Cussler, Clive ja Brown, Graham - Haamulaiva

Tämä seikkailu ei oikein tuntunut lähtevän liitoon samalla tavalla kuin cusslerit yleensä. Ihan menevää toimintaa silti.

Kurt Austin NUMAn erikoisprojekteista palaa tajuihinsa loukkaannuttuaan uppoavan huvijahdin pelastusyrityksessä. Muistikuvat ovat sekavat. Näkikö hän entisen rakastettunsa Sienna Westgaten hukkuvan? Kurtin on saatava selvyys asiaan. Nainen on tietokonealan gurujen guru, joka on joutunut kyberrikollisjengin kynsiin. Maailman koko tietoliikenne on uhattuna, kun Brèvardin roistosuku hamuaa valtaa. Intian valtamereltä Pohjois-Koreaan ja sieltä Madagaskarille syöksyvät sankarit Austin ja Zavala joutuvat tekemään kaikkensa estääkseen koko maailmaa luisumasta häikäilemättömien rikollisten armoille.

Cussler, Clive - Nostakaa Titanic!

Pääsin aloittamaan Dirk Pitt -romaanit sentään ensimmäisestä kirjasta, toisin kuin Cusslerin Kurt Austin -sarjan. Aika on tehnyt dialogille tehtävänsä, mutta ihan viihdyttävä ja koukuttavahan tämä oli.

Yli neljän kilometrin syvyydessä Atlantin pohjassa makaa Titanic. Jättiläishylyn uumeniin kätkeytyy aarre, laatikollinen mittaamattoman arvokasta alkuainetta. Sen omistajilla olisi hallussaan maailman kohtalo. Amerikkalaiset ryhtyvät mihin tahansa päästäkseen aineeseen käsiksi.
Vuosisadan seikkailu polveilee Titanicin kohtalonyöstä 1912 aina vuoteen 1988, jolloin ohjusten hallitsemalla maapallolla ei ole enää aikaa hukattavana. Jännityksen säikeet risteilevät Valkoisesta talosta KGB:n päämajaan Moskovaan ja yhdistyvät vihdoin valtamerilaivan aavemaisen hylyn sokkeiloissa.

Cussler, Clive - Paholaisen portti

Yhtäkkiä huomaankin, että olen Kurt Austin -fani!

Japanilainen rahtialus purjehtii Länsi-Afrikan rannikkoa Azorien tuntumassa ja leimahtaa liekkeihin. Saaliinhimoinen merirosvojoukko kiiruhtaa paikalle, mutta heidän veneensä räjähtää. Mitä ihmettä itäisellä Atlantilla on oikein meneillään?
Kun Kurt Austin, Joe Zavala ja syvänmerentutkimuslaitois NUMA:n muu asiantuntijaryhmä ennättävät tutkimaan samoja vesiä, he joutuvat keskelle afrikkalaisdiktaattorin kieroutuneen kunnianhimoisia suunnitelmia. Voiko yhteistyöstä maailmanherruutta havittelevan yksinvaltiaan kanssa kieltäytyä, jos vaakakupissa painaa läntisen pallonpuoliskon tärkeimpien kaupunkien tuhoutuminen?

Cussler, Clive - Nollapiste

Kirjastossa on näinä päivinä oltava hyllyjen välissä nopea ja tehokas, joten otin heti lukuun uuden Cusslerin. Ja hyvin toimi tämäkin.

Ihmiskunta on aina unelmoinut ehtymättömästä energianlähteestä. Kun yksinäinen tiedemies keksii keinon valjastaa atomien ytimen sisällä piilevän nollapiste-energian, tuo unelma näyttää toteutuneen. Kunnes maanjäristykset alkavat.
Jos Kurt Austin, Joe Zavala ja heidän NUMA-ryhmänsä eivät onnistu paikantamaan ja tuhoamaan tuomiopäivän koneita, maapallo ja sen asukkaat ovat kirjaimellisesti kuilun partaalla.

