Seeck, Max - Mefiston kosketus

Puolessa välissä olin jo melkein valmis jättämään kirjan kesken, mutta onneksi luin loppuun asti! Kun alkoi tapahtua niin tapahtui kunnolla.

Kuolleeksi luultu suomalainen diplomaatti on paennut Kroatiasta väärännetyn passin turvin ja jättänyt jälkeensä päättömän ruumiin. Zagrebin suurlähetystössä työskennelleen Westerlundin jäljet päättyvät Tukholman lentokentälle.

Kun Interpolin tutkija Annika Lehto kuulee tapauksesta, hän on heti valmis keskeyttämään sairaslomansa ja lähtemään Westerlundin perään. Mukaansa hän onnistuu saamaan Daniel Kuisman, puolustusvoimain asiantuntijan, jonka kanssa hän on aiemminkin ollut diplomaatin kintereillä. Mutta mitä pidemmälle Annikan ja Danielin tutkimukset etenevät, sitä selvemmäksi käy, että heidän jäljittämänsä miehen sisällä asuu pahuus, jonka kanssa on parempi olla joutumatta kosketuksiin.

Vala, Vera - Suden hetki

Tulipa tämä luettua nopeasti! Kolme päivää ja kirja oli luettu, tahti yllätti itsenikin tässä vauva-arjen keskellä. Kirja päättää ainakin toistaiseksi Arianna Lupi de Belliksen tarinan, mutta jatkoa saattaa seurata. Koukuttava, jännittävä, ärsyttävä, nämä kaikki kuvaavat teosta mielestäni hyvin. Hyvä päätös ainakin tällä erää sarjalle.

Arianna de Bellis on muuttanut perheineen Intian valtamerelle. Seychellit ovat muutakin kuin palmujen kehystämiä hiekkarantoja: kansainvälisten rikollisten suosimalla veroparatiisilla on myös pimeät puolensa.

Bartolomeon virka rahanpesun ja terrorismin vastaisessa yksikössä muuttuu kilpajuoksuksi aikaa vastaan, kun hän selvittää, kuka on rokotekampanjasta koko maailmaa uhkaavaksi bioaseeksi muuttuneen ruttoepidemian takana. Kun keuhkorutto leviää Seychelleille, vaara vaanii kaikkia. Samaan aikaan Arianna joutuu viimein kohtaamaan totuuden paitsi omasta menneisyydestään myös rakkainpiensa valinnoista. Tekeekö petos rakkaudesta pelkkää valhetta?

Kun kostonhimo määrää ihmiskunnan tulevaisuudesta, kukaan ei ole turvassa.

Crichton, Michael - Aikamatka

Tämä Crichtonin teos ei temmannut minua samalla tavalla mukaansa kuin Jurassic Park, mutta imu parani selkeästi loppua kohden.

Opiskelijaryhmä tutkii keskiaikaisen linnoituksen raunioita Ranskassa. Heidän hämmästyksellään ei ole rajoja, kun he löytävät satoja vuosia vanhan pergamentin, jossa lukee heidän professorinsa käsialalla: Auttakaa.

Tutkimusta rahoittavan jättiyhtiön johtaja pyytää neljän opiskelijan ryhmää välittömästi yhtiön tutkimuslaitoksille Uuteen Meksikoon. Näyttää siltä, että professori on siirtynyt aikakoneella 1300-luvun Ranskaan, ritarien maailmaan. Opiskelijoiden tehtävänä on hakea hänet ehjänä takaisin. 

Hawkings, Paula - Nainen junassa

Olen syttynyt dekkareihin genrena vasta ihan lähivuosina. Välillä ne kiehtovat kovinkin, välillä pitää pitää hieman etäisyyttä. Työkaverini halusi lisää tilaa kirjahyllyynsä ja nappasinkin tämän sitten parempaan talteen, kun hän toi kirjoja tarjolle. Luin tämän jo joulun tienoilla.

