Lehtolainen, Leena - Kuparisydän

Tämä on ensimmäinen Maria Kallio -romaanini ja aloin lukea tyylikkäästi keskeltä sarjaa. Mutta näin käy joskus...

Maria Kallio lähtee pohjoiskarjalaiseen lapsuuskaupunkiinsa nimismiehen sijaiseksi. Hän aikoo viettää leppoisan kesän lenkkeillen ja kuntoillen, mutta tahti kiristyy, kun kaivostornin juurelta löytyy ruumis. Putosiko taiteilija Meritta Flöjt tornista vai työnsikö hänet joku? Tutkintaa ei helpota se, että epäiltyjen joukossa on vanhoja tuttuja, kuten Marian rokkiaikojen ihastus kitaristi Johnny, joka saa Marian sydämen lyömään yhä kiivaammin. Ja pian löytyy toinenkin ruumis...

Tämän kirjan perusteella voisin joskus lukea Maria Kallioita ihan ensimmäisestä osasta alkaen. En kuitenkaan kokenut mitenkään häiritseväksi sen, että kirja oli keskeltä sarjaa.

Vaara, Amanda - Pientä fiksausta vailla

Tulipa luettua ihan mukavan harmiton sarjan avaus elämäntapabloggaajan elämästä.

Pientä fiksausta vailla
21.3. klo 23:55
Tämä on blogi hyvästä elämästä ja uudesta alusta. Tervetuloa seuraamaan, kuinka muijan käy!
Koettu burnout ja avioero. Jätetty kiinteistönvälittäjän työ. Ostettu vanha koulu.

Paitsi talon Venla hankkii myös kokonaan uuden elämäntavan Airbnb-majoituspalveluineen, pop up -kahviloineen ja blogeineen. Majatalon vieraat, persoonalliset naapurit ja karkailevat kanat tuovat eloa Venlan arkeen, jossa tosin riittää entuudestaan teini-tyttären ja ex-miehen järjestämiä tempauksia.
Downshiftaus pitää Venlan todella kiireisenä! Varsinkin kun yhtenä päivänä taloon astuu eräs trubaduuri...

Nuotio, Eppu - Myrkkykeiso

Toinen astetta kevyempi kotimainen tähän väliin. Eppu Nuotion uuden dekkarisarjan ensimmäinen osa esittelee Suomen oman neiti Marplen.

Kodin arkea pyörittänyt Mirkka Kairikko on vihdoin ottanut omaa aikaa ja lähtenyt Kemiönsaarelle. Mirkan aviomies ei pärjää lapsenhoidossa, mutta onneksi Ellen Lähde rientää apuun. Ellenin pestistä tulee yllättäen pitempi, kun Mirkkaan ei saada yhteyttä. Saaristohuvilan pöydällä tuoksuu juuri maljakkoon aseteltu kukkakimppu, mutta muuten talo huutaa tyhjyyttään.

Kirjasta tulee minulle mieleen Alexander McCall Smithin Mma Ramotswe -kirjat, joita olen jokusen lukenut. On aika virkistävää, että päähenkilö ei ole etsivä eikä tee yhteistyötä poliisin kanssa, hän on vain vilpittömän kiinnostunut kanssaihmisistään ja toimeliaana ihmisenä hän löytää keinot saada asioita selville oman elämänsä ohessa. Toisaalta kirjassa tuntuu olevan kauhean paljon asioita, jotka kaipaavat Ellenin kosketusta: naapurin aikuistuva poika tarvitsee ymmärtävää aikuista, kadonneen naisen sisko kaipaa ymmärtäjää ja puoliso ryhtiliikettä, naapuruston lapset lähiömummia... Mutta jahka sarjan toinen osa ilmestyy niin voisin hyvin kuvitella lukevani senkin.

Tuomainen, Antti - Palm Beach Finland

Vaihteeksi hieman tuoreempaa kirjallisuutta.

Keskusrikospoliisin peitetoimintayksikön ykkösnyrkki Jan Nyman määrätään tutkimaan pienessä merenrantakaupungissa sattunutta outoa kuolemantapausta. Nyman saapuu eriskummallisen lomakylän hallitsemaan uinuvaan kaupunkiin tehtävänään selvittää mitä tapahtui, hinnalla millä hyvänsä.

