Crichton, Michael ja Preston, Richard - Mikro

Crichtonin viimeiseksi jäänyt teos tempaisi alusta asti erilailla mukaansa kuin viimeksi Crichtonilta lukemani Aikamatka. Aihepiiri oli mielenkiintoinen ja seikkailu todella jännittävä ja yllättävä. Tykkäsin.

Seitsemän Cambridgen jatko-opiskelijaa kutsutaan Havaijille teknologiayritys Nanigenin tutkimuskeskukseen tutustumaan uuteen mullistavaan keksintöön. Juuri vierailun alla yksi Nanigenin johtajista katoaa, ja vähitellen opiskelijoille paljastuu toinen toistaan järkyttävämpiä yksityiskohtia yrityksen toiminnasta.
Uusi vallankumouksellinen teknologia osoittautuu vääriin käsiin joutuessaan kohtalokkaan vaaralliseksi. Alkaa hengästyttävä eloonjäämiskamppailu, jossa nuoret joutuvat kohtaamaan luonnon kauhistuttavat voimat.

Crichton, Michael - Aikamatka

Tämä Crichtonin teos ei temmannut minua samalla tavalla mukaansa kuin Jurassic Park, mutta imu parani selkeästi loppua kohden.

Opiskelijaryhmä tutkii keskiaikaisen linnoituksen raunioita Ranskassa. Heidän hämmästyksellään ei ole rajoja, kun he löytävät satoja vuosia vanhan pergamentin, jossa lukee heidän professorinsa käsialalla: Auttakaa.

Tutkimusta rahoittavan jättiyhtiön johtaja pyytää neljän opiskelijan ryhmää välittömästi yhtiön tutkimuslaitoksille Uuteen Meksikoon. Näyttää siltä, että professori on siirtynyt aikakoneella 1300-luvun Ranskaan, ritarien maailmaan. Opiskelijoiden tehtävänä on hakea hänet ehjänä takaisin. 

Crichton, Michael - Kadonnut maailma

Kun tämä kirja osui kirjastossa silmiin niin siihen oli pakko tarttua, vaikka Crichtonin aiempi teos Dinosauruspuisto on vielä lukematta.

On kulunut kuusi vuotta Jurassic Parkin painajaisesta, joka murskasi tiedemiesten mielikuvitukselliset haaveet. Esihistorialliset pedot hävitettiin, Dinosauruspuisto tuhottiin, ja saari suljettiin yleisöltä.
Mutta nyt Costa Ricasta kantautuu huhuja valtavista tunnistamattomista eläimistä - jotain jäi sittenkin henkiin...

Tämän kirjan perusteella uskallan jatkossakin tarttua Crichtonin tuotantoon, joka on tähän asti ollut minulta täysin paitsiossa. Hahmot toimivat, juoni oli mukaansatempaava, ja viimeiset sata sivua oli pakko lukea kerralla.

Wells, H. G. - Maailmojen sota

Kävin kirjastossa ennen pääsiäistä. Lukemista oli saatava, mutta ei oikein ollut ajatusta, että minkälaista. Lainasin sitten vähän kaikkea, mm. tämän scifi-klassikon. Vuonna 1898 ilmestynyt Maailmojen sota tuli minulle jo opiskeluaikana tutuksi, kun tiedotusopin luennoilla käsiteltiin sen pohjalta tehdyn radiokuunnelman aiheuttamaa paniikkia.

Marsilaiset ovat hyökänneet! Niiden alukset syöksevät ilmaan polttosäteita ja tappavaa, mustaa kaasua. Hirviömäiset olennot ja hurjat taistelukoneet saavat ihmiset silmittömän pakokauhun valtaan. Miten käy planeetta Maan?

Teoksessa oli jotain samaa kuin Draculassa, jonka luin jokin aika sitten. Kertojat ovat molemmissa teoksissa hyvin samankaltaisia, oppineita miehiä, jotka tekevät tarkkoja havaintoja ympäristöstään. Kirja kertookin ennen kaikkea ihmisistä: miten reagoimme tuntemattoman uhkan edessä. Tykkäsin.

