Seeck, Max - Mefiston kosketus

Puolessa välissä olin jo melkein valmis jättämään kirjan kesken, mutta onneksi luin loppuun asti! Kun alkoi tapahtua niin tapahtui kunnolla.

Kuolleeksi luultu suomalainen diplomaatti on paennut Kroatiasta väärännetyn passin turvin ja jättänyt jälkeensä päättömän ruumiin. Zagrebin suurlähetystössä työskennelleen Westerlundin jäljet päättyvät Tukholman lentokentälle.

Kun Interpolin tutkija Annika Lehto kuulee tapauksesta, hän on heti valmis keskeyttämään sairaslomansa ja lähtemään Westerlundin perään. Mukaansa hän onnistuu saamaan Daniel Kuisman, puolustusvoimain asiantuntijan, jonka kanssa hän on aiemminkin ollut diplomaatin kintereillä. Mutta mitä pidemmälle Annikan ja Danielin tutkimukset etenevät, sitä selvemmäksi käy, että heidän jäljittämänsä miehen sisällä asuu pahuus, jonka kanssa on parempi olla joutumatta kosketuksiin.

Seeck, Max - Hammurabin enkelit

Vetävä kotimainen esikoisteos tempaisi minutkin mukaansa. Virkistävän erilainen tapahtumaympäristö.

Kroatia. Kutsuvan turkoosina välkehtivä Adrianmeri. Vehreä vuoristo. Aurinko. Samoissa maisemissa on käyty veristä sotaa vain parikymmentä vuotta aiemmin. Siihen on osallistunut myös Daniel Kuisma, puolustusvoimien erityisasiantuntija, joka palaa Kroatiaan selvittämään Suomen suurlähetystön työntekijän katoamista. Ja saa monien henkeäsalpaavien käänteiden jälkeen huomata, että sodalla on paljon pidemmät varjot kuin hän osasi ikinä kuvitella.

Häkämies, Kari - Vallanjano

Poikkeuksellinen valinta tässä blogissa. Häkämies ei tällä kirjalla päässyt omien suosikkieni joukkoon, mutta luetuksi tuli tämäkin.

Vallanjano on hurja ja viihdyttävä romaani politiikan juovuttamista ihmisistä ja eduskuntamme pylväiden taakse verhotuista salaisuuksista. Kirjailijan tarkasti tuntemat faktat ja käytännöt sekoittuvat fiktion juonikierteisiin. Kukaan ei ole koskaan kuvannut suomalaista politiikkaa näin, eikä kukaan tunne sen kaikkia puolia kuten Häkämies.

Vala, Vera - Suden hetki

Tulipa tämä luettua nopeasti! Kolme päivää ja kirja oli luettu, tahti yllätti itsenikin tässä vauva-arjen keskellä. Kirja päättää ainakin toistaiseksi Arianna Lupi de Belliksen tarinan, mutta jatkoa saattaa seurata. Koukuttava, jännittävä, ärsyttävä, nämä kaikki kuvaavat teosta mielestäni hyvin. Hyvä päätös ainakin tällä erää sarjalle.

Arianna de Bellis on muuttanut perheineen Intian valtamerelle. Seychellit ovat muutakin kuin palmujen kehystämiä hiekkarantoja: kansainvälisten rikollisten suosimalla veroparatiisilla on myös pimeät puolensa.

Bartolomeon virka rahanpesun ja terrorismin vastaisessa yksikössä muuttuu kilpajuoksuksi aikaa vastaan, kun hän selvittää, kuka on rokotekampanjasta koko maailmaa uhkaavaksi bioaseeksi muuttuneen ruttoepidemian takana. Kun keuhkorutto leviää Seychelleille, vaara vaanii kaikkia. Samaan aikaan Arianna joutuu viimein kohtaamaan totuuden paitsi omasta menneisyydestään myös rakkainpiensa valinnoista. Tekeekö petos rakkaudesta pelkkää valhetta?

Kun kostonhimo määrää ihmiskunnan tulevaisuudesta, kukaan ei ole turvassa.

Lehtolainen, Leena - Kuparisydän

Tämä on ensimmäinen Maria Kallio -romaanini ja aloin lukea tyylikkäästi keskeltä sarjaa. Mutta näin käy joskus...

