joutuu keskelle vaarallista tapahtumaketjua, sillä kovilla panoksilla pelaava Marco suunnittelee jotain arvaamatonta.

Tarina ei tempaa mukaansa ihan yhtä intensiivisesti kuin sarjan ensimmäinen osa, jonka luin äskettäin, mutta pitää otteessaan riittävän hyvin. Juonen edetessä kirjan viimeiset sata sivua tulikin sitten ahmittua ja kolmas osa on jo lainattu...

Backman, Fredrik - Britt-Marie kävi täällä

Kun aloin lukea tätä kirjaa en ollut aivan varma, pidänkö siitä vai en. Tästä huolimatta sivut vain tuntuivat kääntyilevän itsekseen ja tarina imi mukaansa. Yhtäkkiä huomasinkin olevani täysin koukussa!

Haarukat. Veitset. Lusikat.

Tässä järjestyksessä.

Britt-Marie ei tosiaankaan ole niitä jotka arvostelevat toisia, ei todellakaan, mutta ei kai yksikään sivistynyt ihminen tulisi järjestäneeksi keittiönlaatikossa olevia ruokailuvälineitä millään muulla tavalla? Britt-Marie ei tuomitse ketään, ei todellakaan, mutta emme kai me nyt sentään mitään eläimiä ole?

En ole vielä saanut luettua yhtäkään Mielensäpahoittajaa, mutta Britt-Marieen tutustuttuani se ei tunnu enää yhtään huonommalta ajatukselta. Kirja on hauska, hyvin kirjoitettu, tarina etenee jouhevasti ja se on juuri sopivan pituinen. Hahmot ovat uskottavia, juonenkäänteet yllättäviä ja aina silloin tällöin naureskelin lukiessani ääneen. Ehdotonta hyvän mielen lukemistoa!

Cathy Kelly - Mehiläiskuningatar

Marraskuun harmaudessa ei tee mieli lukea mitään kovin masentavaa tai liikaa harmaita aivosoluja rasittavaa. Aloin jo lukea Orhan Pamukia, mutta koska lukeminen alkoi rajoittua muutamaan sivuun kerrallaan niin vaihdoin kirjan lennosta uuteen Cathy Kellyyn.

Lilly Maguiren myönteinen elämänasenne huokuu ystävyyttä kaikkia kohtaan. Miehen kuoleman jälkeen hänen maailmaansa on kuitenkin jäänyt tyhjä kohta. Kun käy yllättäen ilmi, että lapsena adoptoidulla Lilliellä on Seth-niminen velipuoli, Lillien aikuiset lapset kannustavat äitiään matkustamaan Irlantiin etsimään juuriaan. Niin tämä saapuu Redstonen idylliseen pikkukaupunkiin ensimmäistä kertaa.

Redstoneen tulee myös nuori lankakaupan pitäjä Peggy, jota menneisyys estää asettumasta aloilleen. Sethin vaimo Francesca puolestaan taistelee selviytyäkseen perheen elättäjän roolissa miehen jouduttua työttömäksi. Aurinkoinen Lillie onkin Redstoneen tervetulleempi vieras kuin hän osaa aavistaa. Elämänviisaus ja lämpö ovat lempeitä lääkkeitä, joita tarvitaan, jotta pikkukaupungin ihmisten pelot ja pettymykset voivat muuttua toteutuviksi unelmiksi ja luottamukseksi tulevaisuuteen.

Yhden Kellyn kirjan lukeneena osasin varautua suureen määrään henkilöhahmoja, joiden tarinoita kuljetetaan eteenpäin vuorotellen, ja lopulta kaikki langanpäät punoutuvat saumattomasti yhteen. Tässäkin kirjassa on yli viisisataa sivua, mutta tarina olisi mielestäni ansainnut vielä sata sivua lisää kehittelyaikaa. Nyt loppu tuli vastaan hieman töksähtäen ja asiat menivät hieman liiankin jouhevasti. Tarina hoiti kuitenkin tehtävänsä: mieli pysyi marraskuun harmaudessa virkeänä ja tarina on mukaansatempaava.