Rachel matkustaa joka aamu ja ilta samalla junalla. Juna kulkee hänen entisen kotinsa ohi, jossa hän aikoinaan asui ex-miehensä kanssa. Rachel koettaa välttää ajattelemasta mennyttä ja alkaa seurata toista pariskuntaa, jotka hän on mielessään nimennyt Jessiksi ja Jasoniksi ja joiden elämän hän kuvittelee täydellisen onnelliseksi. Sitten eräänä päivänä Rachel näkee junan ikkunasta Jessin suutelevan tuntematonta miestä. Pian tämän jälkeen Jess katoaa. Rachel haluaa tarjota apuaan – ja tulee kietoutuneeksi yhä kohtalokkaammalla tavalla pariskunnan elämään.

Kirja kietoo otteeseensa saman tien ja ote pitää aina loppuun asti. On virkistävää lukea kirja, jonka kertoja on näin epäluotettava! Toivon totisesti, että Hawkinsin seuraavat teokset ovat yhtä raikkaita eikä hän jumiudu toistamaan tämän kirjan kaavaa.

Gaiman, Neil - Neverwhere. Maanalainen Lontoo

Olin lukenut Gaimanilta aiemmin jo muutaman romaanin ja Sandman-sarjakuvakirjat. Kun joulupukki kysyi lahjatoiveita mietin hetken. Vastaukseni oli tämä kirja.

Lontoon katujen alta löytyy maailma, jonkalaista monet eivät pystyisi kuvittelemaan edes unissaan. Siellä on kaupunki täynnä hirviöitä ja pyhimyksiä, murhaajia ja enkeleitä, puhuvia rottia, ritareita haarniskoissaan ja kalpeita mustaan samettiin pukeutuvia tyttöjä. Tässä Lontoossa asuvat ne, jotka ovat pudonneet tavallisen maailman raoista pohjalle asti.

Richard Mayhew on menestyvä nuori mies, joka joutuu vastoin tahtoaan tutustumaan tähän toiseen Lontooseen. Nuoren tytön pelastaminen kadulta koituu Richardille kohtalokkaaksi: teko riuhtaisee hänet pois turvallisesta ja ennaltamäärätystä elämästä maailmaan, joka on samalla oudon tuttu ja samalla äärimmäisen kummallinen.

En oikein meinannut päästä juonen vietäväksi. Vaati jonkin verran aikaa, ennen kuin pystyin taas kunnolla adaptoitumaan fantasian maailmaan. Ainakin epäilen, että se oli syynä. Tapahtumia oli hengästyttävän paljon, samoin hahmoja. Loppua kohden veto parani, ja tässä kirjassa oli mielestäni oikeasti todella hyvä loppu.

Cederwall, Marianne - Ajattelen sinua kuolemaasi saakka

Kun pimeä marraskuu teki jo tuloaan tartuin ensimmäiseen kesäkirjaan. Luin Cedervallin esikoisteoksen loka-marraskuussa, mutta en silloin vain saanut toimeksi laittaa sitä tänne muistiin.  Olen lukenut ruotsalaisilta aiemmin vain dekkareita ja Cedervallin Gotlannin kesään sijoittuva humoristinen kostotarina tuntui raikkaalta vaihtelulta.

Mirjam ja Hervor ovat keski-ikiset ystävykset, jotka saapuvat alkukesästä Gotlantiin pieneen Kajpe Kviarin maalaiskylään. Mirjam on ostanut kylästä entisen kappelin, jota naiset alkavat yksissä tuumin pistää asuttavaan kuntoon. Mirjam on kotoisin saaren pohjoisosasta ja pian selviää, ettei hän sattumalta ostanut kappeliaan juuri tuosta kylästä. Kolme kyläläistä on nimittäin Mirjamin entisiä liikekumppaneita, jotka vuosia sitten ajoivat Mirjamin toimillaan konkurssiin ja suureen henkilökohtaiseen ahdinkoon. Konkurssin seurauksena Mirjam menetti yhteyden ainoaan lapseensa ja hän hautookin kostoa. Hervorin avulla he alkavat nujertaa miehiä yksi kerrallaan ajatusvoiman avulla, onhan Hervor lapinnoitien sukua.