Cussler, Clive ja Brown, Graham - Rajumyrsky

Ensimmäinen Cusslerini vuosiin lähti hitaahkosti käyntiin mutta kehittyi oivaksi seikkailuksi loppua kohden.

NUMA-tutkimuslaitoksen alus on ottamassa näytteitä Intian valtamerestä, kun aalloilla näkyy öljyläikkä. Musta aine ei kuitenkaan ole öljyä. Pian laivan miehistö on kuollut ja laiva tulessa.
Kurt Austin ja Joe Zavala rientävät tutkimaan aluksen tuhoa ja pääsevät kaikkien aikojen karmeimman ja uskaliaimman salajuonen jäljille. Maananalaisessa tehtaassa Jemenin aavikolla on kehitetty inha keino säädellä maapallon säätilaa ja saada koko maailma polvilleen. Toisille hanke tietää valtavia rikkauksia, mutta miljoonille ihmisille se tuo kuoleman - ja pian, ellei mestaririkollisia saada ripeästi rautoihin.

Crichton, Michael ja Preston, Richard - Mikro

Crichtonin viimeiseksi jäänyt teos tempaisi alusta asti erilailla mukaansa kuin viimeksi Crichtonilta lukemani Aikamatka. Aihepiiri oli mielenkiintoinen ja seikkailu todella jännittävä ja yllättävä. Tykkäsin.

Seitsemän Cambridgen jatko-opiskelijaa kutsutaan Havaijille teknologiayritys Nanigenin tutkimuskeskukseen tutustumaan uuteen mullistavaan keksintöön. Juuri vierailun alla yksi Nanigenin johtajista katoaa, ja vähitellen opiskelijoille paljastuu toinen toistaan järkyttävämpiä yksityiskohtia yrityksen toiminnasta.
Uusi vallankumouksellinen teknologia osoittautuu vääriin käsiin joutuessaan kohtalokkaan vaaralliseksi. Alkaa hengästyttävä eloonjäämiskamppailu, jossa nuoret joutuvat kohtaamaan luonnon kauhistuttavat voimat.

Crichton, Michael - Aikamatka

Tämä Crichtonin teos ei temmannut minua samalla tavalla mukaansa kuin Jurassic Park, mutta imu parani selkeästi loppua kohden.

Opiskelijaryhmä tutkii keskiaikaisen linnoituksen raunioita Ranskassa. Heidän hämmästyksellään ei ole rajoja, kun he löytävät satoja vuosia vanhan pergamentin, jossa lukee heidän professorinsa käsialalla: Auttakaa.

Tutkimusta rahoittavan jättiyhtiön johtaja pyytää neljän opiskelijan ryhmää välittömästi yhtiön tutkimuslaitoksille Uuteen Meksikoon. Näyttää siltä, että professori on siirtynyt aikakoneella 1300-luvun Ranskaan, ritarien maailmaan. Opiskelijoiden tehtävänä on hakea hänet ehjänä takaisin. 

Crichton, Michael - Kadonnut maailma

Kun tämä kirja osui kirjastossa silmiin niin siihen oli pakko tarttua, vaikka Crichtonin aiempi teos Dinosauruspuisto on vielä lukematta.

On kulunut kuusi vuotta Jurassic Parkin painajaisesta, joka murskasi tiedemiesten mielikuvitukselliset haaveet. Esihistorialliset pedot hävitettiin, Dinosauruspuisto tuhottiin, ja saari suljettiin yleisöltä.
Mutta nyt Costa Ricasta kantautuu huhuja valtavista tunnistamattomista eläimistä - jotain jäi sittenkin henkiin...

Tämän kirjan perusteella uskallan jatkossakin tarttua Crichtonin tuotantoon, joka on tähän asti ollut minulta täysin paitsiossa. Hahmot toimivat, juoni oli mukaansatempaava, ja viimeiset sata sivua oli pakko lukea kerralla.

Gaiman, Neil - Neverwhere. Maanalainen Lontoo

Olin lukenut Gaimanilta aiemmin jo muutaman romaanin ja Sandman-sarjakuvakirjat. Kun joulupukki kysyi lahjatoiveita mietin hetken. Vastaukseni oli tämä kirja.

