Hawkings, Paula - Nainen junassa

Olen syttynyt dekkareihin genrena vasta ihan lähivuosina. Välillä ne kiehtovat kovinkin, välillä pitää pitää hieman etäisyyttä. Työkaverini halusi lisää tilaa kirjahyllyynsä ja nappasinkin tämän sitten parempaan talteen, kun hän toi kirjoja tarjolle. Luin tämän jo joulun tienoilla.

Rachel matkustaa joka aamu ja ilta samalla junalla. Juna kulkee hänen entisen kotinsa ohi, jossa hän aikoinaan asui ex-miehensä kanssa. Rachel koettaa välttää ajattelemasta mennyttä ja alkaa seurata toista pariskuntaa, jotka hän on mielessään nimennyt Jessiksi ja Jasoniksi ja joiden elämän hän kuvittelee täydellisen onnelliseksi. Sitten eräänä päivänä Rachel näkee junan ikkunasta Jessin suutelevan tuntematonta miestä. Pian tämän jälkeen Jess katoaa. Rachel haluaa tarjota apuaan – ja tulee kietoutuneeksi yhä kohtalokkaammalla tavalla pariskunnan elämään.

Kirja kietoo otteeseensa saman tien ja ote pitää aina loppuun asti. On virkistävää lukea kirja, jonka kertoja on näin epäluotettava! Toivon totisesti, että Hawkinsin seuraavat teokset ovat yhtä raikkaita eikä hän jumiudu toistamaan tämän kirjan kaavaa.

Nousiainen, Miika - Maaninkavaara

Tämän kirjan eteen oli selvästi tehty taustatöitä vaikka millä mitalla.

Martti Huttusen päässä on yksi ainoa tavoite: Suomen kestävyysjuoksumaineen palauttaminen.

Lahjakkaan pojan mystinen katoaminen jättää valmentaja-isän tyhjän päälle, joten teini-ikäinen Heidi päättää juosta isänsä ylös masennuksesta. Kun Martti alkaa koulia tytöstä huippu-urheilijaa, tavallinen arki saa jäädä. Heidi käy koulua painoliiveissä, nukkuu yönsä magneettirummussa - ja juoksee.

Harjoitukset saavat yhä absurdimpia sävyjä, ja pian äidinkin on aika avata Lomakouhero-romantiikan sumentamat silmänsä. Voiko Huttusen perhettä enää pelastaa vai vaatiiko isän pakkomielle jo veronsa - korkojen kanssa?

En ollut lukenut aiemmin Nousiaisen kirjoja ja tyyli oli juuri sitä mitä kirjailijan tv-esiintymisten perusteella odotin: hersyvää ja mukaansatempaavaa. Ja toisaalta kun luin Heidin koulukiusaamiskokemuksista koin myös ahdistusta ja vastenmielisyyttä, en olisi halunnut lukea siitä enempää ja kuitenkin halusin saada selville, miten Heidi tilanteesta selviää. Jossain puolenvälin jälkeen hersyvä tyyli ja tarinan absurdeimmat piirteet alkoivat puuduttaa ja odotin juonen kehittyvän nopeammin. Siitä huolimatta ahmin kirjan nopeasti loppuun.

Jaatinen, Pekka - Kalpeat sotilaat

Luin Pekka Jaatiselta aiemmin tänä vuonna nyrkkeilyaiheisen kirjan Torpedo. Nyt törmäsin kirjailijan tuotantoon uudestaan. En koe olevani mikään suuri sotakirjallisuuden ystävä mutta Kalpeiden sotilaiden näkökulma aiheeseensa oli kiinnostavan erilainen.

Eräässä Kalpeiden sotilaiden alkupuolen kohtauksessa Nelly ihmettelee, miten Lenne ja Asser näyttävät niin kalpeilta vaikka muut sotilassairaalan potilaat ovat enimmäkseen terveen punakoita. Syy, jota Lennen tyttöystävä Nelly ei vielä tuolloin tiedä, on heroiini.

Lenne ja Asser ovat sodassa parhaat kaverukset. He ovat erinomaisia sotilaita, mutta ajautuneet huomaamattaan huumeriippuvaisiksi. He varastavat suuren erän heroiinitabletteja, mikä osoittautuu myös suureksi onnettomuudeksi.

Tarina imi mukaansa. Loppuratkaisu tuntui lopulta yllättävänkin tiiviiltä. Mutta lukukokemuksena hyvä, antoi paljon ajattelmisen aihetta.

Alexander McCall Smith - Kirahvin kyyneleet ja Siveysoppia kauniille tytöille

Mma Ramotswen tutkimukset jatkuvat tuttuun rauhalliseen tahtiin. Naisten etsivätoimistosta kertovan sarjan toinsessa osassa Kirahvin kyyneleet toimiston maine on kiirinyt, ja etsivä Ramotswe ja hänen sihteerinsä, apulaisetsivä Mma Makutsi, saavat syrjähyppyselvittelyjen ohella ratkottavakseen kinkkisen arvoituksen menneisyydestä.

Yksityiselämänsä puolella Mma Ramotswella on luvassa jännittävät ajat, sillä sarjan ensimmäisen osan lopussa hän vastasi miespuoleisen ystävänsä kosintaan myöntävästi. Tämän lisäksi kyseinen mies suostuu orpotilalla käydessään adoptoimaan kaksi lasta - kysymättä asiaa ensin Mma Ramotswelta. Kirja keskittyykin paljon Mma Ramotswen ja J. L. B. Matekonin keskinäisen suhteen kuvaamiseen.

Kokonaisuutena kirja jatkaa sarjan ensimmäisestä osasta tuttua tyyliä. Sujuvaa ja soljuvaa tekstiä lukee mielellään, ja tarina nappaa lukijan mukaansa verkkaisesta etenemistahdistaan huolimatta.

Sarjan kolmannessa osassa Siveysoppia kauniille tytöille keskitytään Mma Ramotswen ohella Mma Makutsiin, mikä tuo sarjalle sopivasti uutta syvyyttä ja kiinnostavuutta. J. L. B. Matekonin potiessa masennusta ja ollen näin ollen poissa kuvioista tilaa jää enemmän apulaisetsivä/sihteeri/autokorjaamon toimitusjohtajan esittelyyn, mikä ei ole lainkaan huono juttu. Mma Makutsi tuo sarjan hahmoihin sopivaa terävyyttä ja napakkuutta, jota muista jää kaipaamaan.

Yleisesti ottaen kirjasarjan hahmoja voi kuvata ihastuttavalla tavalla naiiveiksi. Elämä kirjasarjan kuvaamassa Afrikassa on rauhallista ja ongelmat ovat joko perustavanlaatuisia (orpolasten sijoittaminen hyviin koteihin, huolehtiminen sukulaisista rahallisesti) tai melko pienimuotoisia (haluavatko naiset ehdottomasti mahdollisimman suuren timantin kihlasormukseen). Toisaalta esimerkiksi masennusta käsitellään melko rennolla otteella. Kirjat tarjoavatkin oivaa todellisuuspakoa Suomen pimeään talveen!