Vaara, Amanda - Pientä fiksausta vailla

Tulipa luettua ihan mukavan harmiton sarjan avaus elämäntapabloggaajan elämästä.

Pientä fiksausta vailla
21.3. klo 23:55
Tämä on blogi hyvästä elämästä ja uudesta alusta. Tervetuloa seuraamaan, kuinka muijan käy!
Koettu burnout ja avioero. Jätetty kiinteistönvälittäjän työ. Ostettu vanha koulu.

Paitsi talon Venla hankkii myös kokonaan uuden elämäntavan Airbnb-majoituspalveluineen, pop up -kahviloineen ja blogeineen. Majatalon vieraat, persoonalliset naapurit ja karkailevat kanat tuovat eloa Venlan arkeen, jossa tosin riittää entuudestaan teini-tyttären ja ex-miehen järjestämiä tempauksia.
Downshiftaus pitää Venlan todella kiireisenä! Varsinkin kun yhtenä päivänä taloon astuu eräs trubaduuri...

Kelly, Cathy - Ystävyys yllättää

Tämä kirja on taattua Cathy Kellyä. Hahmoja on paljon, yhdessä lauseessa saattaa vilahtaa kymmenisenkin nimeä! Mutta kyllä sitä ennen pitkää kaikki nimet oppi. Hieman on ulkokultaista kerrontaa, tai ehkä lähinnä hahmojen kuvailu välillä häiritsi itseäni, mutta tarina on taas mukaansatempaava ja kokonaisuutena oli taas hyvä kirja luettavaksi. Taattua kerrontaa, kun kaipaa hieman keveämpää luettavaa.

Abbyn tv-ura on nousussa ja hän on yhdessä miehensä kanssa ostanut upean talon meren rannalta. Mutta 17 vuotta kestänyt avioliitto natisee liitoksissaan, kun nuoruusvuosien poikaystävä ilmestyy kuvioihin. Teini-ikäisellä tyttärellä Jessillä ja rakkailla ystävillä Lizziellä ja Erinillä on jokaisella omat arkiset murheensa kannettavanaan, mutta onneksi heillä on toisensa.

Vasta yhteisen ystävän Sallyn sairastuminen saa nämä neljä naista tajuamaan, miten tärkeää on arjenkin keskellä nauttia jokaisesta onnen pilkahduksesta.

Nevala, Janne - Kirjastonhoitaja Topi Mullo

Sairastuin kunnon flunssaan ja samalla kun kävin lääkärissä niin kävin kirjastossa lainaamassa hieman ajankulua. Ensimmäisenä käteeni tarttui hyllynpäädyn tyrkkypaikalta Janne Nevalan teos. Tartuin kirjaan kannen perusteella, sillä siitä tuli etäisesti mieleeni Walter Möersin Uinuvien kirjojen kaupunki, jonka luin alkuperäiskielellä jokunen vuosi sitten.

Saaren pieneen kirjastoon kesätöihin päässyt Topi on hukassa pienen yhteisön ihmisten kanssa. Vakituinen kirjastonhoitaja Pauliina on kirjoittanut Topille ohjeet, joissa hän hämmentävällä selvänäköisyydellä ennustaa jokaisen eteen osuvan murheen.

Topin kesämopo karkaa kokonaan käsistä kun ympärillä hääräävät kirjastoa terrorisoiva poikajoukko, kylän erikoiset asukkaat sekä etenkin kirjastoa siivoava Johanna ja näyttelijäseurueen arvoituksellinen Nika.

Olen lukenut nyt viime aikoina paljon teoksia, joissa käsitellään pieniä maaseutuyhteisöjä. Alkaako itselläni olla kaipuuta takaisin maaseudulle? Kun Nevalan tyyliin pääsee sisälle niin kirjoittaahan hän hauskasti ja omalla vaivihkaisella tavallaan mukaansatempaavasti. Ensimmäisen 50 sivun jälkeen vielä mietin, luenko teosta lainkaan loppuun asti vai en, mutta sitten huomasinkin olevani jo sivulla 100 ja jo melkein voiton puolella. Että näin. Ja paljon kirjastossa asioivalle oli hauska päästä näkemään myös sitä kirjastoelämän toista puolta.

Mustonen, Enni - Onni asuu maalla

Keskellä pimeintä talvea kaipasin Draculan jälkeen jotain kevyempää ja helposti luettavaa. Siksi tartuinkin kirjastossa taatusti hyvän mielen tarinoita kirjoittavan Enni Mustosen teokseen.

Onni asuu maalla sisältää kolme romaania, jotka sijoittuvat Suomen maaseudulle 1970-1980 -lukujen taitteeseen. Kaikkien tarinoiden keskushenkilönä on pystyvä nuori nainen, joka palaa juurilleen kaupungista maaseudulle. Maitotytössä Huhtilan Lisa on kaupunkilainen ylioppilasmerkonomi, joka vaihtaa työttömyyskortiston lomarenkaan lomittajan virkaan. Saako olla muuta? -romaanissa tarvitaan topakka Siperin Paula, jotta kyläkauppa saadaan säilymään Luhtipohjassa. Hukkakaurassa Pakkalan Anna löytää paikkansa maaseutuyhteisössä aloittaessaan kansanopiston käsityöpiirien vetäjänä.