Mäki, Reijo - Tatuoitu taivas

Aloin lukea kirjaa ensimmäisen kerran varmaan pari kuukautta sitten, mutta silloin ei oikein lähtenyt. Nyt oli tilanne eri ja tarina imaisi mukaansa heti ensimmäisestä kappaleesta alkaen.

Kolmas maailmansota on haudannut viimeisetkin haaveet Euroopan unionin loistavasta tulevaisuudesta. Taivaan on tatuoinut tummaksi lohikäärmehelluntain painajainen, joka räjäytti tuhkaksi osan Aasiaa.

Rappeutuneessa Union Cityssä Uno Louner, maailmansodan veteraani ja pulp-viihteen suoltaja, saa epätoivoisen viestin. Hän sukeltaa pimeiden vyöhykkeiden varjoihin ja joutuu painajaiseen, jossa ihmishenki, laki ja pyhät lupaukset eivät ole yeninkään arvoiset.

Tatuoitu taivas on hyytävä visio maailmasta, joka on jakautunut tylysti kahtia. Joillakin on kaikkea, suurimmalla osalla ei ole mitään. 

Tämän perusteella voisin tarttua toistekin Mäen kirjaan.

Wolfe, Gene - Kiduttajan varjo. Uuden auringon kirja 1

Kirja jätti minut hieman hämmentyneeseen tilaan. Toisaalta päähenkilö on kiehtovan erilainen ja tarinan jatko alkoi kiinnostaa, mutta en ole aivan sinut kerrontatavan kanssa.

Niin kaukaisessa tulevaisuudessa, että se vaikuttaa aikoja sitten unohdetulta menneeltä, kiduttajan oppipoika Severian syyllistyy anteeksiantamattomaan rikokseen: hän rakastuu uhriinsa.
Rangaistukseksi hänet karkoitetaan syrjäseudulle, missä hänen on määrä työskennellä pyövelinä. Hän jättää Nessuksen, Ikuisen kaupungin, jossa kuoleva aurinko värjää kadut punaisiksi ja rapistuneet avaruusalukset kohoavat linnoituksen torneina, ja aloittaa matkan kohti kaukaista Traakiaa.

Kerronta tuntuu turhan jaarittelevalta enkä kokenut sellaista mukaansatempaavaa imua, jota olin odottanut. Ainakin toistaiseksi lukisin tarinan ehkä enemmän fantasiaksi kuin scifiksi, jos jaottelulla nyt mitään väliä on.

Takakansi kertoo tämän kirjasarjan olevan moneen kertaan palkittu ja "allegorisen tarinankerronnan taidonnäyte". Oma makuni on yleensä ristiriidassa kaikkien palkintoraatien kanssa, joten... Mikä jottei voisin joskus lukea sarjan seuraavan osan, mutta heti tämän jälkeen kaipaa taas jotain menevämpää teosta.

Itäranta, Emmi - Teemestarin kirja

Kotimaista scifiä oli edelleen kirjapinossa tyrkyllä. Seuraavaksi vuorossa oli taas yksi esikoisromaani, tällä kertaa Emmi Itärannalta. Tätä hehkutettiin kirjan ilmestyessä kovasti mutta tähän asti se on pysytellyt minulta kirjastossa piilossa.

Maailmasta on loppumassa vesi. Suunnattoman katastrofin - ehkä ilmastonmuutoksen, ehkä jonkin muun - läpikäynyt ihmiskunta sinnittelee veden vähyyden ja sen säännöstelyä hallitsevan diktatuurin vallan alla.
Noria on teemestarien sukua ja pian on hänen vuoronsa ottaa vastaan täysivaltaisen teemestarin arvo - ja edeltäjiensä tarkkaan varjelema salaisuus. Aikana, jona veden kätkeminen on rikoksista pahin, sotilasvallan katse kiinnittyy väistämättä teemestarin taloon.

