Cathy Kelly - Mehiläiskuningatar

Marraskuun harmaudessa ei tee mieli lukea mitään kovin masentavaa tai liikaa harmaita aivosoluja rasittavaa. Aloin jo lukea Orhan Pamukia, mutta koska lukeminen alkoi rajoittua muutamaan sivuun kerrallaan niin vaihdoin kirjan lennosta uuteen Cathy Kellyyn.

Lilly Maguiren myönteinen elämänasenne huokuu ystävyyttä kaikkia kohtaan. Miehen kuoleman jälkeen hänen maailmaansa on kuitenkin jäänyt tyhjä kohta. Kun käy yllättäen ilmi, että lapsena adoptoidulla Lilliellä on Seth-niminen velipuoli, Lillien aikuiset lapset kannustavat äitiään matkustamaan Irlantiin etsimään juuriaan. Niin tämä saapuu Redstonen idylliseen pikkukaupunkiin ensimmäistä kertaa.

Redstoneen tulee myös nuori lankakaupan pitäjä Peggy, jota menneisyys estää asettumasta aloilleen. Sethin vaimo Francesca puolestaan taistelee selviytyäkseen perheen elättäjän roolissa miehen jouduttua työttömäksi. Aurinkoinen Lillie onkin Redstoneen tervetulleempi vieras kuin hän osaa aavistaa. Elämänviisaus ja lämpö ovat lempeitä lääkkeitä, joita tarvitaan, jotta pikkukaupungin ihmisten pelot ja pettymykset voivat muuttua toteutuviksi unelmiksi ja luottamukseksi tulevaisuuteen.

Yhden Kellyn kirjan lukeneena osasin varautua suureen määrään henkilöhahmoja, joiden tarinoita kuljetetaan eteenpäin vuorotellen, ja lopulta kaikki langanpäät punoutuvat saumattomasti yhteen. Tässäkin kirjassa on yli viisisataa sivua, mutta tarina olisi mielestäni ansainnut vielä sata sivua lisää kehittelyaikaa. Nyt loppu tuli vastaan hieman töksähtäen ja asiat menivät hieman liiankin jouhevasti. Tarina hoiti kuitenkin tehtävänsä: mieli pysyi marraskuun harmaudessa virkeänä ja tarina on mukaansatempaava.

Alexander McCall Smith - Kirahvin kyyneleet ja Siveysoppia kauniille tytöille

Mma Ramotswen tutkimukset jatkuvat tuttuun rauhalliseen tahtiin. Naisten etsivätoimistosta kertovan sarjan toinsessa osassa Kirahvin kyyneleet toimiston maine on kiirinyt, ja etsivä Ramotswe ja hänen sihteerinsä, apulaisetsivä Mma Makutsi, saavat syrjähyppyselvittelyjen ohella ratkottavakseen kinkkisen arvoituksen menneisyydestä.

Yksityiselämänsä puolella Mma Ramotswella on luvassa jännittävät ajat, sillä sarjan ensimmäisen osan lopussa hän vastasi miespuoleisen ystävänsä kosintaan myöntävästi. Tämän lisäksi kyseinen mies suostuu orpotilalla käydessään adoptoimaan kaksi lasta - kysymättä asiaa ensin Mma Ramotswelta. Kirja keskittyykin paljon Mma Ramotswen ja J. L. B. Matekonin keskinäisen suhteen kuvaamiseen.

Kokonaisuutena kirja jatkaa sarjan ensimmäisestä osasta tuttua tyyliä. Sujuvaa ja soljuvaa tekstiä lukee mielellään, ja tarina nappaa lukijan mukaansa verkkaisesta etenemistahdistaan huolimatta.

Sarjan kolmannessa osassa Siveysoppia kauniille tytöille keskitytään Mma Ramotswen ohella Mma Makutsiin, mikä tuo sarjalle sopivasti uutta syvyyttä ja kiinnostavuutta. J. L. B. Matekonin potiessa masennusta ja ollen näin ollen poissa kuvioista tilaa jää enemmän apulaisetsivä/sihteeri/autokorjaamon toimitusjohtajan esittelyyn, mikä ei ole lainkaan huono juttu. Mma Makutsi tuo sarjan hahmoihin sopivaa terävyyttä ja napakkuutta, jota muista jää kaipaamaan.

Yleisesti ottaen kirjasarjan hahmoja voi kuvata ihastuttavalla tavalla naiiveiksi. Elämä kirjasarjan kuvaamassa Afrikassa on rauhallista ja ongelmat ovat joko perustavanlaatuisia (orpolasten sijoittaminen hyviin koteihin, huolehtiminen sukulaisista rahallisesti) tai melko pienimuotoisia (haluavatko naiset ehdottomasti mahdollisimman suuren timantin kihlasormukseen). Toisaalta esimerkiksi masennusta käsitellään melko rennolla otteella. Kirjat tarjoavatkin oivaa todellisuuspakoa Suomen pimeään talveen!