Maria Kallio lähtee pohjoiskarjalaiseen lapsuuskaupunkiinsa nimismiehen sijaiseksi. Hän aikoo viettää leppoisan kesän lenkkeillen ja kuntoillen, mutta tahti kiristyy, kun kaivostornin juurelta löytyy ruumis. Putosiko taiteilija Meritta Flöjt tornista vai työnsikö hänet joku? Tutkintaa ei helpota se, että epäiltyjen joukossa on vanhoja tuttuja, kuten Marian rokkiaikojen ihastus kitaristi Johnny, joka saa Marian sydämen lyömään yhä kiivaammin. Ja pian löytyy toinenkin ruumis...

Tämän kirjan perusteella voisin joskus lukea Maria Kallioita ihan ensimmäisestä osasta alkaen. En kuitenkaan kokenut mitenkään häiritseväksi sen, että kirja oli keskeltä sarjaa.

Ilves, J. M. - Sorjonen: Nukkekoti

Olipas hienoa lukea kotimainen kirja, joka tempaa mukaansa heti ekoilla lauseilla! Päähenkilö on kiinnostava ja juoni toimii. Jos ei olisi pitänyt katsella illalla televisiosta jalkapalloa niin tämä olisi tullut luetuksi yhden päivän aikana.

Keskusrikospoliisin huippututkija Kari Sorjonen haluaa viettää enemmän aikaa vakavasta sairaudesta toipuvan vaimonsa ja teini-ikäisen tyttärensä kanssa. Perhe päättää muuttaa Lappeenrantaan, jossa Sorjonen ottaa vastaan rikoskomisarion pestin uudesta vakavien rikosten erikoisyksiköstä. Pian käy ilmi, että idylliseltä näyttävän rajaseudun rikokset ovat pääkaupungissa kouliintuneelle poliisillekin kovia.

Vaara, Amanda - Pientä fiksausta vailla

Tulipa luettua ihan mukavan harmiton sarjan avaus elämäntapabloggaajan elämästä.

Pientä fiksausta vailla
21.3. klo 23:55
Tämä on blogi hyvästä elämästä ja uudesta alusta. Tervetuloa seuraamaan, kuinka muijan käy!
Koettu burnout ja avioero. Jätetty kiinteistönvälittäjän työ. Ostettu vanha koulu.

Paitsi talon Venla hankkii myös kokonaan uuden elämäntavan Airbnb-majoituspalveluineen, pop up -kahviloineen ja blogeineen. Majatalon vieraat, persoonalliset naapurit ja karkailevat kanat tuovat eloa Venlan arkeen, jossa tosin riittää entuudestaan teini-tyttären ja ex-miehen järjestämiä tempauksia.
Downshiftaus pitää Venlan todella kiireisenä! Varsinkin kun yhtenä päivänä taloon astuu eräs trubaduuri...

Nuotio, Eppu - Myrkkykeiso

Toinen astetta kevyempi kotimainen tähän väliin. Eppu Nuotion uuden dekkarisarjan ensimmäinen osa esittelee Suomen oman neiti Marplen.

Kodin arkea pyörittänyt Mirkka Kairikko on vihdoin ottanut omaa aikaa ja lähtenyt Kemiönsaarelle. Mirkan aviomies ei pärjää lapsenhoidossa, mutta onneksi Ellen Lähde rientää apuun. Ellenin pestistä tulee yllättäen pitempi, kun Mirkkaan ei saada yhteyttä. Saaristohuvilan pöydällä tuoksuu juuri maljakkoon aseteltu kukkakimppu, mutta muuten talo huutaa tyhjyyttään.

Kirjasta tulee minulle mieleen Alexander McCall Smithin Mma Ramotswe -kirjat, joita olen jokusen lukenut. On aika virkistävää, että päähenkilö ei ole etsivä eikä tee yhteistyötä poliisin kanssa, hän on vain vilpittömän kiinnostunut kanssaihmisistään ja toimeliaana ihmisenä hän löytää keinot saada asioita selville oman elämänsä ohessa. Toisaalta kirjassa tuntuu olevan kauhean paljon asioita, jotka kaipaavat Ellenin kosketusta: naapurin aikuistuva poika tarvitsee ymmärtävää aikuista, kadonneen naisen sisko kaipaa ymmärtäjää ja puoliso ryhtiliikettä, naapuruston lapset lähiömummia... Mutta jahka sarjan toinen osa ilmestyy niin voisin hyvin kuvitella lukevani senkin.

