Nevala, Janne - Kirjastonhoitaja Topi Mullo

Sairastuin kunnon flunssaan ja samalla kun kävin lääkärissä niin kävin kirjastossa lainaamassa hieman ajankulua. Ensimmäisenä käteeni tarttui hyllynpäädyn tyrkkypaikalta Janne Nevalan teos. Tartuin kirjaan kannen perusteella, sillä siitä tuli etäisesti mieleeni Walter Möersin Uinuvien kirjojen kaupunki, jonka luin alkuperäiskielellä jokunen vuosi sitten.

Saaren pieneen kirjastoon kesätöihin päässyt Topi on hukassa pienen yhteisön ihmisten kanssa. Vakituinen kirjastonhoitaja Pauliina on kirjoittanut Topille ohjeet, joissa hän hämmentävällä selvänäköisyydellä ennustaa jokaisen eteen osuvan murheen.

Topin kesämopo karkaa kokonaan käsistä kun ympärillä hääräävät kirjastoa terrorisoiva poikajoukko, kylän erikoiset asukkaat sekä etenkin kirjastoa siivoava Johanna ja näyttelijäseurueen arvoituksellinen Nika.

Olen lukenut nyt viime aikoina paljon teoksia, joissa käsitellään pieniä maaseutuyhteisöjä. Alkaako itselläni olla kaipuuta takaisin maaseudulle? Kun Nevalan tyyliin pääsee sisälle niin kirjoittaahan hän hauskasti ja omalla vaivihkaisella tavallaan mukaansatempaavasti. Ensimmäisen 50 sivun jälkeen vielä mietin, luenko teosta lainkaan loppuun asti vai en, mutta sitten huomasinkin olevani jo sivulla 100 ja jo melkein voiton puolella. Että näin. Ja paljon kirjastossa asioivalle oli hauska päästä näkemään myös sitä kirjastoelämän toista puolta.

Cederwall, Marianne - Ajattelen sinua kuolemaasi saakka

Kun pimeä marraskuu teki jo tuloaan tartuin ensimmäiseen kesäkirjaan. Luin Cedervallin esikoisteoksen loka-marraskuussa, mutta en silloin vain saanut toimeksi laittaa sitä tänne muistiin.  Olen lukenut ruotsalaisilta aiemmin vain dekkareita ja Cedervallin Gotlannin kesään sijoittuva humoristinen kostotarina tuntui raikkaalta vaihtelulta.

Mirjam ja Hervor ovat keski-ikiset ystävykset, jotka saapuvat alkukesästä Gotlantiin pieneen Kajpe Kviarin maalaiskylään. Mirjam on ostanut kylästä entisen kappelin, jota naiset alkavat yksissä tuumin pistää asuttavaan kuntoon. Mirjam on kotoisin saaren pohjoisosasta ja pian selviää, ettei hän sattumalta ostanut kappeliaan juuri tuosta kylästä. Kolme kyläläistä on nimittäin Mirjamin entisiä liikekumppaneita, jotka vuosia sitten ajoivat Mirjamin toimillaan konkurssiin ja suureen henkilökohtaiseen ahdinkoon. Konkurssin seurauksena Mirjam menetti yhteyden ainoaan lapseensa ja hän hautookin kostoa. Hervorin avulla he alkavat nujertaa miehiä yksi kerrallaan ajatusvoiman avulla, onhan Hervor lapinnoitien sukua.

Gotlannin kesä on kauneimmillaan ja tarina tuo lämpöisen tuulahduksen kesästä keskelle talvea. Tarina on kirjoitettu hyvin ja erityisesti pidin takaumista, joissa käsiteltiin Mirjamin menneisyyttä velkavankeudessa ilman luottotietoja. Kerronta on asiallista ja varovaisen humoristista yhtä aikaa. Saattaa olla, että tartun Cederwallin teoksiin joskus myöhemminkin, mutta sellaista vaikutusta tämä kirja ei tehnyt, että pitäisi lähteä niitä heti kirjastosta lainaamaan.

Mustonen, Enni - Onni asuu maalla

Keskellä pimeintä talvea kaipasin Draculan jälkeen jotain kevyempää ja helposti luettavaa. Siksi tartuinkin kirjastossa taatusti hyvän mielen tarinoita kirjoittavan Enni Mustosen teokseen.

Onni asuu maalla sisältää kolme romaania, jotka sijoittuvat Suomen maaseudulle 1970-1980 -lukujen taitteeseen. Kaikkien tarinoiden keskushenkilönä on pystyvä nuori nainen, joka palaa juurilleen kaupungista maaseudulle. Maitotytössä Huhtilan Lisa on kaupunkilainen ylioppilasmerkonomi, joka vaihtaa työttömyyskortiston lomarenkaan lomittajan virkaan. Saako olla muuta? -romaanissa tarvitaan topakka Siperin Paula, jotta kyläkauppa saadaan säilymään Luhtipohjassa. Hukkakaurassa Pakkalan Anna löytää paikkansa maaseutuyhteisössä aloittaessaan kansanopiston käsityöpiirien vetäjänä.