Paul Auster - New York -trilogia

Kirjan takakansi hehkuttaa Austeria yhtenä Yhdysvaltain arvostetuimpana nykykirjailijana. Trilogia sisältää kolme erillistä lyhyttä romaania, jotka kuitenkin kietoutuvat epämääräisellä tavalla toisiinsa. Tarinat käsittelevät New Yorkia, rikoksia, identiteettiä ja kaikkien henkilöinä esiintyy kirjailijoita.

Trilogian ensimmäinen osa Lasikaupunki (City of Glass, 1985, suom. Jukka Jääskeläinen 1988) kertoo jännityskirjailijasta, joka ottaa vastaan yksityisetsivän tehtävän ja joutuu keskelle juttua, joka on hämmentävämpi kuin hän itse pystyy keksimään. Identiteetin muovaaminen ja omaksuminen on kirjan keskeinen teema, ja tarinan lopussa lukija huomaa tulleensa huijatuksi. Tarina alkaa melko rauhalliseen tahtiin eikä kirjailijan yksityisetsiväkeikkakaan mitenkään erityisen jännittävä ole, mutta sen aikaansaamat filosofiset pohdinnat hahmossa ovat perustavanlaatuisia. Tarinan jälkeen lukijalle jää hieman pöllämystynyt olo, "tässäkö se nyt oli", Auster ei selitä tapahtumia tai avaa hahmoa yhtään enempää kuin tarinan kannalta on tarpeen.

Toinen osa Aaveita (Ghosts, 1986, suom. Jukka Jääskeläinen 1988) kertoo puolestaan yksityisetsivästä, joka luulee saavansa helpon ja rahakkaan keikan, mutta päätyy menettämään oman elämänsä tehtävänannon syödessä häntä. Tässäkin tarinassa leikitellään identiteetillä: kuka on tarkkailtavaksi joutunut ihminen, mitä hän on tehnyt, ja miten hänen tarkkailunsa muokkaa tarkkailijaa. Kertomus alkaa vetävästi ja sen intensiteetti vetää puoleensa melkein koko tarinan ajan, mutta loppuratkaisu tulee jälleen puun takaa ja jättää jotenkin typertyneen olon.

Kolmas osa Lukittu huone (The Locked Room, 1986, suom. Jukka Jääskeläinen ja Jukka Sirola) kertoo kirjailijasta, joka saa yhteydenoton ystävänsä vaimolta. Mies on ollut kateissa jo pitkän aikaa, eikä vaimo usko hänen enää olevan elossa. Kadonnut mies oli kirjoittanut pöytälaatikkoon romaaneja, runoja ja näytelmiä, ja hänen toiveensa oli, että päähenkilö rupeaisi hänen kirjallisen työnsä "pesän selvittäjäksi" ja tilanteen niin salliessa julkaisisi teokset. Lopulta päähenkilö huomaa eläneensä elämänsä jonkun toisen käsikirjoituksen mukaan.

Trilogian jokainen osa on omalla tavallaan kiehtova ja jopa jännittävä, osin myös hyvällä tavalla hämmentävä, mutta itse en oikein pitänyt minkään tarinan loppuratkaisusta. Usein koin myös jonkinlaista pettymistä hahmoihin ja heidän tekemiinsä ratkaisuihin. Mutta näin jälkikäteen ajatellen lukukokemus oli hyvällä tavalla erilainen siitä, mihin muissa lukemissani kirjoissa olen tottunut. Lukija joutuu useampaan otteeseen ravistelemaan itseään ja usein pohdin hahmojen ratkaisuja silloinkin, kun en itse kirjaa lukenut.

En tiedä, aionko lukea Austeria jatkossa, mutta tämä trilogia oli ihan virkistävä poikkeus muuten niin fantasiaan keskittyvässä kirjahyllyssäni.