Rönkä, Matti - Eino

Röngän uutuus Yyteet on ollut paljon pinnalla viime aikoina. Uutisoinnista sain oivan ponteen tarttua Röngän tuotantoon. Kirjastossa Eino-romaaneja taisi olla useampikin hyllyssä, joten totesin, että se on varmaan lukemisen arvoinen, kun on useampi painos hankittu.

Logiikka toimi. Yllätyin itsekin, kuinka juoni tempaisi mukaansa ja piti otteessaan, vaikka näennäisesti kirjassa ei tapahdu juuri mitään. Vanha mies muistelee ja nuoremmat selvittelevät, mitä hänen historiaansa on kuulunut. Toimii.

Eino on sodan käynyt mies. Velvollisuutensa hoitanut, tiivis ja sitkeälihainen Ukki. Pojanpoika Joonas säikähtää, kun Ukissa havaitaan muistisairauden ensimmäiset oireet. Terveyskeskuksessa Joonas näkee vanhat luodinrepeämät Einon vartalossa. Ukin kotoa löytyy karttoja ja valokuvia, joissa tämä poseeraa outojen miesten kanssa. Nopeasti käy selväksi, että aivoverenkiertohäiriöt ovat pienimpiä Einon mieltä vaivaavista kiusosta.

Wolfe, Gene - Kiduttajan varjo. Uuden auringon kirja 1

Kirja jätti minut hieman hämmentyneeseen tilaan. Toisaalta päähenkilö on kiehtovan erilainen ja tarinan jatko alkoi kiinnostaa, mutta en ole aivan sinut kerrontatavan kanssa.

Niin kaukaisessa tulevaisuudessa, että se vaikuttaa aikoja sitten unohdetulta menneeltä, kiduttajan oppipoika Severian syyllistyy anteeksiantamattomaan rikokseen: hän rakastuu uhriinsa.
Rangaistukseksi hänet karkoitetaan syrjäseudulle, missä hänen on määrä työskennellä pyövelinä. Hän jättää Nessuksen, Ikuisen kaupungin, jossa kuoleva aurinko värjää kadut punaisiksi ja rapistuneet avaruusalukset kohoavat linnoituksen torneina, ja aloittaa matkan kohti kaukaista Traakiaa.

Kerronta tuntuu turhan jaarittelevalta enkä kokenut sellaista mukaansatempaavaa imua, jota olin odottanut. Ainakin toistaiseksi lukisin tarinan ehkä enemmän fantasiaksi kuin scifiksi, jos jaottelulla nyt mitään väliä on.

Takakansi kertoo tämän kirjasarjan olevan moneen kertaan palkittu ja "allegorisen tarinankerronnan taidonnäyte". Oma makuni on yleensä ristiriidassa kaikkien palkintoraatien kanssa, joten... Mikä jottei voisin joskus lukea sarjan seuraavan osan, mutta heti tämän jälkeen kaipaa taas jotain menevämpää teosta.

McNab, Andy - Bravo kaksi-nolla

Käteeni tarttui lukutottumuksiini nähden poikkeuksellista luettavaa. Todella mielenkiitoinen ja kaikessa karuudessaan suositeltava lukukokemus.

Liittoutuneiden lentotukikohdassa kaikki ilmaantuivat paikalle ennen partion lähtöä. "Oli mukava tuntea, mulkero", joku leukaili. "Menkää, hoitakaa hommanne ja tulkaa takaisin", olivat yksikön vääpelin viimeiset ohjeet. "Homma" oli Persianlahden sodan operaatioista salaisimpia.

Kirja on henkeäsalpaava tilitys Bravo kaksi-nolla -partion kovista kokemuksista ja samalla järkyttävä selviytymistarina, jota on verrattu sotakirjallisuuden klassikoihin.

Cederwall, Marianne - Ajattelen sinua kuolemaasi saakka

Kun pimeä marraskuu teki jo tuloaan tartuin ensimmäiseen kesäkirjaan. Luin Cedervallin esikoisteoksen loka-marraskuussa, mutta en silloin vain saanut toimeksi laittaa sitä tänne muistiin.  Olen lukenut ruotsalaisilta aiemmin vain dekkareita ja Cedervallin Gotlannin kesään sijoittuva humoristinen kostotarina tuntui raikkaalta vaihtelulta.

