Crichtonin viimeiseksi jäänyt teos tempaisi alusta asti erilailla mukaansa kuin viimeksi Crichtonilta lukemani Aikamatka. Aihepiiri oli mielenkiintoinen ja seikkailu todella jännittävä ja yllättävä. Tykkäsin.
Seitsemän Cambridgen jatko-opiskelijaa kutsutaan Havaijille teknologiayritys Nanigenin tutkimuskeskukseen tutustumaan uuteen mullistavaan keksintöön. Juuri vierailun alla yksi Nanigenin johtajista katoaa, ja vähitellen opiskelijoille paljastuu toinen toistaan järkyttävämpiä yksityiskohtia yrityksen toiminnasta.
Uusi vallankumouksellinen teknologia osoittautuu vääriin käsiin joutuessaan kohtalokkaan vaaralliseksi. Alkaa hengästyttävä eloonjäämiskamppailu, jossa nuoret joutuvat kohtaamaan luonnon kauhistuttavat voimat.
Tämä blogi toimii omana lukupäiväkirjanani. Kirjoitan tänne ylös paitsi kirjojen esittelyt myös omat lyhyet arvioni niistä. Nautin soljuvasta kerronnasta ja tarinaan uppoutumisesta.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste selviytymistarina. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste selviytymistarina. Näytä kaikki tekstit
tiistai 10. heinäkuuta 2018
sunnuntai 13. elokuuta 2017
Nousiainen, Miika - Maaninkavaara
Tämän kirjan eteen oli selvästi tehty taustatöitä vaikka millä mitalla.
Martti Huttusen päässä on yksi ainoa tavoite: Suomen kestävyysjuoksumaineen palauttaminen.
Lahjakkaan pojan mystinen katoaminen jättää valmentaja-isän tyhjän päälle, joten teini-ikäinen Heidi päättää juosta isänsä ylös masennuksesta. Kun Martti alkaa koulia tytöstä huippu-urheilijaa, tavallinen arki saa jäädä. Heidi käy koulua painoliiveissä, nukkuu yönsä magneettirummussa - ja juoksee.
Harjoitukset saavat yhä absurdimpia sävyjä, ja pian äidinkin on aika avata Lomakouhero-romantiikan sumentamat silmänsä. Voiko Huttusen perhettä enää pelastaa vai vaatiiko isän pakkomielle jo veronsa - korkojen kanssa?
En ollut lukenut aiemmin Nousiaisen kirjoja ja tyyli oli juuri sitä mitä kirjailijan tv-esiintymisten perusteella odotin: hersyvää ja mukaansatempaavaa. Ja toisaalta kun luin Heidin koulukiusaamiskokemuksista koin myös ahdistusta ja vastenmielisyyttä, en olisi halunnut lukea siitä enempää ja kuitenkin halusin saada selville, miten Heidi tilanteesta selviää. Jossain puolenvälin jälkeen hersyvä tyyli ja tarinan absurdeimmat piirteet alkoivat puuduttaa ja odotin juonen kehittyvän nopeammin. Siitä huolimatta ahmin kirjan nopeasti loppuun.
Martti Huttusen päässä on yksi ainoa tavoite: Suomen kestävyysjuoksumaineen palauttaminen.
Lahjakkaan pojan mystinen katoaminen jättää valmentaja-isän tyhjän päälle, joten teini-ikäinen Heidi päättää juosta isänsä ylös masennuksesta. Kun Martti alkaa koulia tytöstä huippu-urheilijaa, tavallinen arki saa jäädä. Heidi käy koulua painoliiveissä, nukkuu yönsä magneettirummussa - ja juoksee.
Harjoitukset saavat yhä absurdimpia sävyjä, ja pian äidinkin on aika avata Lomakouhero-romantiikan sumentamat silmänsä. Voiko Huttusen perhettä enää pelastaa vai vaatiiko isän pakkomielle jo veronsa - korkojen kanssa?