Tarinat ovat vetäviä ja reilut viisisataa sivua sisältävä teos tuli ahmittua läpi ennätystahtia. Romaanien edetessä alkoi väkisinkin miettiä Suomen rakennemuutosta, maaseudun tyhjenemistä ja ihmisten kaipuuta takaisin maaseudun rauhaan ja yhteisöllisyyteen. Mustosen kuvaamat ihmiset ovat hyvine ja huonoine puolineen todellisen oloisia ja aitoja. Maaseudun yhteisöllisyyttä korostetaan mutta tulee ne pienten yhteisöjen huonotkin puolet silloin tällöin esiin.

Nopeaan tahtiin luettuna romaanien samankaltaisuus alkoi hieman haitata lukuelämystä. Maaseuturomantiikan nälkään Mustosen teokset sopivat kuitenkin kuin nakutettu.

Stoker, Bram - Dracula

Käydessäni kirjastossa sattui silmiini tämä klassikkoteos, jonka väliin joku lukija oli sujauttanut "Hyvä kirja" -tekstillä varustetun liuskan. Draculan tarina on vaikuttanut laajasti kirjallisuuteen ja elokuvateollisuuteen, joten päätin tarttua tilaisuuteen ja lukea alkuperäisen tarinan.

Kreivi Dracula, vampyyrimonarkki, asuu Transilvaniassa syvällä Karpaattien vuoristossa. Kelmeä kuunvalo verhoaa hänen linnaansa, ulkona ulvovat ystävät, sudet, yön lapset.

Sitten kreivi Dracula päättää tartuttaa englantilaiset, mutta joutuukin taisteluun hyvän voimia vastaan. Niitä edustavat professori van Helsingin johtamina tohtori Seward, lordi Godalming, asianajaja Harker ja herra Morris. Kahden tulen väliin tässä vertahyytävässä koitoksessa joutuvat rouva Harker ja lordi Godalmingin morsian neiti Westendra sekä mielisairaalan asukki herra Renfield.

Dracula ilmestyi alkujaan 1897, lukemani suomennos on vuodelta 1992. Teksti on paikoin melko raskaslukuista mutta mukaansatempaavaa yhtä kaikki. Tarina esitetään päiväkirjaotteina ja kirjeinä, mikä on kerronnallisesti virkistävä ratkaisu.

Laurie, Hugh - Järein asein

Hugh Laurien esikoisteos oli mielestäni hieman hämmentävää luettavaa.

Järein asein on freelanceturvamies Thomas Langin huikea seikkailu kansainvälisen asekaupan pyörteissä. Vaarallista totuutta metsästäessään Lang kärsii osumia niin luodista, autosta kuin Amorin nuolista.

Juonta kuvaillaan kirjan takakannen arvion mukaan suomalaiseksi soratieksi: koskaan ei tiedä, mitä mutkan takana tulee vastaan. Yhdistettynä poukkoilevaan ja osittain jopa jaarittelevaan kerrontaan tarinaa on osin hankala seurata. Itselleen ei voi mitään, kun kerrontatavasta tulee väkisinkin mieleen House-sarjan omaperäinen lääkäri, jota Laurie siis näyttelee. Kirjan puolivälissä jo melkein heitin hanskat tiskiin ja jätin kirjan kesken, mutta sitten kuitenkin luin sen loppuun asti. Ja kannatti, loppu oli nimittäin omalla tavallaan hyvä ja makaaberilla tavalla osuva.

Mustonen, Enni - Emännöitsijä

Enni Mustonen osaa kirjoittaa historiastakin elävästi. Murteiden ja useammalla kielellä kirjoittaminen on luontevaa ja elävää.

Enää en ujostellut alastomuutani Albertin edessä. Ensin seisoin pyyhettä pidelleen kaakeliuunin lämmössä ja annoin hänen piirtää luonnospaperinsa täyteen. Kun seisominen alkoi väsyttää, hän pyysi, että istuisin lattialle pielusten päälle vielä hetkeksi.

Parikymppiseksi varttunut Ida emännöi Albert Edelfeltin ateljeeta 1900-luvun alun kuohuvassa Helsingissä. Hän passaa niin isännän taiteilijaystäviä kuin naisvieraitakin. Kunnes kokee oman intohimoisen romanssinsa.

Tarina kantaa hyvin aina loppuun asti, tosin loppuratkaisu oli itselleni hienoinen pettymys. Mutta lukemisen arvoinen kirja on joka tapauksessa. Historiallisten tapahtumien ja henkilöiden nivoutuminen yhteen piian näkökulmasta kerrotussa tarinassa on kiehtovaa seurattavaa.

Hämeen-Anttila, Virpi - Perijät

Kesän kevyen lukemisen kaipuuseen sopii myös tämä Virpi Hämeen-Anttilan kahden suvun suhteita ja salaisuuksia käsittelevä romaani.