Tuomainen, Antti - Palm Beach Finland

Vaihteeksi hieman tuoreempaa kirjallisuutta.

Keskusrikospoliisin peitetoimintayksikön ykkösnyrkki Jan Nyman määrätään tutkimaan pienessä merenrantakaupungissa sattunutta outoa kuolemantapausta. Nyman saapuu eriskummallisen lomakylän hallitsemaan uinuvaan kaupunkiin tehtävänään selvittää mitä tapahtui, hinnalla millä hyvänsä.

Kirja on julkaistu vuonna 2017 enkä ole lukenut Tuomaiselta aiemmin mitään muuta. Tämän perusteella ehkä voisin niin kuitenkin tehdä. Tämä kirja tuli luettua parissa päivässä joten ei se ihan huonokaan voinut olla. Oli aika virkistävää lukea hauska dekkari.

Härkönen, Anna-Leena - Kaikki oikein

Talvella ensi-iltansa saaneen elokuvan (jota en sitten ainakaan vielä mennyt katsomaan) innoittamana tartuin Härkösen alkuperäisteokseen vuodelta 2014.

Eevi Puttonen vietti lapsuutensa pihiyden pesäkkeessä ja kärsi koulussa kiusaamisesta. Lottovoittajan kosto maistuu makealta.
Eevi ja hänen miehensä Kari hankkivat hienon asunnon, sitten Eevi hemmottelee itseään Royal Class -matkalla ja ostaa entiseltä kiusaajaltaan työpaikan alta. Kosmetologin työ saa jäädä, kun työnantaja ei ymmärrä Eevin lomailun tarvetta.
Lotto-onnella on myös kääntöpuolensa. Karille viina maistuu, ja Eevi alkaa nähdä kateelliset läheisensä hyväksikäyttäjinä. Keneen voi enää luottaa?

En tiedä mitä kirjalta odotin, mutta ihan se ei odotuksiani lunastanut. Olen lukenut Härköselta osuvampiakin teoksia ja tämän kahlaamisessa menikin jonkin aikaa, kun en vain saanut tartuttua siihen iltaisin.

Rönkä, Matti - Yyteet

Pidän kovasti Matti Röngän tyylistä. Olin juuri päässyt Einossa alkuun (koska en uskonut saavani Yyteitä käsiini kirjastosta) kun puoliso mietti omaa joululahjatoivettaan. Heitin siihen, että Röngän Yyteet olisi ainakin ajankohtainen ja kehuin Einoa. Ja kuinkas sitten kävikään...

Ville Koskela toimii esimiehenä pienessä it-firmassa, Varma-Datassa. Koskela on company man, joka työpaikan juhlissa viihtyy ennemmin oman tiimin kuin johdon pöydässä. Vanhan toimarin vetäytyessä paikalle ilmestyy moderni johtaja Lammio. Pian ei firman pakuja enää niin vain lainailla eikä kahvia kannella pahvimukeissa omille työpisteille. Pienten arjen taistelujen taustalla vilahtelee kuitenkin koko ajan kaksikirjaminen peikko, YT. Osa porukasta kestää, osa karkaa, kaikki eivät selviä hengissä loppuun saakka.

Röngän romaani hyödyntää Suomi 100 -juhlavuoteen sopivasti Tuntemattoman sotilaan tutuksi tekemiä henkilöhahmoja. Ratkaisu on nerokas ja aina välillä piti hihkaista ääneen, kun tajusi elokuvien ja kirjan tutuksi tekemien tapahtumien yhtenäisyyden kirjan moderniin maailmaan tuodun tarinan kanssa. Tämän lisäksi kirja on äärimmäisen ajankohtainen ja kuvaa osuvasti tämän päivän työelämää.

Rönkä, Matti - Eino

Röngän uutuus Yyteet on ollut paljon pinnalla viime aikoina. Uutisoinnista sain oivan ponteen tarttua Röngän tuotantoon. Kirjastossa Eino-romaaneja taisi olla useampikin hyllyssä, joten totesin, että se on varmaan lukemisen arvoinen, kun on useampi painos hankittu.