Gotlannin kesä on kauneimmillaan ja tarina tuo lämpöisen tuulahduksen kesästä keskelle talvea. Tarina on kirjoitettu hyvin ja erityisesti pidin takaumista, joissa käsiteltiin Mirjamin menneisyyttä velkavankeudessa ilman luottotietoja. Kerronta on asiallista ja varovaisen humoristista yhtä aikaa. Saattaa olla, että tartun Cederwallin teoksiin joskus myöhemminkin, mutta sellaista vaikutusta tämä kirja ei tehnyt, että pitäisi lähteä niitä heti kirjastosta lainaamaan.

Laurie, Hugh - Järein asein

Hugh Laurien esikoisteos oli mielestäni hieman hämmentävää luettavaa.

Järein asein on freelanceturvamies Thomas Langin huikea seikkailu kansainvälisen asekaupan pyörteissä. Vaarallista totuutta metsästäessään Lang kärsii osumia niin luodista, autosta kuin Amorin nuolista.

Juonta kuvaillaan kirjan takakannen arvion mukaan suomalaiseksi soratieksi: koskaan ei tiedä, mitä mutkan takana tulee vastaan. Yhdistettynä poukkoilevaan ja osittain jopa jaarittelevaan kerrontaan tarinaa on osin hankala seurata. Itselleen ei voi mitään, kun kerrontatavasta tulee väkisinkin mieleen House-sarjan omaperäinen lääkäri, jota Laurie siis näyttelee. Kirjan puolivälissä jo melkein heitin hanskat tiskiin ja jätin kirjan kesken, mutta sitten kuitenkin luin sen loppuun asti. Ja kannatti, loppu oli nimittäin omalla tavallaan hyvä ja makaaberilla tavalla osuva.

Martin, George R. R. - Miekkamyrsky 2

Miekkamyrskyn kakkososa jatkaa kertomusta Seitsemän kuningaskunnan kohtalon hetkistä.

Maanpaossa elävä Daenerys Targaryen valmistautuu ylittämään meren ja valloittamaan Westerosin armeijallaan. Kolmen lohikäärmeensä saattamana Daeneryksen johtamat Tahrattomat valtaavat kaupungin toisensa jälkeen ja vahvistavat lohikäärmekuningattaren armeijaa. Niin kauan kuin hän kohtaa tiellään orjuutta, Westerosin valloitus saa odottaa.

Tällä välin Robb Starkin toiveet voittaa Lennisterien armeija haihtuvat savuna ilmaan. Hänen ainoa toivonsa on pyrkiä saamaan Freyn suvusta liittolainen avioliitolla setänsä ja Freyn suvun tyttären kanssa. Kun liittolaisuus on vahvistettu hän voi suunnata huomionsa pohjoisen valloittajiin ja heidän häätämiseensä. Kuningas Joffrey on saanut liittolaisekseen mahtavan Tyrellin suvun ja kuninkaan koura Tywin Lennister punoo omia juoniaan vihollistensa lopulliseksi tuhoamiseksi.

 

Valtakunnan suurin uhka tulee kuitenkin pohjoisesta. Muurin takana valtavat ihmisjoukot ovat liikkeellä kannoillaan kauhut, joidenlaisia etelässä ei osata enää edes kuvitella. Pakenevat ihmismassat uhkaavat syöstä Westerosin kuningaskunnan anarkian valtaan.