En ollut lukenut aiemmin Nousiaisen kirjoja ja tyyli oli juuri sitä mitä kirjailijan tv-esiintymisten perusteella odotin: hersyvää ja mukaansatempaavaa. Ja toisaalta kun luin Heidin koulukiusaamiskokemuksista koin myös ahdistusta ja vastenmielisyyttä, en olisi halunnut lukea siitä enempää ja kuitenkin halusin saada selville, miten Heidi tilanteesta selviää. Jossain puolenvälin jälkeen hersyvä tyyli ja tarinan absurdeimmat piirteet alkoivat puuduttaa ja odotin juonen kehittyvän nopeammin. Siitä huolimatta ahmin kirjan nopeasti loppuun.
tiistai 8. elokuuta 2017
Jaatinen, Pekka - Kalpeat sotilaat
Luin Pekka Jaatiselta aiemmin tänä vuonna nyrkkeilyaiheisen kirjan Torpedo. Nyt törmäsin kirjailijan tuotantoon uudestaan. En koe olevani mikään suuri sotakirjallisuuden ystävä mutta Kalpeiden sotilaiden näkökulma aiheeseensa oli kiinnostavan erilainen.
Eräässä Kalpeiden sotilaiden alkupuolen kohtauksessa Nelly ihmettelee, miten Lenne ja Asser näyttävät niin kalpeilta vaikka muut sotilassairaalan potilaat ovat enimmäkseen terveen punakoita. Syy, jota Lennen tyttöystävä Nelly ei vielä tuolloin tiedä, on heroiini.
Lenne ja Asser ovat sodassa parhaat kaverukset. He ovat erinomaisia sotilaita, mutta ajautuneet huomaamattaan huumeriippuvaisiksi. He varastavat suuren erän heroiinitabletteja, mikä osoittautuu myös suureksi onnettomuudeksi.
Tarina imi mukaansa. Loppuratkaisu tuntui lopulta yllättävänkin tiiviiltä. Mutta lukukokemuksena hyvä, antoi paljon ajattelmisen aihetta.
Eräässä Kalpeiden sotilaiden alkupuolen kohtauksessa Nelly ihmettelee, miten Lenne ja Asser näyttävät niin kalpeilta vaikka muut sotilassairaalan potilaat ovat enimmäkseen terveen punakoita. Syy, jota Lennen tyttöystävä Nelly ei vielä tuolloin tiedä, on heroiini.
Lenne ja Asser ovat sodassa parhaat kaverukset. He ovat erinomaisia sotilaita, mutta ajautuneet huomaamattaan huumeriippuvaisiksi. He varastavat suuren erän heroiinitabletteja, mikä osoittautuu myös suureksi onnettomuudeksi.
Tarina imi mukaansa. Loppuratkaisu tuntui lopulta yllättävänkin tiiviiltä. Mutta lukukokemuksena hyvä, antoi paljon ajattelmisen aihetta.
tiistai 2. toukokuuta 2017
Parkkinen, Sami - Punainen pyörre
Scifi on alkanut löytää tiensä lainaustiskin kautta laukkuuni yhä useammin. Nyt sattui käsiin Sami Parkkisen trilleri ihmisen fysiologisesta manipuloinnista.
Carl-Johan Hakala päätyy suorittamaan asevelvollisuuttaan syrjäiseen varuskuntaan, missä hänen on määrä saada erikoiskoulutus. Menneisyyden riivaama CJ ei kysele liikoja tulevasta tehtävästään. Euroopan suurimmalla konkurssin tehneiden yritysten varikolla hänet koulutetaan säätämään laitetta, jonka käyttötarkoitusta hänelle ei kerrota.
Odottamatta CJ kohtaa eversti Glicksteinin, ratkeamaisillaan olevan ihmiskoneen. Uusien taitojensa avulla CJ pelastaa miehen. Samalla hän tajuaa tietävänsä liikaa ja pitkä pakomatka alkaa.
Punainen pyörre -romaanin ilmestysmäinen näkemys järisyttää. Kerronnan riipivä psykologinen jännite kuljettaa tapahtumat kiihtyvään kierteeseen, ja CJ:n paranoidinen kujanjuoksu voi johtaa vapauteen vain äärimmäisten ratkaisujen kautta.
Kirjan maailmankuva on kiinnostava ja jännittävä, mutta itse jäin kaipaamaan tarinalta tai ehkä tarinan päähahmolta enemmän ryhdikkyyttä. Nyt lukemisen jälkeen päällimmäiseksi jäi sellainen olo, että asioita jätettiin selittämättä sen takia, että päähenkilöä ei kiinnosta. Mutta lukukokemuksena toki tempasi mukaansa sen verran, että kolmesataa sivua tuli luettua ihan kohtalaista tahtia.