Logiikka toimi. Yllätyin itsekin, kuinka juoni tempaisi mukaansa ja piti otteessaan, vaikka näennäisesti kirjassa ei tapahdu juuri mitään. Vanha mies muistelee ja nuoremmat selvittelevät, mitä hänen historiaansa on kuulunut. Toimii.

Eino on sodan käynyt mies. Velvollisuutensa hoitanut, tiivis ja sitkeälihainen Ukki. Pojanpoika Joonas säikähtää, kun Ukissa havaitaan muistisairauden ensimmäiset oireet. Terveyskeskuksessa Joonas näkee vanhat luodinrepeämät Einon vartalossa. Ukin kotoa löytyy karttoja ja valokuvia, joissa tämä poseeraa outojen miesten kanssa. Nopeasti käy selväksi, että aivoverenkiertohäiriöt ovat pienimpiä Einon mieltä vaivaavista kiusosta.

Härkönen, Anna-Leena - Ei kiitos

Tämän ahmin muutamassa päivässä.

Heli Valkonen on epätoivoisesti rakastunut aviomieheensä. Mutta Matin ei tee mieli. Koskaan. Hän vain pelaa tietokonepelejä repsahtaneissa fleecehousuissa. Hartiahieronta on hänestä parasta läheisyyttä. Kun hienovaraisista vihjeistä, kauniista puheista ja hemaisevista asuista ei ole apua, Heli turvautuu suoraan ja yhä suorempaan toimintaan – turhaan. ”Kulta, nyt ei ole hyvä hetki.” Lauhkeasti ja nöyryyttävästi Matti torjuu puolisonsa lähestymiset.  Hiljainen makuuhuone johtaa tilanteisiin, joihin Heli ei välttämättä olisi halunnut. Mutta hän ei tahdo kuolla suruun.

Kirja kertoo parisuhteesta, jossa osapuolet eivät enää ymmärrä toisiaan ja erilaiset halut ja toiveet makuuhuoneessa vaikuttavat lopulta kaikkeen tekemiseen. Toisen muuttuessa yhä ärhäkämmäksi toinen sulkeutuu. Odotin loppuratkaisua jännittyneenä, eikä sekään pettänyt.

Härkönen, Anna-Leena - Avoimien ovien päivä

Lukuinto oli kateissa ja päätin, että nyt tarvitsen jotain mukaansatempaavaa ja helposti lähestyttävää luettavaa. Tartuin kirjastossa kahteen Anna-Leena Härkösen pokkariin, joista tämä oli ensimmäinen. Kun lukemisen makuun taas pääsin niin tämä tuli luettua viikossa.

Kolmekymppisen Astan aviomies on lähtenyt tiehensä ja Asta matkustaa jouluksi lapsuudenkotiinsa. Siellä hän saa vastaansa perheen rakkauden, jolla äiti aikoo parantaa tyttärensä erosurun. Äidin ja tyttären läheisyys paljastuu kuitenkin näennäisyydeksi, todellisten tunteiden pettämiseksi. 

Koko kirja on kirjoitettu minä-muotoiseksi pohdinnaksi. Kertojan äitisuhde on hyvin kompleksinen ja lapsuus on jättänyt traumansa, jotka vaikuttavat yhä aikuisiällä. Monessa kohtaa teki mieli tarttua päähenkilöä hartioista ja ravistaa, tai vaihtoehtoisesti tarjota oma olkapää. Selkeästi kirjoitettu, vetävä tarina oli juuri sitä, mitä halusin lukea, ja sitä myös sain.

Heikkinen, Mikko Pekka - Poromafia

Sattui löytymään kirjastosta niin pitihän siihen nyt tarttua, kun sitä niin kovin oli hehkutettu.

Nelihangan suku on hallinnut Utsjokea rautaisin ottein jo satakunta vuotta.

Suvun patriarkka, pororuhtinas Jonás-Guhtur Nelihanka on jäämässä syrjään perheen pään paikalta. Mutta ennen kuin leppeät eläkepäivät ehtivät alkaa, pororuhtinas riitaantuu peruuttamattomasti esikoispoikansa kanssa.