Kirja on julkaistu vuonna 2017 enkä ole lukenut Tuomaiselta aiemmin mitään muuta. Tämän perusteella ehkä voisin niin kuitenkin tehdä. Tämä kirja tuli luettua parissa päivässä joten ei se ihan huonokaan voinut olla. Oli aika virkistävää lukea hauska dekkari.

Nevala, Janne - Kirjastonhoitaja Topi Mullo

Sairastuin kunnon flunssaan ja samalla kun kävin lääkärissä niin kävin kirjastossa lainaamassa hieman ajankulua. Ensimmäisenä käteeni tarttui hyllynpäädyn tyrkkypaikalta Janne Nevalan teos. Tartuin kirjaan kannen perusteella, sillä siitä tuli etäisesti mieleeni Walter Möersin Uinuvien kirjojen kaupunki, jonka luin alkuperäiskielellä jokunen vuosi sitten.

Saaren pieneen kirjastoon kesätöihin päässyt Topi on hukassa pienen yhteisön ihmisten kanssa. Vakituinen kirjastonhoitaja Pauliina on kirjoittanut Topille ohjeet, joissa hän hämmentävällä selvänäköisyydellä ennustaa jokaisen eteen osuvan murheen.

Topin kesämopo karkaa kokonaan käsistä kun ympärillä hääräävät kirjastoa terrorisoiva poikajoukko, kylän erikoiset asukkaat sekä etenkin kirjastoa siivoava Johanna ja näyttelijäseurueen arvoituksellinen Nika.

Olen lukenut nyt viime aikoina paljon teoksia, joissa käsitellään pieniä maaseutuyhteisöjä. Alkaako itselläni olla kaipuuta takaisin maaseudulle? Kun Nevalan tyyliin pääsee sisälle niin kirjoittaahan hän hauskasti ja omalla vaivihkaisella tavallaan mukaansatempaavasti. Ensimmäisen 50 sivun jälkeen vielä mietin, luenko teosta lainkaan loppuun asti vai en, mutta sitten huomasinkin olevani jo sivulla 100 ja jo melkein voiton puolella. Että näin. Ja paljon kirjastossa asioivalle oli hauska päästä näkemään myös sitä kirjastoelämän toista puolta.

Cederwall, Marianne - Ajattelen sinua kuolemaasi saakka

Kun pimeä marraskuu teki jo tuloaan tartuin ensimmäiseen kesäkirjaan. Luin Cedervallin esikoisteoksen loka-marraskuussa, mutta en silloin vain saanut toimeksi laittaa sitä tänne muistiin.  Olen lukenut ruotsalaisilta aiemmin vain dekkareita ja Cedervallin Gotlannin kesään sijoittuva humoristinen kostotarina tuntui raikkaalta vaihtelulta.

Mirjam ja Hervor ovat keski-ikiset ystävykset, jotka saapuvat alkukesästä Gotlantiin pieneen Kajpe Kviarin maalaiskylään. Mirjam on ostanut kylästä entisen kappelin, jota naiset alkavat yksissä tuumin pistää asuttavaan kuntoon. Mirjam on kotoisin saaren pohjoisosasta ja pian selviää, ettei hän sattumalta ostanut kappeliaan juuri tuosta kylästä. Kolme kyläläistä on nimittäin Mirjamin entisiä liikekumppaneita, jotka vuosia sitten ajoivat Mirjamin toimillaan konkurssiin ja suureen henkilökohtaiseen ahdinkoon. Konkurssin seurauksena Mirjam menetti yhteyden ainoaan lapseensa ja hän hautookin kostoa. Hervorin avulla he alkavat nujertaa miehiä yksi kerrallaan ajatusvoiman avulla, onhan Hervor lapinnoitien sukua.