Kun tv-toimittaja Veera Sipponen palaa Kiurulaan lapsuudenkesiensä maisemiin hän uskoo löytävänsä ratkaisuja elämänsä solmuihin. Sen sijaan hän huomaa penkovansa sukutilansa rajanaapuriin kohdistuvia talousrikosepäilyjä - niiden ytimessä kotiin palannut suvun musta lammas Tuomas Stål.

Tarina vetää lukijan pikkuhiljaa mukaansa ja vauhtiin päästyään kirjaa ei tohtisi laskea käsistään. Kirjailija kertoo osuvasti ja kiinnostavasti kahden erilaisen ihmisen ja suvun tarinat, jotka limittyvät lopulta väistämättä toisiinsa.

Tämän perusteella luen Virpi Hämeen-Anttilaa mieluusti jatkossakin.

Martin, George R. R. - Miekkamyrsky 2

Miekkamyrskyn kakkososa jatkaa kertomusta Seitsemän kuningaskunnan kohtalon hetkistä.

Maanpaossa elävä Daenerys Targaryen valmistautuu ylittämään meren ja valloittamaan Westerosin armeijallaan. Kolmen lohikäärmeensä saattamana Daeneryksen johtamat Tahrattomat valtaavat kaupungin toisensa jälkeen ja vahvistavat lohikäärmekuningattaren armeijaa. Niin kauan kuin hän kohtaa tiellään orjuutta, Westerosin valloitus saa odottaa.

Tällä välin Robb Starkin toiveet voittaa Lennisterien armeija haihtuvat savuna ilmaan. Hänen ainoa toivonsa on pyrkiä saamaan Freyn suvusta liittolainen avioliitolla setänsä ja Freyn suvun tyttären kanssa. Kun liittolaisuus on vahvistettu hän voi suunnata huomionsa pohjoisen valloittajiin ja heidän häätämiseensä. Kuningas Joffrey on saanut liittolaisekseen mahtavan Tyrellin suvun ja kuninkaan koura Tywin Lennister punoo omia juoniaan vihollistensa lopulliseksi tuhoamiseksi.

 

Valtakunnan suurin uhka tulee kuitenkin pohjoisesta. Muurin takana valtavat ihmisjoukot ovat liikkeellä kannoillaan kauhut, joidenlaisia etelässä ei osata enää edes kuvitella. Pakenevat ihmismassat uhkaavat syöstä Westerosin kuningaskunnan anarkian valtaan.

Mustonen, Enni - Morsiuskesä

Alkoipa tuossa heinäkuun lopussa kiinnostaa taas helppo- ja nopealukuinen romaani, joka auttaisi myös romantiikan nälkään. Käteen sattui osin ystävän suosituksen perusteella Enni Mustosen teos. Aiemmin olen lukenut Mustoselta historiallista kaunokirjallisuutta, mutta osaa hän näköjään tästä päivästäkin kertoa.

Suomen suvi on kukkeimmillaan ja on aika etsiä maajusseille emäntäehdokkaita. Kovaonniset tv-sarjan kuvaukset saavat uuden suunnan, kun Suvelan Lauraa pyydetään tuuraamaan kuvaajaa.
Laura on talontytär itsekin ja sitä paitsi maineikas tv-kuvaaja, mutta navetanvinttien sijaan hän on viime vuodet kolunnut maailman kriisipisteitä tähtitoimittaja Jaakko Saaren työparina. Viime syksyisellä Bagdadin keikalla kaikki romahti. Jarkko menehtyi autopommi-iskussa ja myös vakavasti loukkaantunut Laura on siitä lähtien ollut toipumislomalla.
Sitten soittaa Kikka, Jarkon entinen aviovaimo, joka on lopultakin päässyt ohjaamaan omaa tosi-tv-sarjaansa: "Laura hei, sä sait Jarkon enkä mä nostanut meteliä. Sä olet tän mulle velkaa."
Hädässä ystävä tunnetaan, niin myös rakkaat viholliset.

Mustosen teksti on helppolukuista ja mukaansatempaavaa. Taidanpa lukea Mustosta vielä lisää lomallani, joka jo parin viikon päästä edessä siintää.

Vala, Vera - Milanon nukkemestari

Kun sain tietää, että Valan kirjoittaman Arianna de Bellis - sarjan uusimman osan julkaisu on päätetty eikä kirja ollut vielä varattavissa Tampereen kirjastossa, tein siitä hankintaehdotuksen. Kun ehdotus meni läpi, pistin kirjan varaukseen. Maanantaina sain viestin, että kirja on noudettavissa kirjastosta, ja tänään keskiviikkona sain kirjan luettua. Ja nyt harmittaa, että luin sen saman tien, sillä nyt joudun odottamaan seuraavan osan julkaisua ihan tolkuttoman kauan!