Pari ystävääni oli lukenut kirjan minua ennen ja molemmat kuvailivat sitä oudoksi. Pistin sen uutuuden piikkiin, he eivät juuri ole scifiä saati fantasiaa aiemmin lukeneet. Mutta kieltämättä tarina oli hieman erikoinen. Se loppui kohtaan, johon harvat tarinat loppuvat, ikään kuin olisi ollut vasta pohjustusta jollekin suuremmalle. Alku oli hieman hidas, kertomistyyli toki kaunis.

Parkkinen, Sami - Punainen pyörre

Scifi on alkanut löytää tiensä lainaustiskin kautta laukkuuni yhä useammin. Nyt sattui käsiin Sami Parkkisen trilleri ihmisen fysiologisesta manipuloinnista.

Carl-Johan Hakala päätyy suorittamaan asevelvollisuuttaan syrjäiseen varuskuntaan, missä hänen on määrä saada erikoiskoulutus. Menneisyyden riivaama CJ ei kysele liikoja tulevasta tehtävästään. Euroopan suurimmalla konkurssin tehneiden yritysten varikolla hänet koulutetaan säätämään laitetta, jonka käyttötarkoitusta hänelle ei kerrota.

Odottamatta CJ kohtaa eversti Glicksteinin, ratkeamaisillaan olevan ihmiskoneen. Uusien taitojensa avulla CJ pelastaa miehen. Samalla hän tajuaa tietävänsä liikaa ja pitkä pakomatka alkaa.

Punainen pyörre -romaanin ilmestysmäinen näkemys järisyttää. Kerronnan riipivä psykologinen jännite kuljettaa tapahtumat kiihtyvään kierteeseen, ja CJ:n paranoidinen kujanjuoksu voi johtaa vapauteen vain äärimmäisten ratkaisujen kautta.

Kirjan maailmankuva on kiinnostava ja jännittävä, mutta itse jäin kaipaamaan tarinalta tai ehkä tarinan päähahmolta enemmän ryhdikkyyttä. Nyt lukemisen jälkeen päällimmäiseksi jäi sellainen olo, että asioita jätettiin selittämättä sen takia, että päähenkilöä ei kiinnosta. Mutta lukukokemuksena toki tempasi mukaansa sen verran, että kolmesataa sivua tuli luettua ihan kohtalaista tahtia.

Sinisalo, Johanna - Auringon ydin

Olen innostumassa scifistä ensimmäistä kertaa oikeastaan ikinä. Aiemmin luin paljon fantasiaa, viime aikoina on mennyt enemmän perinteinen kaunokirjallisuus. Olen lainannut jo pari scifi-kirjaa ennen tätä, mutta olen toistaiseksi jättänyt ne kesken kaiken. Tämä romaani tempaisi kuitenkin alun jälkeen mukaansa.

On vuosi 2013 Suomen Eusistokraattisessa tasavallassa. Historiallisista virheistä on otettu oppia. Yhteiskuntarauha ja kansanterveys ovat arvoista tärkeimmät. Terveysviraston valvova silmä ulottuu kaikkialle. Käytännössä kaikki mielihyvää tai riippuvuutta aiheuttava on kiellettyä: huumausaineet, alkoholi, nikotiini ja kofeiini. Sallittuja poikkeuksiakin on.

Erään tärkeän mielihyvähyödykkeen jakelu on haluttu tehdä vaivattomaksi. Siksi valtiollinen tiede on jalostanut ihmisestä uuden alalajin: alttiin, nöyrän ja itseään tyrkyttävän. Ennen heitä kutsuttiin naisiksi.

Vanna on jotakin aivan muuta kuin miltä näyttää, Jare on koukussa riskinoton adrenaliiniin. He yhdistävät voimansa saadakseen pääsylipun jonnekin pois ja sotkeutuvat äärimmäisen vaarallisena tunnetun nautintoaineen välitykseen - he diilaavat chiliä.

Tarina kerrotaan kahden päähenkilön näkökulmasta ja tekstin lomassa on silloin tällöin otteita milloin mistäkin lainkirjasta, sivistyssanakirjasta tai vaikka virallisesta historiikistä, jossa kerrotaan aiheesta lisää. Rakenne on toimiva. Kirjassa fakta ja fiktio sekoittuvat herkullisesti toisiinsa.