Lontoon katujen alta löytyy maailma, jonkalaista monet eivät pystyisi kuvittelemaan edes unissaan. Siellä on kaupunki täynnä hirviöitä ja pyhimyksiä, murhaajia ja enkeleitä, puhuvia rottia, ritareita haarniskoissaan ja kalpeita mustaan samettiin pukeutuvia tyttöjä. Tässä Lontoossa asuvat ne, jotka ovat pudonneet tavallisen maailman raoista pohjalle asti.

Richard Mayhew on menestyvä nuori mies, joka joutuu vastoin tahtoaan tutustumaan tähän toiseen Lontooseen. Nuoren tytön pelastaminen kadulta koituu Richardille kohtalokkaaksi: teko riuhtaisee hänet pois turvallisesta ja ennaltamäärätystä elämästä maailmaan, joka on samalla oudon tuttu ja samalla äärimmäisen kummallinen.

En oikein meinannut päästä juonen vietäväksi. Vaati jonkin verran aikaa, ennen kuin pystyin taas kunnolla adaptoitumaan fantasian maailmaan. Ainakin epäilen, että se oli syynä. Tapahtumia oli hengästyttävän paljon, samoin hahmoja. Loppua kohden veto parani, ja tässä kirjassa oli mielestäni oikeasti todella hyvä loppu.

Wolfe, Gene - Kiduttajan varjo. Uuden auringon kirja 1

Kirja jätti minut hieman hämmentyneeseen tilaan. Toisaalta päähenkilö on kiehtovan erilainen ja tarinan jatko alkoi kiinnostaa, mutta en ole aivan sinut kerrontatavan kanssa.

Niin kaukaisessa tulevaisuudessa, että se vaikuttaa aikoja sitten unohdetulta menneeltä, kiduttajan oppipoika Severian syyllistyy anteeksiantamattomaan rikokseen: hän rakastuu uhriinsa.
Rangaistukseksi hänet karkoitetaan syrjäseudulle, missä hänen on määrä työskennellä pyövelinä. Hän jättää Nessuksen, Ikuisen kaupungin, jossa kuoleva aurinko värjää kadut punaisiksi ja rapistuneet avaruusalukset kohoavat linnoituksen torneina, ja aloittaa matkan kohti kaukaista Traakiaa.

Kerronta tuntuu turhan jaarittelevalta enkä kokenut sellaista mukaansatempaavaa imua, jota olin odottanut. Ainakin toistaiseksi lukisin tarinan ehkä enemmän fantasiaksi kuin scifiksi, jos jaottelulla nyt mitään väliä on.

Takakansi kertoo tämän kirjasarjan olevan moneen kertaan palkittu ja "allegorisen tarinankerronnan taidonnäyte". Oma makuni on yleensä ristiriidassa kaikkien palkintoraatien kanssa, joten... Mikä jottei voisin joskus lukea sarjan seuraavan osan, mutta heti tämän jälkeen kaipaa taas jotain menevämpää teosta.

Stoker, Bram - Dracula

Käydessäni kirjastossa sattui silmiini tämä klassikkoteos, jonka väliin joku lukija oli sujauttanut "Hyvä kirja" -tekstillä varustetun liuskan. Draculan tarina on vaikuttanut laajasti kirjallisuuteen ja elokuvateollisuuteen, joten päätin tarttua tilaisuuteen ja lukea alkuperäisen tarinan.

Kreivi Dracula, vampyyrimonarkki, asuu Transilvaniassa syvällä Karpaattien vuoristossa. Kelmeä kuunvalo verhoaa hänen linnaansa, ulkona ulvovat ystävät, sudet, yön lapset.

Sitten kreivi Dracula päättää tartuttaa englantilaiset, mutta joutuukin taisteluun hyvän voimia vastaan. Niitä edustavat professori van Helsingin johtamina tohtori Seward, lordi Godalming, asianajaja Harker ja herra Morris. Kahden tulen väliin tässä vertahyytävässä koitoksessa joutuvat rouva Harker ja lordi Godalmingin morsian neiti Westendra sekä mielisairaalan asukki herra Renfield.