Tarinat ovat vetäviä ja reilut viisisataa sivua sisältävä teos tuli ahmittua läpi ennätystahtia. Romaanien edetessä alkoi väkisinkin miettiä Suomen rakennemuutosta, maaseudun tyhjenemistä ja ihmisten kaipuuta takaisin maaseudun rauhaan ja yhteisöllisyyteen. Mustosen kuvaamat ihmiset ovat hyvine ja huonoine puolineen todellisen oloisia ja aitoja. Maaseudun yhteisöllisyyttä korostetaan mutta tulee ne pienten yhteisöjen huonotkin puolet silloin tällöin esiin.

Nopeaan tahtiin luettuna romaanien samankaltaisuus alkoi hieman haitata lukuelämystä. Maaseuturomantiikan nälkään Mustosen teokset sopivat kuitenkin kuin nakutettu.

Mustonen, Enni - Emännöitsijä

Enni Mustonen osaa kirjoittaa historiastakin elävästi. Murteiden ja useammalla kielellä kirjoittaminen on luontevaa ja elävää.

Enää en ujostellut alastomuutani Albertin edessä. Ensin seisoin pyyhettä pidelleen kaakeliuunin lämmössä ja annoin hänen piirtää luonnospaperinsa täyteen. Kun seisominen alkoi väsyttää, hän pyysi, että istuisin lattialle pielusten päälle vielä hetkeksi.

Parikymppiseksi varttunut Ida emännöi Albert Edelfeltin ateljeeta 1900-luvun alun kuohuvassa Helsingissä. Hän passaa niin isännän taiteilijaystäviä kuin naisvieraitakin. Kunnes kokee oman intohimoisen romanssinsa.

Tarina kantaa hyvin aina loppuun asti, tosin loppuratkaisu oli itselleni hienoinen pettymys. Mutta lukemisen arvoinen kirja on joka tapauksessa. Historiallisten tapahtumien ja henkilöiden nivoutuminen yhteen piian näkökulmasta kerrotussa tarinassa on kiehtovaa seurattavaa.

Hämeen-Anttila, Virpi - Perijät

Kesän kevyen lukemisen kaipuuseen sopii myös tämä Virpi Hämeen-Anttilan kahden suvun suhteita ja salaisuuksia käsittelevä romaani.

Kun tv-toimittaja Veera Sipponen palaa Kiurulaan lapsuudenkesiensä maisemiin hän uskoo löytävänsä ratkaisuja elämänsä solmuihin. Sen sijaan hän huomaa penkovansa sukutilansa rajanaapuriin kohdistuvia talousrikosepäilyjä - niiden ytimessä kotiin palannut suvun musta lammas Tuomas Stål.

Tarina vetää lukijan pikkuhiljaa mukaansa ja vauhtiin päästyään kirjaa ei tohtisi laskea käsistään. Kirjailija kertoo osuvasti ja kiinnostavasti kahden erilaisen ihmisen ja suvun tarinat, jotka limittyvät lopulta väistämättä toisiinsa.

Tämän perusteella luen Virpi Hämeen-Anttilaa mieluusti jatkossakin.

Mustonen, Enni - Morsiuskesä

Alkoipa tuossa heinäkuun lopussa kiinnostaa taas helppo- ja nopealukuinen romaani, joka auttaisi myös romantiikan nälkään. Käteen sattui osin ystävän suosituksen perusteella Enni Mustosen teos. Aiemmin olen lukenut Mustoselta historiallista kaunokirjallisuutta, mutta osaa hän näköjään tästä päivästäkin kertoa.

Suomen suvi on kukkeimmillaan ja on aika etsiä maajusseille emäntäehdokkaita. Kovaonniset tv-sarjan kuvaukset saavat uuden suunnan, kun Suvelan Lauraa pyydetään tuuraamaan kuvaajaa.
Laura on talontytär itsekin ja sitä paitsi maineikas tv-kuvaaja, mutta navetanvinttien sijaan hän on viime vuodet kolunnut maailman kriisipisteitä tähtitoimittaja Jaakko Saaren työparina. Viime syksyisellä Bagdadin keikalla kaikki romahti. Jarkko menehtyi autopommi-iskussa ja myös vakavasti loukkaantunut Laura on siitä lähtien ollut toipumislomalla.
Sitten soittaa Kikka, Jarkon entinen aviovaimo, joka on lopultakin päässyt ohjaamaan omaa tosi-tv-sarjaansa: "Laura hei, sä sait Jarkon enkä mä nostanut meteliä. Sä olet tän mulle velkaa."
Hädässä ystävä tunnetaan, niin myös rakkaat viholliset.

Mustosen teksti on helppolukuista ja mukaansatempaavaa. Taidanpa lukea Mustosta vielä lisää lomallani, joka jo parin viikon päästä edessä siintää.