Arianna de Bellis on saanut tyttären Bartolomeon kanssa ja muuttanut Milanoon, missä hän työskentelee tutkijana yliopiston oikeuspsykologian laitoksella. Kadulta löytyy kaksi murhattua opiskelijaa. Molemmilla on nukke käsissään.
Samankaltaisesta murhasarjasta tuomittiin neljä vuotta aiemmin pappi, mikä loi raskaan varjon katolisen kirkon ylle. Ariannan pappisveli Ares ryhtyy nyt Vatikaanin pyynnöstä selvittämään, onko marionettimurhaajaksi nimetty pappi sittenkin syytön. Arianna puolestaan etsii epätoivoisena Milanon kaduilta psykiatrisesta hoidosta karannutta vankia, joka väittää pakenevansa salaperäistä Nukkemestaria.
Mutta kuka todella pitelee lankoja käsissään ja hakee öisillä kaduilla seuraavaa uhriaan?

Tarina on mukaansa tempaava, vaikka hieman jäin kaipaamaan enemmän tietoja sarjan edellisen osan ja tämän välisestä ajanjaksosta. Toisaalta ratkaisu on hyvä ja tyylikäs, ja kirjan lopetus toki osaltaan perustelee tätä ratkaisua.

Tarina lähentelee ajoittain uskottavuuden rajoja, mutta pysyy kuitenkin kertojansa hyppysissä. Valan tyyli yhdistellä faktoja näuyttämönä toimivasta kaupungista, dekkarikerrontaa ja kiehtovia henkilöhahmoja toimii edelleen. Enkä malta tosiaan odottaa sitä seuraavaa osaa...

Läckberg, Camilla - Saarnaaja

Camilla Läckbergin saarnaaja jatkaa suunnilleen siitä, mihin hänen esikoisteoksensa Jääprinsessa jäi. Henkilöt pysyvät samoina, mutta tarinan painopiste on enemmän rikosta ratkovan Patrikin ympärillä.

Varhaisena kesäaamuna pikkupojan ritarileikki saa äkillisen lopun. Poika löytää maasta alastoman naisen, joka tuijottaa suoraan häneen.
Nuori nainen on murhattu. Poliisi on ymmällään, kun ruumiin alta löytyy kahden naisen luurangot. Mitä tekemistä vastalöydetyllä ruumiilla on kahden 1970-luvun lopussa kadonneen naisen kanssa? Etsitäänkö nyt murhaajaa, joka on odottanut yli kaksikymmentä vuotta edellisen rikoksensa jälkeen, vai onko liikkeellä jäljittelijä?
Konstaapeli Patrik Hedström saa tutkinann johdettavakseen, ja pian mystinen tapaus vaivaa häntä päivin ja öin. Patrikin avopuoliso Erica on jo kahdeksannella kuulla raskaana eikä pysty tukemaan miestään kuten haluaisi. Kun sitten neljäs nainen katoaa, Patrik tietää että jokainen sekunti on kallis, jos hänet aiotaan löytää elävänä. 

Läckbergin kertoma tarina on karumpi ja rujompi kuin esikoisteoksessaan. Työkaverilta kuulin, että trendi on myös seuraavissa teoksissa selkeästi nähtävillä. Jääprinsessassa pidin juuri siitä, että rikoksen selvittäjien henkilökohtainen elämä ja sen käänteet oli niin keskeinen osa tarinaa, ja niin on toki tässäkin. Mutta jos rikokset ja niiden kuvaukset vielä paljon raaistuvat niin niissä alkaa olla jo herkkäunisemmilla kestämistä. Ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja ja tykkäsin siitä kovasti.

McCall Smith, Alexander - Oivallinen aviomies

Kesälomaa odotellessa Mma Ramotswen etsivätoimistosta lukeminen saa jo mielen siirtymään rauhallisempiin uomiin.

Naisten etsivätoimisto nro 1:n Mma Ramotswella on kädet täynnä työtä. Mochudin sairaalassa on tapahtunut merkillisiä kuolemantapauksia: voiko olla sattumaa, että puolen vuoden aikana kolme potilasta kuolee samassa sängyssä, samana viikonpäivänä, samaan aikaan?Myös lähipiirissä kuohuu. Mma Makutsi päättää lähteä Naisten etsivätoimisto nro 1:stä ja viedä täydellisyyttä hipovat sihteerintaitonsa mukanaan. Oivallinen J. L. B. Matekoni puolestaan ryhtyy vaimonsa tavoin etsiväksi ja löytää tutkittavakseen hankalan uskottomuustapauksen. Mutta pystyykö mies selvittämään arkaluontoista asiaa yhtä menestyksekkäästi kuin nainen? 

Kirja on tuttua ja turvallista Mma Ramotswea, tosin tarinan terävin kärki uupuu.

Moers, Walter - Hurja matka halki yön

Dekkareiden ohella otin lomalukemiseksi myös satukirjan.