Dracula ilmestyi alkujaan 1897, lukemani suomennos on vuodelta 1992. Teksti on paikoin melko raskaslukuista mutta mukaansatempaavaa yhtä kaikki. Tarina esitetään päiväkirjaotteina ja kirjeinä, mikä on kerronnallisesti virkistävä ratkaisu.

Moers, Walter - Hurja matka halki yön

Dekkareiden ohella otin lomalukemiseksi myös satukirjan.

Gustave oli matkustanut kuun yli, halki ajan ja paikan ja läpi avaruusviemärin, syöksynyt seikkailusta seikkailuun, taistellut lohikäärmeen kanssa, lentänyt aarnikotkalla ja nähnyt metsänhenkien mielettömät juhlat. Hän oli nähnyt kuoleman työssään ja päässyt kaksoistornadon kynsistä, hän oli tavannut ritareita ruotivan rohmukrokotiilin ja saanut ihmetellä viimeisiä eläimiä ja hevosenpääsumua. Ja hän oli kurkistanut maailmankaikkeuden hallinnolliselle osastolle. Ja kaikkein viimeiseksi hän oli kohdannut itsensä ja hänelle oli testamentattu oma aurinkokunta. Ei hassumpi saldo yhden yön antimiksi.

Luin jokunen vuosi sitten Walter Moersin Uinuvien kirjojen kaupungin ja kirja teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Odotin samaa tältäkin teokselta ja vaikka sen lukeminen olikin joutuisaa niin hieman jouduin pettymään. Kyseessä on tosiaan satu, jonka Moers on kirjoittanut pohjautuen Gustave Dorén kuvituksiin (jotka ovat upeita). Tarina on unenomainen ja tempaa mukaansa, mutta omat odotukseni olivat hieman liian korkealla.

Gaiman, Neil - Tähtisumua

Ettei menisi pelkästään dekkareiden lukemiseksi tartuin kirjastossa taas vaihteeksi yhteen Neil Gaimanin teokseen. Eikä ollut virhe tälläkään kertaa, lukukokemus oli aivan mahtava!

Englannin maaseudulla uinuvaa kylää ympäröi Muuri, joka estää pääsyn toisella puolella sijaitsevaan haltijoiden maahan. Erään harvinaisen lemmenyön tuloksena syntyy kuitenkin Tristran Thorn, keijukaisnaisen ja ihmismiehen poika. Tristranin kohtalona on rakastua kylän etäiseen ja kylmään kaunottareen, jonka sydämen voittaakseen hänen on noudettava haltijoiden maasta taivaalta pudonnut tähti.

Gaimanin kertoo mukaansa tempaavan sadun aikuisille, jota on ahmittava heti ensimmäiseltä sivulta. Vain hieman reilussa kahdessasadassa sivussa nivoutuvat onnistuneesti yhteen yhden haltiasuvun kohtalo ja nuoren miehen kasvukertomus. Juoni on yllättävä ja hahmot kiinnostavia. Lämpimästi suositeltavan arvoinen lukukokemus!

Gaiman, Neil - Unohdetut jumalat ja Hämähäkkijumala

Luin vastikään Gaimanin teoksen Unohdetut jumalat ja kun aloin kirjoittaa siitä postausta, huomasin, etten ollut kirjoittanut sitä vielä aiemmin syksyllä lukemastani Gaimanin teoksesta Hämähäkkijumala. On tullut aika korjata tämä vääryys.

Luin Gaimanin samoja teemoja käsittelevät teokset hieman nurinkurisessa järjestyksessä. Hämähäkkijumala (Anansi Boys, 2005, suomennos 2009) on tarina Paksusta Charliesta, joka ei oikeastaan ole paksu, mutta hänen isänsä kerran lausuma lempinimi ei ota kuluakseen pois. Eräänä päivänä rauhallista elämää halajavan Charlien ovelle ilmestyy muukalainen, joka väittää olevansa hänen veljensä. Kuinka ollakaan, Charlien veljeä ei kummemmin kiinnosta rauhallisen elämän viettäminen. Tarinan edetessä Charlielle selviää, ettei hänen isänsä ollutkaan se, joka Charlie kuvitteli hänen olevan, vaan itse Hämähäkkijumala.