Gotlannin kesä on kauneimmillaan ja tarina tuo lämpöisen tuulahduksen kesästä keskelle talvea. Tarina on kirjoitettu hyvin ja erityisesti pidin takaumista, joissa käsiteltiin Mirjamin menneisyyttä velkavankeudessa ilman luottotietoja. Kerronta on asiallista ja varovaisen humoristista yhtä aikaa. Saattaa olla, että tartun Cederwallin teoksiin joskus myöhemminkin, mutta sellaista vaikutusta tämä kirja ei tehnyt, että pitäisi lähteä niitä heti kirjastosta lainaamaan.

Mustonen, Enni - Onni asuu maalla

Keskellä pimeintä talvea kaipasin Draculan jälkeen jotain kevyempää ja helposti luettavaa. Siksi tartuinkin kirjastossa taatusti hyvän mielen tarinoita kirjoittavan Enni Mustosen teokseen.

Onni asuu maalla sisältää kolme romaania, jotka sijoittuvat Suomen maaseudulle 1970-1980 -lukujen taitteeseen. Kaikkien tarinoiden keskushenkilönä on pystyvä nuori nainen, joka palaa juurilleen kaupungista maaseudulle. Maitotytössä Huhtilan Lisa on kaupunkilainen ylioppilasmerkonomi, joka vaihtaa työttömyyskortiston lomarenkaan lomittajan virkaan. Saako olla muuta? -romaanissa tarvitaan topakka Siperin Paula, jotta kyläkauppa saadaan säilymään Luhtipohjassa. Hukkakaurassa Pakkalan Anna löytää paikkansa maaseutuyhteisössä aloittaessaan kansanopiston käsityöpiirien vetäjänä.

Tarinat ovat vetäviä ja reilut viisisataa sivua sisältävä teos tuli ahmittua läpi ennätystahtia. Romaanien edetessä alkoi väkisinkin miettiä Suomen rakennemuutosta, maaseudun tyhjenemistä ja ihmisten kaipuuta takaisin maaseudun rauhaan ja yhteisöllisyyteen. Mustosen kuvaamat ihmiset ovat hyvine ja huonoine puolineen todellisen oloisia ja aitoja. Maaseudun yhteisöllisyyttä korostetaan mutta tulee ne pienten yhteisöjen huonotkin puolet silloin tällöin esiin.

Nopeaan tahtiin luettuna romaanien samankaltaisuus alkoi hieman haitata lukuelämystä. Maaseuturomantiikan nälkään Mustosen teokset sopivat kuitenkin kuin nakutettu.

Mustonen, Enni - Morsiuskesä

Alkoipa tuossa heinäkuun lopussa kiinnostaa taas helppo- ja nopealukuinen romaani, joka auttaisi myös romantiikan nälkään. Käteen sattui osin ystävän suosituksen perusteella Enni Mustosen teos. Aiemmin olen lukenut Mustoselta historiallista kaunokirjallisuutta, mutta osaa hän näköjään tästä päivästäkin kertoa.

Suomen suvi on kukkeimmillaan ja on aika etsiä maajusseille emäntäehdokkaita. Kovaonniset tv-sarjan kuvaukset saavat uuden suunnan, kun Suvelan Lauraa pyydetään tuuraamaan kuvaajaa.
Laura on talontytär itsekin ja sitä paitsi maineikas tv-kuvaaja, mutta navetanvinttien sijaan hän on viime vuodet kolunnut maailman kriisipisteitä tähtitoimittaja Jaakko Saaren työparina. Viime syksyisellä Bagdadin keikalla kaikki romahti. Jarkko menehtyi autopommi-iskussa ja myös vakavasti loukkaantunut Laura on siitä lähtien ollut toipumislomalla.
Sitten soittaa Kikka, Jarkon entinen aviovaimo, joka on lopultakin päässyt ohjaamaan omaa tosi-tv-sarjaansa: "Laura hei, sä sait Jarkon enkä mä nostanut meteliä. Sä olet tän mulle velkaa."
Hädässä ystävä tunnetaan, niin myös rakkaat viholliset.

Mustosen teksti on helppolukuista ja mukaansatempaavaa. Taidanpa lukea Mustosta vielä lisää lomallani, joka jo parin viikon päästä edessä siintää.