Carl-Johan Hakala päätyy suorittamaan asevelvollisuuttaan syrjäiseen varuskuntaan, missä hänen on määrä saada erikoiskoulutus. Menneisyyden riivaama CJ ei kysele liikoja tulevasta tehtävästään. Euroopan suurimmalla konkurssin tehneiden yritysten varikolla hänet koulutetaan säätämään laitetta, jonka käyttötarkoitusta hänelle ei kerrota.
Odottamatta CJ kohtaa eversti Glicksteinin, ratkeamaisillaan olevan ihmiskoneen. Uusien taitojensa avulla CJ pelastaa miehen. Samalla hän tajuaa tietävänsä liikaa ja pitkä pakomatka alkaa.
Punainen pyörre -romaanin ilmestysmäinen näkemys järisyttää. Kerronnan riipivä psykologinen jännite kuljettaa tapahtumat kiihtyvään kierteeseen, ja CJ:n paranoidinen kujanjuoksu voi johtaa vapauteen vain äärimmäisten ratkaisujen kautta.
Kirjan maailmankuva on kiinnostava ja jännittävä, mutta itse jäin kaipaamaan tarinalta tai ehkä tarinan päähahmolta enemmän ryhdikkyyttä. Nyt lukemisen jälkeen päällimmäiseksi jäi sellainen olo, että asioita jätettiin selittämättä sen takia, että päähenkilöä ei kiinnosta. Mutta lukukokemuksena toki tempasi mukaansa sen verran, että kolmesataa sivua tuli luettua ihan kohtalaista tahtia.
torstai 9. maaliskuuta 2017
McNab, Andy - Bravo kaksi-nolla
Käteeni tarttui lukutottumuksiini nähden poikkeuksellista luettavaa. Todella mielenkiitoinen ja kaikessa karuudessaan suositeltava lukukokemus.
Liittoutuneiden lentotukikohdassa kaikki ilmaantuivat paikalle ennen partion lähtöä. "Oli mukava tuntea, mulkero", joku leukaili. "Menkää, hoitakaa hommanne ja tulkaa takaisin", olivat yksikön vääpelin viimeiset ohjeet. "Homma" oli Persianlahden sodan operaatioista salaisimpia.
Kirja on henkeäsalpaava tilitys Bravo kaksi-nolla -partion kovista kokemuksista ja samalla järkyttävä selviytymistarina, jota on verrattu sotakirjallisuuden klassikoihin.
Liittoutuneiden lentotukikohdassa kaikki ilmaantuivat paikalle ennen partion lähtöä. "Oli mukava tuntea, mulkero", joku leukaili. "Menkää, hoitakaa hommanne ja tulkaa takaisin", olivat yksikön vääpelin viimeiset ohjeet. "Homma" oli Persianlahden sodan operaatioista salaisimpia.
Kirja on henkeäsalpaava tilitys Bravo kaksi-nolla -partion kovista kokemuksista ja samalla järkyttävä selviytymistarina, jota on verrattu sotakirjallisuuden klassikoihin.
keskiviikko 8. helmikuuta 2017
Sinisalo, Johanna - Auringon ydin
Olen innostumassa scifistä ensimmäistä kertaa oikeastaan ikinä. Aiemmin luin paljon fantasiaa, viime aikoina on mennyt enemmän perinteinen kaunokirjallisuus. Olen lainannut jo pari scifi-kirjaa ennen tätä, mutta olen toistaiseksi jättänyt ne kesken kaiken. Tämä romaani tempaisi kuitenkin alun jälkeen mukaansa.
On vuosi 2013 Suomen Eusistokraattisessa tasavallassa. Historiallisista virheistä on otettu oppia. Yhteiskuntarauha ja kansanterveys ovat arvoista tärkeimmät. Terveysviraston valvova silmä ulottuu kaikkialle. Käytännössä kaikki mielihyvää tai riippuvuutta aiheuttava on kiellettyä: huumausaineet, alkoholi, nikotiini ja kofeiini. Sallittuja poikkeuksiakin on.