Mirjam ja Hervor ovat keski-ikiset ystävykset, jotka saapuvat alkukesästä Gotlantiin pieneen Kajpe Kviarin maalaiskylään. Mirjam on ostanut kylästä entisen kappelin, jota naiset alkavat yksissä tuumin pistää asuttavaan kuntoon. Mirjam on kotoisin saaren pohjoisosasta ja pian selviää, ettei hän sattumalta ostanut kappeliaan juuri tuosta kylästä. Kolme kyläläistä on nimittäin Mirjamin entisiä liikekumppaneita, jotka vuosia sitten ajoivat Mirjamin toimillaan konkurssiin ja suureen henkilökohtaiseen ahdinkoon. Konkurssin seurauksena Mirjam menetti yhteyden ainoaan lapseensa ja hän hautookin kostoa. Hervorin avulla he alkavat nujertaa miehiä yksi kerrallaan ajatusvoiman avulla, onhan Hervor lapinnoitien sukua.

Gotlannin kesä on kauneimmillaan ja tarina tuo lämpöisen tuulahduksen kesästä keskelle talvea. Tarina on kirjoitettu hyvin ja erityisesti pidin takaumista, joissa käsiteltiin Mirjamin menneisyyttä velkavankeudessa ilman luottotietoja. Kerronta on asiallista ja varovaisen humoristista yhtä aikaa. Saattaa olla, että tartun Cederwallin teoksiin joskus myöhemminkin, mutta sellaista vaikutusta tämä kirja ei tehnyt, että pitäisi lähteä niitä heti kirjastosta lainaamaan.

Mustonen, Enni - Emännöitsijä

Enni Mustonen osaa kirjoittaa historiastakin elävästi. Murteiden ja useammalla kielellä kirjoittaminen on luontevaa ja elävää.

Enää en ujostellut alastomuutani Albertin edessä. Ensin seisoin pyyhettä pidelleen kaakeliuunin lämmössä ja annoin hänen piirtää luonnospaperinsa täyteen. Kun seisominen alkoi väsyttää, hän pyysi, että istuisin lattialle pielusten päälle vielä hetkeksi.

Parikymppiseksi varttunut Ida emännöi Albert Edelfeltin ateljeeta 1900-luvun alun kuohuvassa Helsingissä. Hän passaa niin isännän taiteilijaystäviä kuin naisvieraitakin. Kunnes kokee oman intohimoisen romanssinsa.

Tarina kantaa hyvin aina loppuun asti, tosin loppuratkaisu oli itselleni hienoinen pettymys. Mutta lukemisen arvoinen kirja on joka tapauksessa. Historiallisten tapahtumien ja henkilöiden nivoutuminen yhteen piian näkökulmasta kerrotussa tarinassa on kiehtovaa seurattavaa.

Yann Martel - Piin elämä

Yann Martelin englanninkielinen alkuteos Life of Pi ilmestyi 2001 ja siihen pohjautuva elokuva julkaistiin 2012. En ole nähnyt elokuvaa vielä, mutta kirjan luettuani se on ehkä pakko katsoa.

Kirjailija kertoo uskomattoman tarinan, joka ei millään voi olla totta, mutta johon lukija haluaa uskoa yhtä lujasti kuin maahan jalkojensa alla. Tarina on kirjoitettu osin omaelämäkerran muotoon, jota ajoittain halkoo tarinan muistiin kirjoittavan kirjailijan sivuhuomautukset.

Intialaispoika Pii elää rauhallista elämää kotimaassaan perheensä kanssa, kunnes perhe päättää muuttaa paremman tulevaisuuden toivossa Kanadaan. Perheen isä myy omistamansa eläintarhan ja seikkailu voi alkaa. Matka on tarkoitus taittaa rahtilaivalla, jossa matkustaa myös osa perheen omistamista eläimistä, jotka on tarkoitus myydä Kanadassa paikallisiin eläintarhoihin. Laiva uppoaa onnettomuuden seurauksena, ja ainoat selviytyjät pelastautuvat yhteen pelastusveneeseen. Piin seuraan liittyy jalkansa veneeseen hypätessään murtanut seepra, hyeena ja bengalintiikeri.

En ole pitkään aikaan lukenut näin mukaansa tempaavaa kirjaa. Kirjailijan maalaileva tyyli tuntui alkuun hieman raskaslukuiselta, mutta kun siihen tottui en meinannut saada laskettua kirjaa kädestäni. Tarina on yhtä aikaa täysin käsittämätön ja täysin mahdollinen. Selviytyjien eloonjäämiskamppailu saa lukijan sekä itkemään, voimaan pahoin että nauramaan ääneen.

Ehdottomasti lukemisen arvoinen teos.