Martin, George R. R. - Miekkamyrsky

Kirjojen lukeminen vieraalla kiellä tuntuu välillä työläältä. Tulen ja jään laulun kohdalla lukeminen on välillä sujunut hyvinkin reippaaseen tahtiin, välillä lukeminen keskeytyy useammaksi kuukaudeksi. Sarjan viidennen osan, Miekkamyrskyn (Sturm der Schwerter), lukeminen kesti itseltäni varmasti yli puoli vuotta, ja "lukemisen aikana" ehdin lukea liudan kirjoja suomeksi.

Tarina laajenee koskemaan yhä useampia sukuja ja henkilöitä. Välillä lukijan on hankala pysyä kärryillä nimistä ja paikoista (varsinkin, jos on kirjojen lukemisen ohessa katsonut myös HBO:n tuottamaa televisiosarjaa, joka etenee huomattavasti joutuisampaan tahtiin kuin kirjojen kertoma).  Hahmojen väliset suhteet ovat monimutkaisia ja toisistaan riippuvaisia, vihollisuudet ja liittolaisuudet punovat oman alati muuttuvan verkkonsa.

Välillä itseäni alkoi ahdistaa se, että kaikilla hahmoilla menee toistaan huonommin eikä kenenkään elämä tunnu menevän parempaan suuntaan. Jos yllätyksiä tulee ne ovat poikkeuksetta huonoja. Siksi kirjan lukeminen minulla pitkäksi aikaa jäikin. Mutta kun kirjaan tarttui uudelleen, lukeminen etenkin yllättäen jouhevasti. Jotenkin tarina kaikesta synkkyydestään huolimatta tempaa mukaansa, ja vastenmielistenkin hahmojen kohtalo jaksaa herättää lukijan mielenkiinnon. Siitä pisteet.

Gaiman, Neil - Unohdetut jumalat ja Hämähäkkijumala

Luin vastikään Gaimanin teoksen Unohdetut jumalat ja kun aloin kirjoittaa siitä postausta, huomasin, etten ollut kirjoittanut sitä vielä aiemmin syksyllä lukemastani Gaimanin teoksesta Hämähäkkijumala. On tullut aika korjata tämä vääryys.

Luin Gaimanin samoja teemoja käsittelevät teokset hieman nurinkurisessa järjestyksessä. Hämähäkkijumala (Anansi Boys, 2005, suomennos 2009) on tarina Paksusta Charliesta, joka ei oikeastaan ole paksu, mutta hänen isänsä kerran lausuma lempinimi ei ota kuluakseen pois. Eräänä päivänä rauhallista elämää halajavan Charlien ovelle ilmestyy muukalainen, joka väittää olevansa hänen veljensä. Kuinka ollakaan, Charlien veljeä ei kummemmin kiinnosta rauhallisen elämän viettäminen. Tarinan edetessä Charlielle selviää, ettei hänen isänsä ollutkaan se, joka Charlie kuvitteli hänen olevan, vaan itse Hämähäkkijumala.

Tarina oli täynnä mielenkiintoisia hahmoja, eriskummallisia tapahtumia ja juonenkäänteitä ja siihen uppoutui helposti. Gaiman onnistuu luomaan maailman, jossa todellisuus ja fantasia paiskaavat onnistuneesti kättä.

Unohdetut jumalat (American Gods, 2001, suomennos 2002) povaa tavallaan alkua Hämähäkkijumalalle. Mies nimeltä Shadow vapautuu vankilasta samalla kun kuulee vaimonsa kuolleen auto-onnettomuudessa. Matkalla hautajaisiin hän törmää mieheen, joka haluaa palkata hänet epämääräisiin hämärähommiin ja lopulta onnistuukin aikeissaan. Shadown maailmaan alkaa ilmaantua hyviksiä ja pahiksia, joita hän ei aiemmin uskonut olevan olemassakaan.