Erään tärkeän mielihyvähyödykkeen jakelu on haluttu tehdä vaivattomaksi. Siksi valtiollinen tiede on jalostanut ihmisestä uuden alalajin: alttiin, nöyrän ja itseään tyrkyttävän. Ennen heitä kutsuttiin naisiksi.
Vanna on jotakin aivan muuta kuin miltä näyttää, Jare on koukussa riskinoton adrenaliiniin. He yhdistävät voimansa saadakseen pääsylipun jonnekin pois ja sotkeutuvat äärimmäisen vaarallisena tunnetun nautintoaineen välitykseen - he diilaavat chiliä.
Tarina kerrotaan kahden päähenkilön näkökulmasta ja tekstin lomassa on silloin tällöin otteita milloin mistäkin lainkirjasta, sivistyssanakirjasta tai vaikka virallisesta historiikistä, jossa kerrotaan aiheesta lisää. Rakenne on toimiva. Kirjassa fakta ja fiktio sekoittuvat herkullisesti toisiinsa.
On vuosi 2013 Suomen Eusistokraattisessa tasavallassa. Historiallisista virheistä on otettu oppia. Yhteiskuntarauha ja kansanterveys ovat arvoista tärkeimmät. Terveysviraston valvova silmä ulottuu kaikkialle. Käytännössä kaikki mielihyvää tai riippuvuutta aiheuttava on kiellettyä: huumausaineet, alkoholi, nikotiini ja kofeiini. Sallittuja poikkeuksiakin on.
Erään tärkeän mielihyvähyödykkeen jakelu on haluttu tehdä vaivattomaksi. Siksi valtiollinen tiede on jalostanut ihmisestä uuden alalajin: alttiin, nöyrän ja itseään tyrkyttävän. Ennen heitä kutsuttiin naisiksi.
Vanna on jotakin aivan muuta kuin miltä näyttää, Jare on koukussa riskinoton adrenaliiniin. He yhdistävät voimansa saadakseen pääsylipun jonnekin pois ja sotkeutuvat äärimmäisen vaarallisena tunnetun nautintoaineen välitykseen - he diilaavat chiliä.
Tarina kerrotaan kahden päähenkilön näkökulmasta ja tekstin lomassa on silloin tällöin otteita milloin mistäkin lainkirjasta, sivistyssanakirjasta tai vaikka virallisesta historiikistä, jossa kerrotaan aiheesta lisää. Rakenne on toimiva. Kirjassa fakta ja fiktio sekoittuvat herkullisesti toisiinsa.
sunnuntai 31. tammikuuta 2016
Backman, Fredrik - Britt-Marie kävi täällä
Kun aloin lukea tätä kirjaa en ollut aivan varma, pidänkö siitä vai en. Tästä huolimatta sivut vain tuntuivat kääntyilevän itsekseen ja tarina imi mukaansa. Yhtäkkiä huomasinkin olevani täysin koukussa!
Haarukat. Veitset. Lusikat.
Tässä järjestyksessä.
Britt-Marie ei tosiaankaan ole niitä jotka arvostelevat toisia, ei todellakaan, mutta ei kai yksikään sivistynyt ihminen tulisi järjestäneeksi keittiönlaatikossa olevia ruokailuvälineitä millään muulla tavalla? Britt-Marie ei tuomitse ketään, ei todellakaan, mutta emme kai me nyt sentään mitään eläimiä ole?
En ole vielä saanut luettua yhtäkään Mielensäpahoittajaa, mutta Britt-Marieen tutustuttuani se ei tunnu enää yhtään huonommalta ajatukselta. Kirja on hauska, hyvin kirjoitettu, tarina etenee jouhevasti ja se on juuri sopivan pituinen. Hahmot ovat uskottavia, juonenkäänteet yllättäviä ja aina silloin tällöin naureskelin lukiessani ääneen. Ehdotonta hyvän mielen lukemistoa!
Haarukat. Veitset. Lusikat.
Tässä järjestyksessä.
Britt-Marie ei tosiaankaan ole niitä jotka arvostelevat toisia, ei todellakaan, mutta ei kai yksikään sivistynyt ihminen tulisi järjestäneeksi keittiönlaatikossa olevia ruokailuvälineitä millään muulla tavalla? Britt-Marie ei tuomitse ketään, ei todellakaan, mutta emme kai me nyt sentään mitään eläimiä ole?