Gustave oli matkustanut kuun yli, halki ajan ja paikan ja läpi avaruusviemärin, syöksynyt seikkailusta seikkailuun, taistellut lohikäärmeen kanssa, lentänyt aarnikotkalla ja nähnyt metsänhenkien mielettömät juhlat. Hän oli nähnyt kuoleman työssään ja päässyt kaksoistornadon kynsistä, hän oli tavannut ritareita ruotivan rohmukrokotiilin ja saanut ihmetellä viimeisiä eläimiä ja hevosenpääsumua. Ja hän oli kurkistanut maailmankaikkeuden hallinnolliselle osastolle. Ja kaikkein viimeiseksi hän oli kohdannut itsensä ja hänelle oli testamentattu oma aurinkokunta. Ei hassumpi saldo yhden yön antimiksi.

Luin jokunen vuosi sitten Walter Moersin Uinuvien kirjojen kaupungin ja kirja teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Odotin samaa tältäkin teokselta ja vaikka sen lukeminen olikin joutuisaa niin hieman jouduin pettymään. Kyseessä on tosiaan satu, jonka Moers on kirjoittanut pohjautuen Gustave Dorén kuvituksiin (jotka ovat upeita). Tarina on unenomainen ja tempaa mukaansa, mutta omat odotukseni olivat hieman liian korkealla.

Läckberg, Camilla - Jääprinsessa

Minulla on ollut jostain syystä periaatteellista vastahankaa skandidekkareita kohtaan. Kaikki ovat niitä niin hehkuttaneet että en ole jotenkin itse innostunut niistä lainkaan. Ystävän suosituksesta tartuin kuitenkin Camilla Läckbergin esikoisteokseen. Tiedossa oli mahtava lukukokemus.

Vanhaan kotikaupunkiinsa palaava Erica joutuu kohtaamaan lapsuutensa uudestaan, kun ystävä kahdenkymmenen vuoden takaa, säkenöivä Alexandra, löytyy kuolleena tyhjillään olevan talon kylpyammeesta. Vuodet ovat kuljettaneet Ericaa ja Alexandraa eri suuntiin; toisesta on tullut tukholmalainen kirjallisuudentutkija ja toisesta menestyksekäs göteborgilainen taidegalleristi. Onko kaikkia ihmisiä puoleensa vetänyt kaunotar voinut tehdä itsemurhan? Mikä hänen elämässään oli ollut näin pahasti pielessä? Oliko kyseessä sittenkään itsemurha? Talvihorroksessa uinuva Fjällbacka alkaa vähitellen paljastaa salaisuuksiaan. Tuttu ympäristö muuttuukin vieraaksi, mutta onneksi Erican elämään löytyy uusia kiintopisteitä.

Tarina tempaa lukijan mukaansa vaivihkaa ja vähitellen. Luin kirjan loppuun sairaspedillä eikä yhtään harmittanut potea flunssaa kun oli näin hyvää ajanvietettä! Sarjan henkilöt ovat keskiössä itse murhan ratkaisua enemmän ja Fjällbackan pikkukaupunki antaa hyvät puitteet synkille salaisuuksille ja menneisyyden kaunoille. Henkilöt tuntuvat todellisilta omine heikkouksineen ja päähänpinttymineen. Pakko kai on lukea näitäkin lisää...

Vala, Vera - Tuomitut

Arianna de Bellis -sarja saa jatkoa ja kierrokset sen kuin kasvavat. Jälleen kerran joudun katumaan, kun aloin lukea sarjaa, jonka kaikkia osia ei vielä ole julkaistu. Ariannan yksityiselämä menee entistä enemmän solmuun kun hänen muistinsa alkaa palautua.

Arianna de Bellis saa toimeksiannon Torinossa asuvalta sukulaiseltaan, jonka tytär on liittynyt outoon lahkoon ja saattaa olla vaarassa. Samaan aikaan Torinon tuomiokirkon edustalta löytyy jesuiittapappi, jonka pää on katkaistu miekalla. Kaksi pappia on jo kuollut hämärissä olosuhteissa, ja kaikki viittaa sarjamurhaajaan. Surmat huolestuttavat Vatikaania, joka lähettää rikostutkimuksiin mukaan Ariannan pappisveljen Areksen. Alkaa kilpajuoksu aikaa ja murhaajaa vastaan. Tutkimusten edetessä lahkon menneisyydestä paljastuu huolestuttavia asioita, jotka saattavat kytkeytyä murhiin. Arianna joutuu myös punnitsemaan el Lobon varoitusta siitä, että hän ja hänen syntymätön lapsensa olisivat hengenvaarassa.

Juonenkäänteet lähentelevät paikoin epäuskottavuuden rajoja, mutta jotenkin yhä mystisempiä ulottuvuuksia saava tarina saa pidettyä lukijan otteessaan. Katolisen kirkon salaisuuksia ovat muutkin kirjailijat sivunneet onnistuneesti ja Valan kutoma tarina liittyy sarjaan onnistuneesti. Uutena hahmona kirjasarjaan tuleva Ariannan veli Ares valottaa omalta osaltaan Ariannan menneisyyttä ja toivon, että hän tulee esiintymään tulevissakin kirjoissa. Nyt sitten vain kesäkuuta odottamaan, kun sarja saa jatkoa.