Tarinassa on suuria teemoja ja sen kertominen vie useammat sata sivua. Kokonaisuus ei mielestäni aivan yllä Hämähäkkijumalan tasolle, vaikka kerronta onkin sujuvaa ja hahmot mielenkiintoisia. Gaimania tulee luettua jatkossakin.

George R. R. Martin - Kuninkaiden koitos, osa 1

Tulen ja jään laulusta on vaikea kertoa mitään paljastamatta sen keskeisiä juonenkäänteitä. Sain jokin aika sitten luettua sarjan kolmannen saksaksi käännetyn osan, joka vastaa ilmeisesti suomennoksen Kuninkaiden koitos (1996) ensimmäistä puoliskoa.

Tiivistettynä kirjan sisäkanteen painettu juoni kuuluu suunnilleen seuraavanlaisesti:

Myrskyn merkit ovat ilmassa.

Westerosissa vallinnut kesä kesti kymmenen vuotta, yhtä kauan kesti sen seitsemässä kuningaskunnassa vallinnut rauha. Synkät ajan ovat kuitenkin lähestymässä, sillä talvi tekee tuloaan. Kuningashuoneen juonittelu on johtanut kuningas Robert Baratheonin ja Talvivaaran lordi Eddard Starkin kuolemaan.

Eddardin poika Robb seuraa isänsä jalanjälkiä ja nousee Talvivaaran lordiksi - ja samalla koko Westerosin mantereen pohjoisosan johtajaksi. Hänen yhä kamppaillessaan alamaistensa kunnioituksesta syttyy valtakunnassa sisällissota. Edesmenneen kuninkaan paikasta kamppailevat niin hänen omat veljensä kuin myös hänen perijänsä, eivätkä valtakunnan muutkaan lordit epäröi käyttää vallitsevaa kaaostilaa hyväkseen. Westerosin lordien kamppaillessa keskenään valtakunnan pohjoisosan muurin toisella puolella vaanii kuitenkin vielä suurempi vaara...

Vaikka vajaa kuusisataasivuisiin pokkareihin tarttuminen on kirjaimellisesti melko raskasta ja tarinassa alkuun pääseminen ottaa oman aikansa, George R. R. Martinin luoma maailma pitää lukijan otteessaan. Ajoittain juonenkäänteet ovat kuin parhaasta saippuasarjasta (tästä taisin mainita jo edellisen osan kohdalla), mutta jokaisen hahmon kohtalo jaksaa edelleen kiinnostaa eikä "turhia täytehahmoja" juuri tunnu olevan. Jokaisen lukijan päätettäväksi jääköön se, onko tämä hyvä vai huono asia. Sarjan kolmas osa esittelee joukon uusia hahmoja ja nostaa keskiöön ensimmäisten osien sivuhahmoja, mutta tarina kulkee kokonaisuudessaan yllättävänkin jouhevasti. Ainakaan vielä päällekkäisiä kerrontoja ei juuri ole esiintynyt, eli täysin samaa tapahtumaa ei kerrota useamman hahmon näkökulmasta, jolloin tarina lukijan näkökulmasta jäisi polkemaan paikalleen. Tämän osan luin aiempaan kahteen verrattuna todella nopeasti, saas nähdä kuinka seuraavan kohdalla käy.

George R. R. Martin - Winterfellin perintö (Valtaistuinpeli, osa 2)

Tulen ja jään laulun ensimmäinen osa vei pikkusormeni, toinen osa Das Erbe von Winterfell vei jo koko käden. Luen sarjaa saksaksi ja käännöksissä sarjan alkuperäiset kirjat on puolitettu. Toinen lukemani kirja on siis käytännössä Valtaistuinpeli-suomennoksen jälkimmäinen puolisko. Noin, nyt on tämä nimiasia selvitetty ja mahdollisilta väärinkäsityksiltä säästyttäneen.