En ole vielä saanut luettua yhtäkään Mielensäpahoittajaa, mutta Britt-Marieen tutustuttuani se ei tunnu enää yhtään huonommalta ajatukselta. Kirja on hauska, hyvin kirjoitettu, tarina etenee jouhevasti ja se on juuri sopivan pituinen. Hahmot ovat uskottavia, juonenkäänteet yllättäviä ja aina silloin tällöin naureskelin lukiessani ääneen. Ehdotonta hyvän mielen lukemistoa!
torstai 18. syyskuuta 2014
Yann Martel - Piin elämä
Yann Martelin englanninkielinen alkuteos Life of Pi ilmestyi 2001 ja siihen pohjautuva elokuva julkaistiin 2012. En ole nähnyt elokuvaa vielä, mutta kirjan luettuani se on ehkä pakko katsoa.
Kirjailija kertoo uskomattoman tarinan, joka ei millään voi olla totta, mutta johon lukija haluaa uskoa yhtä lujasti kuin maahan jalkojensa alla. Tarina on kirjoitettu osin omaelämäkerran muotoon, jota ajoittain halkoo tarinan muistiin kirjoittavan kirjailijan sivuhuomautukset.
Intialaispoika Pii elää rauhallista elämää kotimaassaan perheensä kanssa, kunnes perhe päättää muuttaa paremman tulevaisuuden toivossa Kanadaan. Perheen isä myy omistamansa eläintarhan ja seikkailu voi alkaa. Matka on tarkoitus taittaa rahtilaivalla, jossa matkustaa myös osa perheen omistamista eläimistä, jotka on tarkoitus myydä Kanadassa paikallisiin eläintarhoihin. Laiva uppoaa onnettomuuden seurauksena, ja ainoat selviytyjät pelastautuvat yhteen pelastusveneeseen. Piin seuraan liittyy jalkansa veneeseen hypätessään murtanut seepra, hyeena ja bengalintiikeri.
En ole pitkään aikaan lukenut näin mukaansa tempaavaa kirjaa. Kirjailijan maalaileva tyyli tuntui alkuun hieman raskaslukuiselta, mutta kun siihen tottui en meinannut saada laskettua kirjaa kädestäni. Tarina on yhtä aikaa täysin käsittämätön ja täysin mahdollinen. Selviytyjien eloonjäämiskamppailu saa lukijan sekä itkemään, voimaan pahoin että nauramaan ääneen.
Ehdottomasti lukemisen arvoinen teos.
Kirjailija kertoo uskomattoman tarinan, joka ei millään voi olla totta, mutta johon lukija haluaa uskoa yhtä lujasti kuin maahan jalkojensa alla. Tarina on kirjoitettu osin omaelämäkerran muotoon, jota ajoittain halkoo tarinan muistiin kirjoittavan kirjailijan sivuhuomautukset.
Intialaispoika Pii elää rauhallista elämää kotimaassaan perheensä kanssa, kunnes perhe päättää muuttaa paremman tulevaisuuden toivossa Kanadaan. Perheen isä myy omistamansa eläintarhan ja seikkailu voi alkaa. Matka on tarkoitus taittaa rahtilaivalla, jossa matkustaa myös osa perheen omistamista eläimistä, jotka on tarkoitus myydä Kanadassa paikallisiin eläintarhoihin. Laiva uppoaa onnettomuuden seurauksena, ja ainoat selviytyjät pelastautuvat yhteen pelastusveneeseen. Piin seuraan liittyy jalkansa veneeseen hypätessään murtanut seepra, hyeena ja bengalintiikeri.
En ole pitkään aikaan lukenut näin mukaansa tempaavaa kirjaa. Kirjailijan maalaileva tyyli tuntui alkuun hieman raskaslukuiselta, mutta kun siihen tottui en meinannut saada laskettua kirjaa kädestäni. Tarina on yhtä aikaa täysin käsittämätön ja täysin mahdollinen. Selviytyjien eloonjäämiskamppailu saa lukijan sekä itkemään, voimaan pahoin että nauramaan ääneen.
Ehdottomasti lukemisen arvoinen teos.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)