Martin, George R. R. - Miekkamyrsky

Kirjojen lukeminen vieraalla kiellä tuntuu välillä työläältä. Tulen ja jään laulun kohdalla lukeminen on välillä sujunut hyvinkin reippaaseen tahtiin, välillä lukeminen keskeytyy useammaksi kuukaudeksi. Sarjan viidennen osan, Miekkamyrskyn (Sturm der Schwerter), lukeminen kesti itseltäni varmasti yli puoli vuotta, ja "lukemisen aikana" ehdin lukea liudan kirjoja suomeksi.

Tarina laajenee koskemaan yhä useampia sukuja ja henkilöitä. Välillä lukijan on hankala pysyä kärryillä nimistä ja paikoista (varsinkin, jos on kirjojen lukemisen ohessa katsonut myös HBO:n tuottamaa televisiosarjaa, joka etenee huomattavasti joutuisampaan tahtiin kuin kirjojen kertoma).  Hahmojen väliset suhteet ovat monimutkaisia ja toisistaan riippuvaisia, vihollisuudet ja liittolaisuudet punovat oman alati muuttuvan verkkonsa.

Välillä itseäni alkoi ahdistaa se, että kaikilla hahmoilla menee toistaan huonommin eikä kenenkään elämä tunnu menevän parempaan suuntaan. Jos yllätyksiä tulee ne ovat poikkeuksetta huonoja. Siksi kirjan lukeminen minulla pitkäksi aikaa jäikin. Mutta kun kirjaan tarttui uudelleen, lukeminen etenkin yllättäen jouhevasti. Jotenkin tarina kaikesta synkkyydestään huolimatta tempaa mukaansa, ja vastenmielistenkin hahmojen kohtalo jaksaa herättää lukijan mielenkiinnon. Siitä pisteet.

Swann, Leonie - Ihmissutta ken pelkäisi

Olen lukenut Leonie Swannin tätä tarinaa edeltävän Murha laitumella -romaanin joskus vuosia sitten alkuperäiskielellä saksaksi. Teos oli hauska, raikas (en ollut aiemmin lukenut kirjaa lampaan näkökulmasta kirjoitettuna) ja mukaansatempaava. Kirjastossa törmäsin kertomuksen jatko-osaan, jossa aiemmasta teoksesta tuttu lammaskatras alkaa selvittämään toista mysteeriä.

Glennkillin irkkulampaat pääsevät paimenensa, lampuri Rebeccan johdolla Euroopan-matkalle. Tarkemmin sanottuna Ranskaan napsimaan ruohoa tummanpuhuvan linnan laitumelle. Viereisessä aitauksessa keppostelevat pähkähullut vuohet suostuvat onneksi tulkkaamaan paikallisten ihmisten outoa kurnutusta.

Lampaat täyttää pelko, sillä metsässä riehuva peto on kammottavasti raadellut kauriita. Huhut ihmissudesta voimistuvat, kun poliisi löytää linnan yleismiehen hopealuodilla ammuttuna. Myös Rebecca joutuu epäilysten kohteeksi, ja älykkölammas neiti Maple alkaa selvittää tapausta omalakisella logiikallaan. Visusti lampaat uskovat, että tarot-korttien popsimisesta on apua.

Kuka tai mikä on ihmissusi? Metsään karannut lammasko on sen seuraava uhri? Vai lammastaan etsivä Rebecca? Vai koko lauma? Vai onko kaikki vain laiduntajien vuolaana virtaavan mielikuvituksen tuotetta?

Rempseä kerronta ja lampaiden maailma tempaa mukaansa, mutta siitä huolimatta aina välillä tarina jää junnaamaan paikoilleen. Loppu povaa jatkoa lammaskatraan seikkailuille ja, kun se jonain päivänä tulee kirjastossa vastaan, saatan hyvin tarttua siihenkin.

Vala, Vera - Kosto ikuisessa kaupungissa

Selektiivisestä amnesiasta kärsivän yksityisetsivä Arianna de Belliksen menneisyys alkaa paljastua sarjan toisessa osassa. Valan kirjoitustyyli sekoittaa ihan onnistuneesti elementtejä kioskikirjallisuudesta, dekkareista ja jopa matkailuoppaista. Kirjojen lopussa oleva koukku jättää lukijan odottamaan jännityksellä tulevaa.

Yksityisetsivä Arianna de Bellis saa toimeksiannon parlamentaarikko Anna Lucarellilta, joka epäilee sisarpuolensa olevan vaarassa. Kun Laura löytyy kuolleena, Arianna potee syyllisyyttä ja alkaa selvittää tapausta, vaikka Lucarelli kieltää. Laura oli sisarensa vastakohta: hymyilevä ja herkkä assyriologian professori. Hän oli myös ympäristöaktivisti ja kuului Italian ja Ranskan välistä luotijunaratatunnelia vastustavaan liikkeeseen.