Tarina oli täynnä mielenkiintoisia hahmoja, eriskummallisia tapahtumia ja juonenkäänteitä ja siihen uppoutui helposti. Gaiman onnistuu luomaan maailman, jossa todellisuus ja fantasia paiskaavat onnistuneesti kättä.

Unohdetut jumalat (American Gods, 2001, suomennos 2002) povaa tavallaan alkua Hämähäkkijumalalle. Mies nimeltä Shadow vapautuu vankilasta samalla kun kuulee vaimonsa kuolleen auto-onnettomuudessa. Matkalla hautajaisiin hän törmää mieheen, joka haluaa palkata hänet epämääräisiin hämärähommiin ja lopulta onnistuukin aikeissaan. Shadown maailmaan alkaa ilmaantua hyviksiä ja pahiksia, joita hän ei aiemmin uskonut olevan olemassakaan.

Tarinassa on suuria teemoja ja sen kertominen vie useammat sata sivua. Kokonaisuus ei mielestäni aivan yllä Hämähäkkijumalan tasolle, vaikka kerronta onkin sujuvaa ja hahmot mielenkiintoisia. Gaimania tulee luettua jatkossakin.

Margaret Weis, Tracy Hickman - Lohikäärmeen raivo

Lohikäärmelaivat-sarjan kolmas osa todistaa taas sen, minkä jo hyvin tiesinkin: ikinä ei pitäisi alkaa lukemaan sarjaa, jonka kaikkia osia ei ole vielä julkaistu.

Skylan ja Aylaen ystävineen pakenevat laivalla orjuudestaan mutta joutuvat uudelleen vangeiksi Ensimmäisen tyttären merenalaiseen kaupunkiin. Heidän on löydettävä kaikki lohikäärmeen henkiluut, mikä aiheuttaa uusia ongelmia. Jotta tehtävä onnistuisi on löydettävä uusia liittolaisia vaikka vanhojen verivihollisten joukosta. Myös petolliset Raegar ja Treia tavoittelevat henkiluita itselleen.

Lohikäärmeen raivo (2012, suom. Mika Renvall) ei aivan lunasta niitä odotuksia, joita sarjan toinen osa heitti ilmoille. Kirja on myös jonkin verran edeltäjiään lyhyempi, minkä huomaa tapahtumien kehittelyssä ja taustoituksessa. Se intensiteetti, joka sarjan ensimmäisissä osissa oli, puuttuu. Tämä on todella sääli, sillä sarjan hahmoihin oli juuri tulossa syvyyttä, joka vielä ensimmäisessä osassa puuttui. Hahmojen teot ja päätökset tuntuvat ajoittain hieman liiankin yksioikoisilta, varsinkin Skylanin kohdalla muutos tuntuu jo häiritsevältä. Kiistatta sarjan heikoin osa, mutta en vielä heitä toivoani jatkon suhteen.

Yann Martel - Piin elämä

Yann Martelin englanninkielinen alkuteos Life of Pi ilmestyi 2001 ja siihen pohjautuva elokuva julkaistiin 2012. En ole nähnyt elokuvaa vielä, mutta kirjan luettuani se on ehkä pakko katsoa.

Kirjailija kertoo uskomattoman tarinan, joka ei millään voi olla totta, mutta johon lukija haluaa uskoa yhtä lujasti kuin maahan jalkojensa alla. Tarina on kirjoitettu osin omaelämäkerran muotoon, jota ajoittain halkoo tarinan muistiin kirjoittavan kirjailijan sivuhuomautukset.