Sarjan "toinen" osa (1996) syöksee sarjan henkilöt yhä syvemmälle valtakunnan laajuisen juonittelun syövereihin. Hahmot kehittyvät, tilanteet monimutkaistuvat, eikä sarjan tulevia tapahtumia voi muuta kuin arvailla. Todennäköisesti mitään hyvää ei kuitenkaan ole kellekään luvassa.

Eddard Stark, Winterfellin lordi, seurasi kuninkaansa ja vanhan ystävänsä Robert Baratheonin käskyä ja jätti kylmän kotimaansa pohjoisessa palvellakseen kuninkaan ylimpänä neuvonantajana. Robert ei ole kuitenkaan enää sama mies, joka hän vallan anastaessaan oli, vaan heikko kuningas, joka ei huomaa ympärillään vellovaa juonittelua. Suoraselkäinen Eddard vedetään yhä syvemmälle kuningashuoneen juonitteluihin, joita vastaan hänen miekkansa on voimaton.

Juonesta ei voi sanoa oikein mitään paljastamatta samalla sen keskeisiä käänteitä. Kuvailu on rikasta ja monisanaista, mutta ei kuitenkaan puuduttavaa tai turhauttavan pikkutarkkaa. Kappaleet ovat pitkiä eikä kirja sen tähden ole kovin helposti lähestyttävä, mutta kun sitä alkaa lukea ei tarinaa oikein malttaisi jättää kesken. Joskus lukiessa tulee väkisinkin sellainen olo, että lukee fantasiamaailmaan sijoittuvaa Kauniita ja rohkeita, mutta sekään ei häiritse! 

Minulla on kuitenkin yksi pelon aihe. Pelkoni on se, että vaikka lukuvauhtini on tällä hetkellä melko mitätön, ehdin lukea kaikki sarjan tähän mennessä ilmestyneet osat ennen kuin viimeiset kaksi saadaan julkaistua. Juonikuviot ovat niin monisyiset ja hahmoja vilisee kuin paremmissa pidoissa, joten jos haluan ymmärtää viimeisten osien tapahtumia edes auttavasti joudun todennäköisesti lukemaan koko sarjan alusta asti uudestaan. Että näin.

Eli yhdellä lauseella sanottuna: Ala lukea tätä sarjaa vasta, kun kaikki sen osat on julkaistu. Vaikka et aluksi uskoisikaan sitä niin todennäköisesti jäät siihen koukkuun.

Margaret Weis, Tracy Hickman – Pimeyden kaivo

Kun en ollut vielä saanut käsiin Tulen ja jään laulun  seuraavaa osaa, oli pakko lainata kirjastosta ns. välipalakirja, joka sitten muuttuikin välipalakirjasarjan ensimmäiseksi osaksi. Pimeyden kaivo aloittaa Kaikkeuden kivi –trilogian, joka sijoittuu  tekijäparin suunnittelemaan Sovereign Stone –roolipelin maailmaan. Takakansi kertoo tarinasta seuraavaa.

Rotujen väliset ristiriidat repivät Loeremin mannerta. Haltiat, kääpiöt, orkit ja muutama ihmiskuningaskin havittelevat suurempaa valtaa. Kuningas Tamaroksen työ sovun ylläpitämiseksi alkaa murentua. Pahuus itää myös hänen omassa hovissaan,  sillä kateuden myrkyttämä prinssi Dagnarus janoaa veljensä, kruununperijä Helmoksen valta-asemaa.

Ratkaisu tuntuu löytyvän, kun jumalat lahjoittavat Tamarokselle Kaikkeuden kiven. Se on kallisarvoinen, pyhä jalokivi, jonka avulla Tamaros haluaa luoda hyvää tahtoa maailmaan. Mutta kenelläkään ei ole aavistustakaan, millaisia pimeyden voimia ja synkkiä salaisuuksia tuo kivi pitää sisällään.

