Gaiman, Neil - Neverwhere. Maanalainen Lontoo

Olin lukenut Gaimanilta aiemmin jo muutaman romaanin ja Sandman-sarjakuvakirjat. Kun joulupukki kysyi lahjatoiveita mietin hetken. Vastaukseni oli tämä kirja.

Lontoon katujen alta löytyy maailma, jonkalaista monet eivät pystyisi kuvittelemaan edes unissaan. Siellä on kaupunki täynnä hirviöitä ja pyhimyksiä, murhaajia ja enkeleitä, puhuvia rottia, ritareita haarniskoissaan ja kalpeita mustaan samettiin pukeutuvia tyttöjä. Tässä Lontoossa asuvat ne, jotka ovat pudonneet tavallisen maailman raoista pohjalle asti.

Richard Mayhew on menestyvä nuori mies, joka joutuu vastoin tahtoaan tutustumaan tähän toiseen Lontooseen. Nuoren tytön pelastaminen kadulta koituu Richardille kohtalokkaaksi: teko riuhtaisee hänet pois turvallisesta ja ennaltamäärätystä elämästä maailmaan, joka on samalla oudon tuttu ja samalla äärimmäisen kummallinen.

En oikein meinannut päästä juonen vietäväksi. Vaati jonkin verran aikaa, ennen kuin pystyin taas kunnolla adaptoitumaan fantasian maailmaan. Ainakin epäilen, että se oli syynä. Tapahtumia oli hengästyttävän paljon, samoin hahmoja. Loppua kohden veto parani, ja tässä kirjassa oli mielestäni oikeasti todella hyvä loppu.

Stoker, Bram - Dracula

Käydessäni kirjastossa sattui silmiini tämä klassikkoteos, jonka väliin joku lukija oli sujauttanut "Hyvä kirja" -tekstillä varustetun liuskan. Draculan tarina on vaikuttanut laajasti kirjallisuuteen ja elokuvateollisuuteen, joten päätin tarttua tilaisuuteen ja lukea alkuperäisen tarinan.

Kreivi Dracula, vampyyrimonarkki, asuu Transilvaniassa syvällä Karpaattien vuoristossa. Kelmeä kuunvalo verhoaa hänen linnaansa, ulkona ulvovat ystävät, sudet, yön lapset.

Sitten kreivi Dracula päättää tartuttaa englantilaiset, mutta joutuukin taisteluun hyvän voimia vastaan. Niitä edustavat professori van Helsingin johtamina tohtori Seward, lordi Godalming, asianajaja Harker ja herra Morris. Kahden tulen väliin tässä vertahyytävässä koitoksessa joutuvat rouva Harker ja lordi Godalmingin morsian neiti Westendra sekä mielisairaalan asukki herra Renfield.

Dracula ilmestyi alkujaan 1897, lukemani suomennos on vuodelta 1992. Teksti on paikoin melko raskaslukuista mutta mukaansatempaavaa yhtä kaikki. Tarina esitetään päiväkirjaotteina ja kirjeinä, mikä on kerronnallisesti virkistävä ratkaisu.

Swann, Leonie - Ihmissutta ken pelkäisi

Olen lukenut Leonie Swannin tätä tarinaa edeltävän Murha laitumella -romaanin joskus vuosia sitten alkuperäiskielellä saksaksi. Teos oli hauska, raikas (en ollut aiemmin lukenut kirjaa lampaan näkökulmasta kirjoitettuna) ja mukaansatempaava. Kirjastossa törmäsin kertomuksen jatko-osaan, jossa aiemmasta teoksesta tuttu lammaskatras alkaa selvittämään toista mysteeriä.

Glennkillin irkkulampaat pääsevät paimenensa, lampuri Rebeccan johdolla Euroopan-matkalle. Tarkemmin sanottuna Ranskaan napsimaan ruohoa tummanpuhuvan linnan laitumelle. Viereisessä aitauksessa keppostelevat pähkähullut vuohet suostuvat onneksi tulkkaamaan paikallisten ihmisten outoa kurnutusta.

Lampaat täyttää pelko, sillä metsässä riehuva peto on kammottavasti raadellut kauriita. Huhut ihmissudesta voimistuvat, kun poliisi löytää linnan yleismiehen hopealuodilla ammuttuna. Myös Rebecca joutuu epäilysten kohteeksi, ja älykkölammas neiti Maple alkaa selvittää tapausta omalakisella logiikallaan. Visusti lampaat uskovat, että tarot-korttien popsimisesta on apua.

Kuka tai mikä on ihmissusi? Metsään karannut lammasko on sen seuraava uhri? Vai lammastaan etsivä Rebecca? Vai koko lauma? Vai onko kaikki vain laiduntajien vuolaana virtaavan mielikuvituksen tuotetta?

Rempseä kerronta ja lampaiden maailma tempaa mukaansa, mutta siitä huolimatta aina välillä tarina jää junnaamaan paikoilleen. Loppu povaa jatkoa lammaskatraan seikkailuille ja, kun se jonain päivänä tulee kirjastossa vastaan, saatan hyvin tarttua siihenkin.

Verdon, John - Numeropeli

Kuten aiemmassa postauksessa kerroinkin, en ole juuri lukenut dekkareita sitten nuoruusvuosien. Monet ystäväni ovat kuitenkin vannoutuneita dekkareiden ystäviä, ja tästäkin lukukokemuksesta on kiittäminen ystävää. Kyseessä on John Verdonin esikoisteos vuodelta 2010.

Uskotko kohtaloon? Minä uskon, sillä luulin, etten näkisi sinua koskaan enää - ja sitten eräänä päivänä olitkin siinä. Muistin kaiken: Miltä kuulostat, miten liikut ja varsinkin miten ajattelet. Jos sinua kehotettaisiin ajattelemaan jotain lukua, tiedän, mitä lukua ajattelisit. Etkö usko? Todistan sinulle asian. Ajattele jotain lukua alta tuhannen, ensimmäistä, joka juolahtaa mieleesi. Kuvittele luku mielessäsi. Nyt näet, kuinka hyvin tunnen salaisuutesi. Avaa pieni kirjekuori.

Dave Gurney on vastikään murharyhmästä eläköitynyt poliisi, jota vanha collegetuttu pyytää avuksi alkaessaan saada mystisiä ja uhkaavia viestejä. Tarina tempaa mukaansa ja tempo kiihtyy loppua kohden niin kiihkeäksi, ettei kirjaa meinaa malttaa käsistään laskea. Mysteeri pitää otteessaan loppuun asti ja henkilöhahmot ovat mielenkiintoisia ja uskottavia. Tykkäsin!