Intialaispoika Pii elää rauhallista elämää kotimaassaan perheensä kanssa, kunnes perhe päättää muuttaa paremman tulevaisuuden toivossa Kanadaan. Perheen isä myy omistamansa eläintarhan ja seikkailu voi alkaa. Matka on tarkoitus taittaa rahtilaivalla, jossa matkustaa myös osa perheen omistamista eläimistä, jotka on tarkoitus myydä Kanadassa paikallisiin eläintarhoihin. Laiva uppoaa onnettomuuden seurauksena, ja ainoat selviytyjät pelastautuvat yhteen pelastusveneeseen. Piin seuraan liittyy jalkansa veneeseen hypätessään murtanut seepra, hyeena ja bengalintiikeri.

En ole pitkään aikaan lukenut näin mukaansa tempaavaa kirjaa. Kirjailijan maalaileva tyyli tuntui alkuun hieman raskaslukuiselta, mutta kun siihen tottui en meinannut saada laskettua kirjaa kädestäni. Tarina on yhtä aikaa täysin käsittämätön ja täysin mahdollinen. Selviytyjien eloonjäämiskamppailu saa lukijan sekä itkemään, voimaan pahoin että nauramaan ääneen.

Ehdottomasti lukemisen arvoinen teos.

Margaret Weis, Tracy Hickman - Lohikäärmeen salaisuus

Lohikäärmelaivat-sarjan toinen osa koukuttaa lukijansa tehokkaasti seuraamaan Skylanin ja hänen heimolaistensa selviytymistä vieraalla maaperällä.

Vanhat jumalat ovat alakynnessä uusia jumalia vastaan. Vain Vektian lohikäärmeiden viisi henkiluuta voisivat auttaa. Niiden sijaintia eivät tiedä edes jumalat itse. Uuden jumalan Aelonin palvojat eivät pysty vakiinnuttamaan valtaansa ilman näitä luita.

Petturi Raegar on päässyt Aelonin soturipapiksi Sinariaan, minne torgunin jäljelle jääneet soturit ja pappissisarukset Aylaen ja Treia ovat joutuneet orjiksi. Pois pääsy sieltä ei ole helppoa ja he tarvitsevat liittolaisia, joita löytyy yllättäviltä tahoilta.

Skylanin heimolaiset ovat kääntäneet hänelle orjuudessa selkänsä, hänen paras ystävänsä on kuollut eikä hänellä tunnu olevan vaikeasta tilanteestaan ulospääsyä: sotureiden laiva on rikkoutunut ja he ovat vangittuina sisämaassa kaupungissa, jossa on enemmän asukkaita kuin heidän ja heidän heimoveljiensä kansoissa yhteensä. Soturit alistetaan taistelemaan paikallisessa näytöstaistelussa, jolla viihdytetään kaupungin asukkaita.

Ihmisten käymä taistelu maan päällä limittyy yhteen jumalten käymään taisteluun heidän omassa maailmassaan kiehtovalla tavalla.

Margaret Weis, Tracy Hickman - Lohikäärmeen luut

Weisin ja Hickmanin kirjoittaman Kuolemanportti-sarjan luettuani tartuin innoissani heidän kirjoittamaansa uuteen Lohikäärmelaivat-sarjaan. Sarja sijoittuu viikinkien ja lohikäärmeiden maailmaan, ensimmäisen osan takakansi tiivistää tarinan seuraavasti:

Nuori Skylan Ivorson on vindrasin päälliköiden päällikkö. Kansan muinaiset jumalat joutuvat pakoilemaan heitä voimakkaampia uusia jumalia. Jättiläiset ovat saaneet haltuunsa yhden kansan pyhimmistä esineistä, Vektanin käädyn, jota Skylan lähtee hakemaan takaisin lohikäärmelaivastonsa kanssa. Voivatko heidän jumalansa auttaa sotureita tässä vaarallisessa tehtävässä?

Sarjan ensimmäinen, vajaa viisisataasivuinen osa, esittelee tarinan henkilöt: itsekeskeisen ja ylpeän Skylanin, josta tulee kansansa päälliköiden päällikkö, hänen yhtä kiivasluoneisen lapsuudenystävänsä Aylaenin ja Garnin, joka on kolmikon harkitseva osapuoli.