Kuten oheinen tiivistelmä kertoo on tarinan maailma tiukan kaksijakoinen. Pimeyden kaivo keskittyy ihmiskuninkaan perhekuvioihin, mutta tarinan loppu antaa ymmärtää, että muissa osissa keskitytään muihin kansoihin ja/tai hahmoihin. Hahmot ovat periaatteessa mielenkiintoisia mutta lähes koko kirjan ajan hyvin yksiulotteisia. Vasta tarinan loppua kohden synkän pahatahtoiset hahmot alkavat pohtia tekojensa syitä ja seurauksia ja heikot hahmot uhmata vahvempiaan. Toivottavasti sarjan seuraavat osat jatkavat tällä linjalla, sillä tarinassa itsessään ei ole mitään niin mullistavaa, että kirjaa ei sen takia voisi olla laskematta käsistään.

George R. R. Martin - Valtaistuinpeli

Lankesin sitten minäkin Tulen ja jään laulun pauloihin. Bongasin kirjan pokkariversion Saksasta vajaalla 15 eurolla, joten eihän sitä sinne kirjakauppaan voinut jättää. Die Herren von Winterfell (suom. Valtaistuinpeli, alkup. A Game of Thrones, 1996) aloittaa pääosin Westerosin-mantereella tapahtuvan saagan, jonka keskiössä on mantereen eri sukujen väliset valtakamppailut. Seuraavassa takakannen tiivistelmä juonesta vapaasti suomennettuna.

Kesän viimeiset päivät ovat koittaneet.

Eddard Stark, Winterfellin lordi, elää perheineen Westerosin kuningaskunnan kylmässä pohjoisosassa ja tietää, että seuraava talvi on kestävä vuosikymmenien ajan. Kun hänen vanhan ystävänsä ja kuninkaansa Robert Baratheonin lähin uskottu kuolee, on Eddardin astuttava hänen tilalleen. Ajaksi, joka hänen on vietettävä kuninkaan hovissa, hän luovuttaa Winterfellin hallinnan vanhimmalle pojalleen Robbille samalla, kun hänen äpäräpoikansa Jon liittyy Yövartion tummanpuhuvaan kaartiin. Robert Baratheon ei ole kuitenkaan enää se vahva hallitsija, joka hän aikoinaan oli, ja rautaisen valtaistuimen ympärillä parveilee niin juonittelijoita kuin salamurhaajiakin. Eddard huomaa olevansa vahvojen vihamiesten ympäröimänä ja joutuu seuraamaan avuttomana sivusta, kuinka hänen oma perheensä hajoaa kaikkiin ilmansuuntiin. Koko Westerosin kuningaskunnan kohtalo on mutkikkaan pelin panoksena...

George R. R. Martinin saagaa on verrattu useasti Tolkienin Taruun sormusten herrasta, eikä vertailu mene metsään. Keskeisiä hahmoja on paljon ja olen käsittänyt, että tarinan edetessä lukijalle esitellään niitä aina vain lisää samalla, kun aiemmissa osissa keskiössä olleet hahmot yhtäällä kehittyvät ja kasvavat ja toisaalla kuolevat. Hahmot tekevät ratkaisunsa ja elävät sukunsa ehdoilla; suvun kunnian nimissä he tekevät myös keskeiset ratkaisunsa. Ensimmäisen osan keskeisin hahmo on pohjoisen Winterfellin Lordi Eddard Stark ja hänen perheensä.

Tarinan maailma on laaja mutta eheä ja mielenkiintoinen: Westeros on perinteinen "keskiaikainen" fantasiamaailma, jossa on omat synkät metsänsä ja alueensa, joista kukaan ei tiedä mitään muuta kuin vanhoja taruja. Pitkä satoisa ja ihmisille helppo aikakausi, kesä, on saanut ihmiset unohtamaan synkät ajat, jolloin vaaralliset pedot ja karmivat zombien kaltaiset "valkeat kulkijat" (white walkers) hallitsevat ihmisiä pelolla, mutta kuten kirjassa useaan otteeseen todetaan, "talvi lähestyy". Juonitteleva sukuromaani sekoittuu karmivaan kauhutarinaan saumattomasti.