Puhuttaessaan Lauran kollegoita yliopistolla Arianna huomaa pian tiiviin yhteisön jännitteet. Pinnan alla hiertävät kateus, kostonhimo ja salatut halut. Selvittäessään Lauran yhteyksiä anarkistipiireihin Arianna pääsee myös pahamaineisen, jalkaansa ontuvan Marcon jäljille. Arianna joutuu keskelle vaarallista tapahtumaketjua, sillä kovilla panoksilla pelaava Marco suunnittelee jotain arvaamatonta.

Tarina ei tempaa mukaansa ihan yhtä intensiivisesti kuin sarjan ensimmäinen osa, jonka luin äskettäin, mutta pitää otteessaan riittävän hyvin. Juonen edetessä kirjan viimeiset sata sivua tulikin sitten ahmittua ja kolmas osa on jo lainattu...

Gaiman, Neil - Tähtisumua

Ettei menisi pelkästään dekkareiden lukemiseksi tartuin kirjastossa taas vaihteeksi yhteen Neil Gaimanin teokseen. Eikä ollut virhe tälläkään kertaa, lukukokemus oli aivan mahtava!

Englannin maaseudulla uinuvaa kylää ympäröi Muuri, joka estää pääsyn toisella puolella sijaitsevaan haltijoiden maahan. Erään harvinaisen lemmenyön tuloksena syntyy kuitenkin Tristran Thorn, keijukaisnaisen ja ihmismiehen poika. Tristranin kohtalona on rakastua kylän etäiseen ja kylmään kaunottareen, jonka sydämen voittaakseen hänen on noudettava haltijoiden maasta taivaalta pudonnut tähti.

Gaimanin kertoo mukaansa tempaavan sadun aikuisille, jota on ahmittava heti ensimmäiseltä sivulta. Vain hieman reilussa kahdessasadassa sivussa nivoutuvat onnistuneesti yhteen yhden haltiasuvun kohtalo ja nuoren miehen kasvukertomus. Juoni on yllättävä ja hahmot kiinnostavia. Lämpimästi suositeltavan arvoinen lukukokemus!

Verdon, John - Numeropeli

Kuten aiemmassa postauksessa kerroinkin, en ole juuri lukenut dekkareita sitten nuoruusvuosien. Monet ystäväni ovat kuitenkin vannoutuneita dekkareiden ystäviä, ja tästäkin lukukokemuksesta on kiittäminen ystävää. Kyseessä on John Verdonin esikoisteos vuodelta 2010.

Uskotko kohtaloon? Minä uskon, sillä luulin, etten näkisi sinua koskaan enää - ja sitten eräänä päivänä olitkin siinä. Muistin kaiken: Miltä kuulostat, miten liikut ja varsinkin miten ajattelet. Jos sinua kehotettaisiin ajattelemaan jotain lukua, tiedän, mitä lukua ajattelisit. Etkö usko? Todistan sinulle asian. Ajattele jotain lukua alta tuhannen, ensimmäistä, joka juolahtaa mieleesi. Kuvittele luku mielessäsi. Nyt näet, kuinka hyvin tunnen salaisuutesi. Avaa pieni kirjekuori.

Dave Gurney on vastikään murharyhmästä eläköitynyt poliisi, jota vanha collegetuttu pyytää avuksi alkaessaan saada mystisiä ja uhkaavia viestejä. Tarina tempaa mukaansa ja tempo kiihtyy loppua kohden niin kiihkeäksi, ettei kirjaa meinaa malttaa käsistään laskea. Mysteeri pitää otteessaan loppuun asti ja henkilöhahmot ovat mielenkiintoisia ja uskottavia. Tykkäsin!

Vala, Vera - Kuolema sypressin varjossa

Olen alkanut vaivihkaa laajentamaan lukemaani kirjallisuutta fantasiasta muihinkin tyylisuuntiin. Nyt päätin lähestyä varovasti dekkareiden maailmaa. Nuorena plikkana luin paljon Robin Cookia ja jonkin verran Stephen Kingiä mutta niiden jälkeen en ole juuri dekkareihin tai trillereihin koskenut.

Vera Valan Kuolema sypressin varjossa oli ystävän suositus. Hänen luonnehdintansa mukaan kirja sisältää "kauniita naisia, komeita miehiä, hiusten merkityksellistä hulmauttelua mutta myös hyvän juonen ja tarinan lopussa koukun". Luonnehdinta piti paikkansa: jahka pääsin alun yli ja kirjoittajan tyyliin sisään, tarina tempaisi mukaansa.