Kirjasarjan ensimmäinen osa on melko tuskastuttavaa luettavaa, sillä sarjan päähenkilö Skylan on naiivi ja tyhmä uskoessaan toimivansa heimonsa parhaaksi antaessaan pettureiden johdattaa itsensä ja heimonsa tuhon partaalle. Useaa kohtausta lukiessa tekisi mieli laskea kirja käsistään ja huokailla ääneen toisen luottamusta vääriin ihmisiin. Tarinan edetessä ja Skylanin joutuessa kohtaamaan pelkonsa ja rajallisuutensa hän alkaa kuitenkin kasvaa ihmisenä. Maailma ei olekaan niin yksinkertainen paikka, kuin hän on aina luullut. Tarina johdattaa lukijansa Skylanin ja kumppaneiden kanssa uusiin, kiinnostaviin maailmoihin.

Terry Pratchett - Aikavaras

Aikavaras  on taas vaihteeksi Pratchettia terävimmillään. Alkuperäisteos Thief of Time on julkaistu vuonna 2001.

Aika on asia, jota pitää hallita, senhän tietää lapsikin. Kiekkomaailmassa aikaa hallitsevat historiamunkit, jotka ottavat sitä talteen paikoista, joissa aikaa ei liiemmälti tarvita, kuten merenpohjat, ja pumppaavat sitä paikkoihin, joissa aikaa ei ole koskaan tarpeeksi, kuten suurkaupungit. Mutta nyt historiamunkit huomaavat, että joku muukin puuttuu ajan kulkuun huolestuttavalla tavalla, ja jäljet johtavat Ankh-Morporkiin...

Kirjan keskiössä on kaksi historiamunkkia, joiden veljeskunnan Pratchett on sarjan aiemmissa osissa tullut maininneeksi siellä ja täällä. Tarina pysyy hyvin kasassa, henkilöhahmojen määrä on maltillinen ja lukijaa oikeasti kiinnostaa, mihin tämä kaikki nyt oikein mahtaakaan johtaa. Loppuratkaisu tuli yllätyksenä. Kirjassa parodioidaan mm. hongkongilaisia kung fu -elokuvia ja hektistä nykyihmistä. Suosittelen.

Margaret Weis, Tracy Hickman - Matka tyhjiöön

Weisin ja Hickmanin Kaikkeuden kivi -trilogian toinen osa oli niin koukuttava, että sen seuraaja oli saatava käsiin heti. Alkuperäisteos Journey into the Void on julkaistu vuonna 2003.

On kulunut jo kaksisataa vuotta siitä kun paha prinssi Dagnarus nousi tyhjiön lordiksi tyhjiömagian avulla. Kukistettuan kuningaskunnan toisensa jälkeen hän havittelee omakseen Uutta Vinnengaelia ja ennen muuta jo kauan himoitsemaansa Kaikkeuden kiveä. Kun taistelu Kaikkeuden kivestä kiihtyy, sen puolustajien täytyy uhmata Tyhjiön kauhistavaa pimeän mahtia.

Matka tyhjiöön, trilogian kolmas osa, sitoo Kaikkeuden kiven kanssa tekemisiin joutuneiden kohtalot yhteen. Heistä jokainen joutuu kamppailemaan vrykylejä vastaan - ja urheimmat puolustamaan Kaikkeuden kiveä oman henkensä kustannuksella.

Trilogian päätösosa oli vahvan kakkososan jälkeen pettymys. Tarina tuntui jymähtäneen paikalleen ja koko kirja tuntui yhdeltä suvantovaiheelta loppuratkaisua lähestyttäessä. Hahmojen väliset jännitteetkin tuntuivat melko keinotekoisilta eivätkä kaikki heidän tekemänsä ratkaisut tuntuneet aina loogisilta.

Sarja ei kuulu Weisin ja Hickmanin parhaimmistoon, mutta on toki tutustumisen arvoinen. Sainhan minäkin kaikki kolme osaa luettua, vaikka niistä kahta niin kovin olen parjannut.