Jouni-Sammeli Nelihanka hylkää perintöosansa taakseen katsomatta ja perustaa lainsuojattoman moottorikelkkajengin. Pukemalla Ahma SC:n presidentinliivit ylleen Jouni-Sammeli haastaa niin isänsä arvovallan kuin ansaintakeinot ja valta-aseman Lapissa.

Seurauksena on gangsterileirien välinen sota, jonka kumu kuuluu kauas etelään asti. Kun Karhu-ryhmän kopteri pyyhkäisee viimein paikalle, käy ilmi, että Jouni-Sammelilla on hallussaan ase, jonka voimalla koko saamelainen elämäntapa mullistuu.

Tarina oli viihdyttävä, mutta ei pystynyt ihan jatkuvasti pitämään minua näpeissään.

Nousiainen, Miika - Maaninkavaara

Tämän kirjan eteen oli selvästi tehty taustatöitä vaikka millä mitalla.

Martti Huttusen päässä on yksi ainoa tavoite: Suomen kestävyysjuoksumaineen palauttaminen.

Lahjakkaan pojan mystinen katoaminen jättää valmentaja-isän tyhjän päälle, joten teini-ikäinen Heidi päättää juosta isänsä ylös masennuksesta. Kun Martti alkaa koulia tytöstä huippu-urheilijaa, tavallinen arki saa jäädä. Heidi käy koulua painoliiveissä, nukkuu yönsä magneettirummussa - ja juoksee.

Harjoitukset saavat yhä absurdimpia sävyjä, ja pian äidinkin on aika avata Lomakouhero-romantiikan sumentamat silmänsä. Voiko Huttusen perhettä enää pelastaa vai vaatiiko isän pakkomielle jo veronsa - korkojen kanssa?

En ollut lukenut aiemmin Nousiaisen kirjoja ja tyyli oli juuri sitä mitä kirjailijan tv-esiintymisten perusteella odotin: hersyvää ja mukaansatempaavaa. Ja toisaalta kun luin Heidin koulukiusaamiskokemuksista koin myös ahdistusta ja vastenmielisyyttä, en olisi halunnut lukea siitä enempää ja kuitenkin halusin saada selville, miten Heidi tilanteesta selviää. Jossain puolenvälin jälkeen hersyvä tyyli ja tarinan absurdeimmat piirteet alkoivat puuduttaa ja odotin juonen kehittyvän nopeammin. Siitä huolimatta ahmin kirjan nopeasti loppuun.

Jaatinen, Pekka - Kalpeat sotilaat

Luin Pekka Jaatiselta aiemmin tänä vuonna nyrkkeilyaiheisen kirjan Torpedo. Nyt törmäsin kirjailijan tuotantoon uudestaan. En koe olevani mikään suuri sotakirjallisuuden ystävä mutta Kalpeiden sotilaiden näkökulma aiheeseensa oli kiinnostavan erilainen.

Eräässä Kalpeiden sotilaiden alkupuolen kohtauksessa Nelly ihmettelee, miten Lenne ja Asser näyttävät niin kalpeilta vaikka muut sotilassairaalan potilaat ovat enimmäkseen terveen punakoita. Syy, jota Lennen tyttöystävä Nelly ei vielä tuolloin tiedä, on heroiini.

Lenne ja Asser ovat sodassa parhaat kaverukset. He ovat erinomaisia sotilaita, mutta ajautuneet huomaamattaan huumeriippuvaisiksi. He varastavat suuren erän heroiinitabletteja, mikä osoittautuu myös suureksi onnettomuudeksi.

Tarina imi mukaansa. Loppuratkaisu tuntui lopulta yllättävänkin tiiviiltä. Mutta lukukokemuksena hyvä, antoi paljon ajattelmisen aihetta.

Yliluoma, Susanna - Pinkki hartauskirja

Kuvittelin lainanneeni jotain kevyempää luettavaa ja joo, olihan tämä kevyttä. Mutta rankemman kautta.

Annulla on piikkikorkoiset saapikkaat, viiskyt kappaletta platinanvaaleita hiustenpidennyssuortuvia ja mielipide suomalaisista naisista. Annu tahtoo paremman elämän ja alfauroksen, eikä keinoilla ole väliä. Annu haluaa bailata ja elää pinkkiä yötä niin kauan kuin Viru Valgeaa, hiuslakkaa ja ihailevia katseita riittää.

