Martin, George R. R. - Miekkamyrsky

Kirjojen lukeminen vieraalla kiellä tuntuu välillä työläältä. Tulen ja jään laulun kohdalla lukeminen on välillä sujunut hyvinkin reippaaseen tahtiin, välillä lukeminen keskeytyy useammaksi kuukaudeksi. Sarjan viidennen osan, Miekkamyrskyn (Sturm der Schwerter), lukeminen kesti itseltäni varmasti yli puoli vuotta, ja "lukemisen aikana" ehdin lukea liudan kirjoja suomeksi.

Tarina laajenee koskemaan yhä useampia sukuja ja henkilöitä. Välillä lukijan on hankala pysyä kärryillä nimistä ja paikoista (varsinkin, jos on kirjojen lukemisen ohessa katsonut myös HBO:n tuottamaa televisiosarjaa, joka etenee huomattavasti joutuisampaan tahtiin kuin kirjojen kertoma).  Hahmojen väliset suhteet ovat monimutkaisia ja toisistaan riippuvaisia, vihollisuudet ja liittolaisuudet punovat oman alati muuttuvan verkkonsa.

Välillä itseäni alkoi ahdistaa se, että kaikilla hahmoilla menee toistaan huonommin eikä kenenkään elämä tunnu menevän parempaan suuntaan. Jos yllätyksiä tulee ne ovat poikkeuksetta huonoja. Siksi kirjan lukeminen minulla pitkäksi aikaa jäikin. Mutta kun kirjaan tarttui uudelleen, lukeminen etenkin yllättäen jouhevasti. Jotenkin tarina kaikesta synkkyydestään huolimatta tempaa mukaansa, ja vastenmielistenkin hahmojen kohtalo jaksaa herättää lukijan mielenkiinnon. Siitä pisteet.

Swann, Leonie - Ihmissutta ken pelkäisi

Olen lukenut Leonie Swannin tätä tarinaa edeltävän Murha laitumella -romaanin joskus vuosia sitten alkuperäiskielellä saksaksi. Teos oli hauska, raikas (en ollut aiemmin lukenut kirjaa lampaan näkökulmasta kirjoitettuna) ja mukaansatempaava. Kirjastossa törmäsin kertomuksen jatko-osaan, jossa aiemmasta teoksesta tuttu lammaskatras alkaa selvittämään toista mysteeriä.

Glennkillin irkkulampaat pääsevät paimenensa, lampuri Rebeccan johdolla Euroopan-matkalle. Tarkemmin sanottuna Ranskaan napsimaan ruohoa tummanpuhuvan linnan laitumelle. Viereisessä aitauksessa keppostelevat pähkähullut vuohet suostuvat onneksi tulkkaamaan paikallisten ihmisten outoa kurnutusta.

Lampaat täyttää pelko, sillä metsässä riehuva peto on kammottavasti raadellut kauriita. Huhut ihmissudesta voimistuvat, kun poliisi löytää linnan yleismiehen hopealuodilla ammuttuna. Myös Rebecca joutuu epäilysten kohteeksi, ja älykkölammas neiti Maple alkaa selvittää tapausta omalakisella logiikallaan. Visusti lampaat uskovat, että tarot-korttien popsimisesta on apua.

Kuka tai mikä on ihmissusi? Metsään karannut lammasko on sen seuraava uhri? Vai lammastaan etsivä Rebecca? Vai koko lauma? Vai onko kaikki vain laiduntajien vuolaana virtaavan mielikuvituksen tuotetta?

Rempseä kerronta ja lampaiden maailma tempaa mukaansa, mutta siitä huolimatta aina välillä tarina jää junnaamaan paikoilleen. Loppu povaa jatkoa lammaskatraan seikkailuille ja, kun se jonain päivänä tulee kirjastossa vastaan, saatan hyvin tarttua siihenkin.

Vala, Vera - Kosto ikuisessa kaupungissa

Selektiivisestä amnesiasta kärsivän yksityisetsivä Arianna de Belliksen menneisyys alkaa paljastua sarjan toisessa osassa. Valan kirjoitustyyli sekoittaa ihan onnistuneesti elementtejä kioskikirjallisuudesta, dekkareista ja jopa matkailuoppaista. Kirjojen lopussa oleva koukku jättää lukijan odottamaan jännityksellä tulevaa.

Yksityisetsivä Arianna de Bellis saa toimeksiannon parlamentaarikko Anna Lucarellilta, joka epäilee sisarpuolensa olevan vaarassa. Kun Laura löytyy kuolleena, Arianna potee syyllisyyttä ja alkaa selvittää tapausta, vaikka Lucarelli kieltää. Laura oli sisarensa vastakohta: hymyilevä ja herkkä assyriologian professori. Hän oli myös ympäristöaktivisti ja kuului Italian ja Ranskan välistä luotijunaratatunnelia vastustavaan liikkeeseen.

Puhuttaessaan Lauran kollegoita yliopistolla Arianna huomaa pian tiiviin yhteisön jännitteet. Pinnan alla hiertävät kateus, kostonhimo ja salatut halut. Selvittäessään Lauran yhteyksiä anarkistipiireihin Arianna pääsee myös pahamaineisen, jalkaansa ontuvan Marcon jäljille. Arianna joutuu keskelle vaarallista tapahtumaketjua, sillä kovilla panoksilla pelaava Marco suunnittelee jotain arvaamatonta.

Tarina ei tempaa mukaansa ihan yhtä intensiivisesti kuin sarjan ensimmäinen osa, jonka luin äskettäin, mutta pitää otteessaan riittävän hyvin. Juonen edetessä kirjan viimeiset sata sivua tulikin sitten ahmittua ja kolmas osa on jo lainattu...