Itäranta, Emmi - Teemestarin kirja

Kotimaista scifiä oli edelleen kirjapinossa tyrkyllä. Seuraavaksi vuorossa oli taas yksi esikoisromaani, tällä kertaa Emmi Itärannalta. Tätä hehkutettiin kirjan ilmestyessä kovasti mutta tähän asti se on pysytellyt minulta kirjastossa piilossa.

Maailmasta on loppumassa vesi. Suunnattoman katastrofin - ehkä ilmastonmuutoksen, ehkä jonkin muun - läpikäynyt ihmiskunta sinnittelee veden vähyyden ja sen säännöstelyä hallitsevan diktatuurin vallan alla.
Noria on teemestarien sukua ja pian on hänen vuoronsa ottaa vastaan täysivaltaisen teemestarin arvo - ja edeltäjiensä tarkkaan varjelema salaisuus. Aikana, jona veden kätkeminen on rikoksista pahin, sotilasvallan katse kiinnittyy väistämättä teemestarin taloon.

Pari ystävääni oli lukenut kirjan minua ennen ja molemmat kuvailivat sitä oudoksi. Pistin sen uutuuden piikkiin, he eivät juuri ole scifiä saati fantasiaa aiemmin lukeneet. Mutta kieltämättä tarina oli hieman erikoinen. Se loppui kohtaan, johon harvat tarinat loppuvat, ikään kuin olisi ollut vasta pohjustusta jollekin suuremmalle. Alku oli hieman hidas, kertomistyyli toki kaunis.

Parkkinen, Sami - Punainen pyörre

Scifi on alkanut löytää tiensä lainaustiskin kautta laukkuuni yhä useammin. Nyt sattui käsiin Sami Parkkisen trilleri ihmisen fysiologisesta manipuloinnista.

Carl-Johan Hakala päätyy suorittamaan asevelvollisuuttaan syrjäiseen varuskuntaan, missä hänen on määrä saada erikoiskoulutus. Menneisyyden riivaama CJ ei kysele liikoja tulevasta tehtävästään. Euroopan suurimmalla konkurssin tehneiden yritysten varikolla hänet koulutetaan säätämään laitetta, jonka käyttötarkoitusta hänelle ei kerrota.

Odottamatta CJ kohtaa eversti Glicksteinin, ratkeamaisillaan olevan ihmiskoneen. Uusien taitojensa avulla CJ pelastaa miehen. Samalla hän tajuaa tietävänsä liikaa ja pitkä pakomatka alkaa.

Punainen pyörre -romaanin ilmestysmäinen näkemys järisyttää. Kerronnan riipivä psykologinen jännite kuljettaa tapahtumat kiihtyvään kierteeseen, ja CJ:n paranoidinen kujanjuoksu voi johtaa vapauteen vain äärimmäisten ratkaisujen kautta.

Kirjan maailmankuva on kiinnostava ja jännittävä, mutta itse jäin kaipaamaan tarinalta tai ehkä tarinan päähahmolta enemmän ryhdikkyyttä. Nyt lukemisen jälkeen päällimmäiseksi jäi sellainen olo, että asioita jätettiin selittämättä sen takia, että päähenkilöä ei kiinnosta. Mutta lukukokemuksena toki tempasi mukaansa sen verran, että kolmesataa sivua tuli luettua ihan kohtalaista tahtia.