Moers, Walter - Hurja matka halki yön

Dekkareiden ohella otin lomalukemiseksi myös satukirjan.

Gustave oli matkustanut kuun yli, halki ajan ja paikan ja läpi avaruusviemärin, syöksynyt seikkailusta seikkailuun, taistellut lohikäärmeen kanssa, lentänyt aarnikotkalla ja nähnyt metsänhenkien mielettömät juhlat. Hän oli nähnyt kuoleman työssään ja päässyt kaksoistornadon kynsistä, hän oli tavannut ritareita ruotivan rohmukrokotiilin ja saanut ihmetellä viimeisiä eläimiä ja hevosenpääsumua. Ja hän oli kurkistanut maailmankaikkeuden hallinnolliselle osastolle. Ja kaikkein viimeiseksi hän oli kohdannut itsensä ja hänelle oli testamentattu oma aurinkokunta. Ei hassumpi saldo yhden yön antimiksi.

Luin jokunen vuosi sitten Walter Moersin Uinuvien kirjojen kaupungin ja kirja teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Odotin samaa tältäkin teokselta ja vaikka sen lukeminen olikin joutuisaa niin hieman jouduin pettymään. Kyseessä on tosiaan satu, jonka Moers on kirjoittanut pohjautuen Gustave Dorén kuvituksiin (jotka ovat upeita). Tarina on unenomainen ja tempaa mukaansa, mutta omat odotukseni olivat hieman liian korkealla.

Läckberg, Camilla - Jääprinsessa

Minulla on ollut jostain syystä periaatteellista vastahankaa skandidekkareita kohtaan. Kaikki ovat niitä niin hehkuttaneet että en ole jotenkin itse innostunut niistä lainkaan. Ystävän suosituksesta tartuin kuitenkin Camilla Läckbergin esikoisteokseen. Tiedossa oli mahtava lukukokemus.

Vanhaan kotikaupunkiinsa palaava Erica joutuu kohtaamaan lapsuutensa uudestaan, kun ystävä kahdenkymmenen vuoden takaa, säkenöivä Alexandra, löytyy kuolleena tyhjillään olevan talon kylpyammeesta. Vuodet ovat kuljettaneet Ericaa ja Alexandraa eri suuntiin; toisesta on tullut tukholmalainen kirjallisuudentutkija ja toisesta menestyksekäs göteborgilainen taidegalleristi. Onko kaikkia ihmisiä puoleensa vetänyt kaunotar voinut tehdä itsemurhan? Mikä hänen elämässään oli ollut näin pahasti pielessä? Oliko kyseessä sittenkään itsemurha? Talvihorroksessa uinuva Fjällbacka alkaa vähitellen paljastaa salaisuuksiaan. Tuttu ympäristö muuttuukin vieraaksi, mutta onneksi Erican elämään löytyy uusia kiintopisteitä.

Tarina tempaa lukijan mukaansa vaivihkaa ja vähitellen. Luin kirjan loppuun sairaspedillä eikä yhtään harmittanut potea flunssaa kun oli näin hyvää ajanvietettä! Sarjan henkilöt ovat keskiössä itse murhan ratkaisua enemmän ja Fjällbackan pikkukaupunki antaa hyvät puitteet synkille salaisuuksille ja menneisyyden kaunoille. Henkilöt tuntuvat todellisilta omine heikkouksineen ja päähänpinttymineen. Pakko kai on lukea näitäkin lisää...