Teos vaatii lukijaltaan armotonta keskittymistä juuri laajan hahmovalikoimansa ja pitkien tarinankaarien takia. Itse katsoin saagan pohjalta tehdyn Game of Thrones -sarjan ensimmäisen tuotantokauden ennen ensimmäisen kirjan lukemista, minkä totesin kovasti helpottavan hahmojen sisäistämistä. Tämä kirja ei sovi kevyeksi iltalukemiseksi (ensimmäisessä osassa yli 500 sivua), mutta on erinomaista seuraa matkoilla ja leppoisina vapaapäivinä. Suosittelen lämpimästi.

Terry Pratchett - Noitasiskokset

Pitkästä aikaa pääsin taas tarttumaan Pratchettiin ja nauttimaan kanssaihmisten kummeksuvista katseista, kun hörähdin nauramaan silloin tällöin. Kirja on ensimmäinen suomennos Pratchettilta ja julkaistiin vuonna 1993, alkuperäisteos Wyrd Sisters on peräisin vuodelta 1988. Kansi kertoo tarinasta seuraavaa:

Kuningaskunnat huojuvat, kruunut keikkuvat ja tikarit välähtelevät, kun kolme asialleen vihkiytynyttä noitaa sekaantuu kuninkaalliseen valtapolitiikkaan. Vanha kuningas on surmattu, perillinen kiidätetty turvaan yön selkään ja valtaan on noussut ilkeä herttuapari, joka aikoo saada noidatkin maksamaan veroa. Nämä eivät ota innostuakseen asiasta ja päättävät saada valtaan oikean kuninkaan. Tai niin he luulevat.

NOITASISKOKSET on tuotteliaan Terry Pratchettin ensimmäinen suomennettu romaani Kiekkomaailman tapahtumista. Tarkkaavainen lukija huomaa että Shakespearen näytelmistä ainakin Hamlet, Macbeth ja Rikhard III ovat Pratchettille tuttuja.

Kuten jo aiemmasta tuli ilmi on teksti taattua Pratchettia. Joskus hänen kirjoitustyylinsä tuntuu hieman väkinäiseltä, kun joka lauseeseen on pakko ympätä ironiaa ja sketsiä, mutta joukkoon mahtuu kyllä oikeasti hersyvää dialogiakin ja, totta kai, mielettömiä hahmoja. Pratchettin maailmassa ei ole täydellisiä ihmisiä (tai jos on, niin en ole vielä heihin törmännyt) vaan kaikki ovat enemmän tai vähemmän karikatyyrisiä, mutta kaiken huumorin keskellä heidän inhimillisyytensä kuitenkin muistetaan. Myös Kuoleman kohdalla. Ja se on hienoa. Lukiessa huomaa jälleen, että kattava taustatieto nimenomaan Shakespearen näytelmistä toisi mielettömän paljon uusia ulottuvuuksia itse tarinaan, mutta tämän tiedon puuttuminen ei kuitenkaan haittaa itse lukukokemusta. Ei ihan parasta lukemaani Pratchettia, mutta kuitenkin tutustumisen arvoinen. 3-

Ja vielä tekstikatkelma:

Alkuinspiraation hiukkasia höytyilee ylen aikaa maailmankaikkeuden läpi. Aina toisinaan jokin noista hiukkasista osuu vastaanottavaiseen mieleen, joka sitten keksii DNA:n tai huilusonaatin muodon tai keinon jolla hehkulamput kuluvat loppuun puolessa ajassa. Mutta useimmat niistä eivät osu mihinkään. Useimpiin ihmisiin ei koko heidän elämänsä aikana osu yksikään noista hiukkasista.

Joillakin ihmisistä käy vielä huonompi tuuri. Heihin osuvat ne kaikki.