Crichton, Michael - Aikamatka

Tämä Crichtonin teos ei temmannut minua samalla tavalla mukaansa kuin Jurassic Park, mutta imu parani selkeästi loppua kohden.

Opiskelijaryhmä tutkii keskiaikaisen linnoituksen raunioita Ranskassa. Heidän hämmästyksellään ei ole rajoja, kun he löytävät satoja vuosia vanhan pergamentin, jossa lukee heidän professorinsa käsialalla: Auttakaa.

Tutkimusta rahoittavan jättiyhtiön johtaja pyytää neljän opiskelijan ryhmää välittömästi yhtiön tutkimuslaitoksille Uuteen Meksikoon. Näyttää siltä, että professori on siirtynyt aikakoneella 1300-luvun Ranskaan, ritarien maailmaan. Opiskelijoiden tehtävänä on hakea hänet ehjänä takaisin. 

Rönkä, Matti - Yyteet

Pidän kovasti Matti Röngän tyylistä. Olin juuri päässyt Einossa alkuun (koska en uskonut saavani Yyteitä käsiini kirjastosta) kun puoliso mietti omaa joululahjatoivettaan. Heitin siihen, että Röngän Yyteet olisi ainakin ajankohtainen ja kehuin Einoa. Ja kuinkas sitten kävikään...

Ville Koskela toimii esimiehenä pienessä it-firmassa, Varma-Datassa. Koskela on company man, joka työpaikan juhlissa viihtyy ennemmin oman tiimin kuin johdon pöydässä. Vanhan toimarin vetäytyessä paikalle ilmestyy moderni johtaja Lammio. Pian ei firman pakuja enää niin vain lainailla eikä kahvia kannella pahvimukeissa omille työpisteille. Pienten arjen taistelujen taustalla vilahtelee kuitenkin koko ajan kaksikirjaminen peikko, YT. Osa porukasta kestää, osa karkaa, kaikki eivät selviä hengissä loppuun saakka.

Röngän romaani hyödyntää Suomi 100 -juhlavuoteen sopivasti Tuntemattoman sotilaan tutuksi tekemiä henkilöhahmoja. Ratkaisu on nerokas ja aina välillä piti hihkaista ääneen, kun tajusi elokuvien ja kirjan tutuksi tekemien tapahtumien yhtenäisyyden kirjan moderniin maailmaan tuodun tarinan kanssa. Tämän lisäksi kirja on äärimmäisen ajankohtainen ja kuvaa osuvasti tämän päivän työelämää.

Hämeen-Anttila, Virpi - Perijät

Kesän kevyen lukemisen kaipuuseen sopii myös tämä Virpi Hämeen-Anttilan kahden suvun suhteita ja salaisuuksia käsittelevä romaani.

Kun tv-toimittaja Veera Sipponen palaa Kiurulaan lapsuudenkesiensä maisemiin hän uskoo löytävänsä ratkaisuja elämänsä solmuihin. Sen sijaan hän huomaa penkovansa sukutilansa rajanaapuriin kohdistuvia talousrikosepäilyjä - niiden ytimessä kotiin palannut suvun musta lammas Tuomas Stål.

Tarina vetää lukijan pikkuhiljaa mukaansa ja vauhtiin päästyään kirjaa ei tohtisi laskea käsistään. Kirjailija kertoo osuvasti ja kiinnostavasti kahden erilaisen ihmisen ja suvun tarinat, jotka limittyvät lopulta väistämättä toisiinsa.

Tämän perusteella luen Virpi Hämeen-Anttilaa mieluusti jatkossakin.

Alexander McCall Smith - Kalaharin konekirjoituskoulu miehille ja Elämän kirkas keskipäivä

Botswanan kuuluisimman naisyksityisetsivän ja hänen läheistensä elämässä puhaltavat uudet tuulet.

Kalaharin konekirjoituskoulu miehille keskittyy Mma Ramotswen sijaan enemmänkin sarjan keskeisten sivuhenkilöiden elämänjuonteisiin. Naisten etsivätoimisto nro 1:n sihteeri Ja Tlokweng Road Speedy Motorsin apulaisjohtaja, Botswanan sihteeriopistosta huippuarvosanoin valmistunut Mma Makutsi perustaa oman yrityksen muiden tehtäviensä oheen.

Mma Ramotswen harmiksi kaupunkiin ilmestyy kilpaileva etsivätoimisto, jota johtaa mies ja joka pyrkii joka yhteydessä tuomaan esiin syitä, miksi mies on parempi yksityisetsivä kuin nainen. Yksityiselämässä huolia aiheuttavat omalla tavallaan adoptoidut orpolapset Puso ja Motholeli ja myös Mma Ramotswen kihlattu J. L. B. Matekoni.