Railakkaan mustanpuhuvassa blondieepoksessa 1990-luvun Tallinna, Riika ja Wien toimivat taustana rakkauden kiihkolle ja syrjähypyn arjelle. Suomalaista työllistymiskurssia Baltiassa kansoittavat korkealta pudonneet toimitusjohtajat ja baaritiskien epätoivoiset. Nousukauden aallonharja on mennyttä, mutta vauhti vie yhä. Räväkkä sukupuoliromaani tarttuu tulenarkaan aiheeseen: onko tasa-arvo tuhonnut seksuaalisen jännitteen?

Ensin en kokenut, että minulla ja kirjan päähenkilöllä niin sanotusti synkkaisi. Mutta kuinkas ollakaan, tämä tuli ahmittua ihan tosi nopeesti!

Itäranta, Emmi - Teemestarin kirja

Kotimaista scifiä oli edelleen kirjapinossa tyrkyllä. Seuraavaksi vuorossa oli taas yksi esikoisromaani, tällä kertaa Emmi Itärannalta. Tätä hehkutettiin kirjan ilmestyessä kovasti mutta tähän asti se on pysytellyt minulta kirjastossa piilossa.

Maailmasta on loppumassa vesi. Suunnattoman katastrofin - ehkä ilmastonmuutoksen, ehkä jonkin muun - läpikäynyt ihmiskunta sinnittelee veden vähyyden ja sen säännöstelyä hallitsevan diktatuurin vallan alla.
Noria on teemestarien sukua ja pian on hänen vuoronsa ottaa vastaan täysivaltaisen teemestarin arvo - ja edeltäjiensä tarkkaan varjelema salaisuus. Aikana, jona veden kätkeminen on rikoksista pahin, sotilasvallan katse kiinnittyy väistämättä teemestarin taloon.

Pari ystävääni oli lukenut kirjan minua ennen ja molemmat kuvailivat sitä oudoksi. Pistin sen uutuuden piikkiin, he eivät juuri ole scifiä saati fantasiaa aiemmin lukeneet. Mutta kieltämättä tarina oli hieman erikoinen. Se loppui kohtaan, johon harvat tarinat loppuvat, ikään kuin olisi ollut vasta pohjustusta jollekin suuremmalle. Alku oli hieman hidas, kertomistyyli toki kaunis.

Parkkinen, Sami - Punainen pyörre

Scifi on alkanut löytää tiensä lainaustiskin kautta laukkuuni yhä useammin. Nyt sattui käsiin Sami Parkkisen trilleri ihmisen fysiologisesta manipuloinnista.

Carl-Johan Hakala päätyy suorittamaan asevelvollisuuttaan syrjäiseen varuskuntaan, missä hänen on määrä saada erikoiskoulutus. Menneisyyden riivaama CJ ei kysele liikoja tulevasta tehtävästään. Euroopan suurimmalla konkurssin tehneiden yritysten varikolla hänet koulutetaan säätämään laitetta, jonka käyttötarkoitusta hänelle ei kerrota.

Odottamatta CJ kohtaa eversti Glicksteinin, ratkeamaisillaan olevan ihmiskoneen. Uusien taitojensa avulla CJ pelastaa miehen. Samalla hän tajuaa tietävänsä liikaa ja pitkä pakomatka alkaa.

Punainen pyörre -romaanin ilmestysmäinen näkemys järisyttää. Kerronnan riipivä psykologinen jännite kuljettaa tapahtumat kiihtyvään kierteeseen, ja CJ:n paranoidinen kujanjuoksu voi johtaa vapauteen vain äärimmäisten ratkaisujen kautta.

Kirjan maailmankuva on kiinnostava ja jännittävä, mutta itse jäin kaipaamaan tarinalta tai ehkä tarinan päähahmolta enemmän ryhdikkyyttä. Nyt lukemisen jälkeen päällimmäiseksi jäi sellainen olo, että asioita jätettiin selittämättä sen takia, että päähenkilöä ei kiinnosta. Mutta lukukokemuksena toki tempasi mukaansa sen verran, että kolmesataa sivua tuli luettua ihan kohtalaista tahtia.