Etsivätoimiston osakas Arianna de Bellis elää ylellistä mutta yksinäistä elämää Roomassa. Nuori italialais-suomalainen leski on miehensä Giovannin kuoleman jälkeen ryhtynyt ratkomaan rikoksia. Tolfan pikkukylässä on surmattu vaalea amerikkalaiskaunotar. Lily Montgomery pani eläessään kylän miesten päät pyörälle, ja Arianna huomaa pian, että viettelijättäreksi leimatulla naisella on riittänyt vihamiehiä. Lilyn lanko, Realen hotellisuvun hurmuri Luciano pyytää Ariannaa etsimään murhaajan. Jäljittäessään kylmäveristä tappajaa Arianna huomaa, että Tolfan kylä kuhisee kateutta, menetettyä rakkautta jo kostonjanoa. Tutkimusten edetessä ja salaisuuksien paljastuessa Arianna saa huomata joutuneensa seuraavaksi tappolistalle.

Teos pohjustaa hyvin sarjan alkua olematta kuitenkaan liian yksiselitteisesti "sarjan ensimmäinen osa". Helmikuun alun loskakeleissa Valan maalailemat kuvat Tolfan maaseudusta ovat enemmän kuin tervetulleita, eikä tarinakaan ole murhasta huolimatta liian synkkä. Kirja on hyvää bussilukemistoa, mutta tarina kestää lukemisen yhdeltä istumaltakin. Tykkäsin!

Backman, Fredrik - Britt-Marie kävi täällä

Kun aloin lukea tätä kirjaa en ollut aivan varma, pidänkö siitä vai en. Tästä huolimatta sivut vain tuntuivat kääntyilevän itsekseen ja tarina imi mukaansa. Yhtäkkiä huomasinkin olevani täysin koukussa!

Haarukat. Veitset. Lusikat.

Tässä järjestyksessä.

Britt-Marie ei tosiaankaan ole niitä jotka arvostelevat toisia, ei todellakaan, mutta ei kai yksikään sivistynyt ihminen tulisi järjestäneeksi keittiönlaatikossa olevia ruokailuvälineitä millään muulla tavalla? Britt-Marie ei tuomitse ketään, ei todellakaan, mutta emme kai me nyt sentään mitään eläimiä ole?

En ole vielä saanut luettua yhtäkään Mielensäpahoittajaa, mutta Britt-Marieen tutustuttuani se ei tunnu enää yhtään huonommalta ajatukselta. Kirja on hauska, hyvin kirjoitettu, tarina etenee jouhevasti ja se on juuri sopivan pituinen. Hahmot ovat uskottavia, juonenkäänteet yllättäviä ja aina silloin tällöin naureskelin lukiessani ääneen. Ehdotonta hyvän mielen lukemistoa!

Gaiman, Neil - Unohdetut jumalat ja Hämähäkkijumala

Luin vastikään Gaimanin teoksen Unohdetut jumalat ja kun aloin kirjoittaa siitä postausta, huomasin, etten ollut kirjoittanut sitä vielä aiemmin syksyllä lukemastani Gaimanin teoksesta Hämähäkkijumala. On tullut aika korjata tämä vääryys.

Luin Gaimanin samoja teemoja käsittelevät teokset hieman nurinkurisessa järjestyksessä. Hämähäkkijumala (Anansi Boys, 2005, suomennos 2009) on tarina Paksusta Charliesta, joka ei oikeastaan ole paksu, mutta hänen isänsä kerran lausuma lempinimi ei ota kuluakseen pois. Eräänä päivänä rauhallista elämää halajavan Charlien ovelle ilmestyy muukalainen, joka väittää olevansa hänen veljensä. Kuinka ollakaan, Charlien veljeä ei kummemmin kiinnosta rauhallisen elämän viettäminen. Tarinan edetessä Charlielle selviää, ettei hänen isänsä ollutkaan se, joka Charlie kuvitteli hänen olevan, vaan itse Hämähäkkijumala.

Tarina oli täynnä mielenkiintoisia hahmoja, eriskummallisia tapahtumia ja juonenkäänteitä ja siihen uppoutui helposti. Gaiman onnistuu luomaan maailman, jossa todellisuus ja fantasia paiskaavat onnistuneesti kättä.

Unohdetut jumalat (American Gods, 2001, suomennos 2002) povaa tavallaan alkua Hämähäkkijumalalle. Mies nimeltä Shadow vapautuu vankilasta samalla kun kuulee vaimonsa kuolleen auto-onnettomuudessa. Matkalla hautajaisiin hän törmää mieheen, joka haluaa palkata hänet epämääräisiin hämärähommiin ja lopulta onnistuukin aikeissaan. Shadown maailmaan alkaa ilmaantua hyviksiä ja pahiksia, joita hän ei aiemmin uskonut olevan olemassakaan.

Tarinassa on suuria teemoja ja sen kertominen vie useammat sata sivua. Kokonaisuus ei mielestäni aivan yllä Hämähäkkijumalan tasolle, vaikka kerronta onkin sujuvaa ja hahmot mielenkiintoisia. Gaimania tulee luettua jatkossakin.