Elämän kirkas keskipäivä keskittyy taas vaihteeksi enemmän Mma Ramotswen elämään. Etsivätoimiston varakas asiakas pyytää Precious Ramotswea selvittämään neljän kosijansa aikeet, ovatko he oikeasti rakastuneet häneen vai havittelevatko he vain hänen rahojaan? J. L. B. Matekoni puolestaan lupautuu jälleen tempaukseen, jonka onnistuminen ei ole lainkaan taattu ja joka aiheuttaa päänvaivaa sekä hänelle että hänen morsiamelleen Mma Ramotswelle.

Sarja jatkaa tutulla rauhallisella tyylillään. Elämä Botswanassa on pohjimmiltaan rauhallista, leppoisaa ja ikinä ei ole niin kiire, ettei ehtisi juomaan hyvää kupillista rooibosteetä. Kirjat ovat täydellistä lomalukemista ja auttavat nollaamaan ajatukset oman päivän suurista ja pienistä suruista ennen nukkumaan menoa.

Alexander McCall Smith - Kirahvin kyyneleet ja Siveysoppia kauniille tytöille

Mma Ramotswen tutkimukset jatkuvat tuttuun rauhalliseen tahtiin. Naisten etsivätoimistosta kertovan sarjan toinsessa osassa Kirahvin kyyneleet toimiston maine on kiirinyt, ja etsivä Ramotswe ja hänen sihteerinsä, apulaisetsivä Mma Makutsi, saavat syrjähyppyselvittelyjen ohella ratkottavakseen kinkkisen arvoituksen menneisyydestä.

Yksityiselämänsä puolella Mma Ramotswella on luvassa jännittävät ajat, sillä sarjan ensimmäisen osan lopussa hän vastasi miespuoleisen ystävänsä kosintaan myöntävästi. Tämän lisäksi kyseinen mies suostuu orpotilalla käydessään adoptoimaan kaksi lasta - kysymättä asiaa ensin Mma Ramotswelta. Kirja keskittyykin paljon Mma Ramotswen ja J. L. B. Matekonin keskinäisen suhteen kuvaamiseen.

Kokonaisuutena kirja jatkaa sarjan ensimmäisestä osasta tuttua tyyliä. Sujuvaa ja soljuvaa tekstiä lukee mielellään, ja tarina nappaa lukijan mukaansa verkkaisesta etenemistahdistaan huolimatta.

Sarjan kolmannessa osassa Siveysoppia kauniille tytöille keskitytään Mma Ramotswen ohella Mma Makutsiin, mikä tuo sarjalle sopivasti uutta syvyyttä ja kiinnostavuutta. J. L. B. Matekonin potiessa masennusta ja ollen näin ollen poissa kuvioista tilaa jää enemmän apulaisetsivä/sihteeri/autokorjaamon toimitusjohtajan esittelyyn, mikä ei ole lainkaan huono juttu. Mma Makutsi tuo sarjan hahmoihin sopivaa terävyyttä ja napakkuutta, jota muista jää kaipaamaan.

Yleisesti ottaen kirjasarjan hahmoja voi kuvata ihastuttavalla tavalla naiiveiksi. Elämä kirjasarjan kuvaamassa Afrikassa on rauhallista ja ongelmat ovat joko perustavanlaatuisia (orpolasten sijoittaminen hyviin koteihin, huolehtiminen sukulaisista rahallisesti) tai melko pienimuotoisia (haluavatko naiset ehdottomasti mahdollisimman suuren timantin kihlasormukseen). Toisaalta esimerkiksi masennusta käsitellään melko rennolla otteella. Kirjat tarjoavatkin oivaa todellisuuspakoa Suomen pimeään talveen!

Terry Pratchett - Posti kulkee

Kesän aikana kaipaa usein leppoisaa, mukaansatempaavaa ja ennen kaikkea rentoa lukemista. Tulen ja jään laulu on taas jäänyt vähemmälle ja ennen juhannusta kirjastosta tarttui mukaan Pratchettin Posti kulkee (alkup. Going Postal, 2004). Suomennoksen vajaat 400 sivua tuli ahmittua loppujen lopuksi melko reippaasti, sillä juoni oli kohdallaan, hahmot kiinnostavia ja Kiekkomaailma jälleen kerran erittäin kiehtova.

Ammattihuijari Tahmee von Lipwigillä ei mene hyvin. Hän on joutunut tilille rötöksistään, ja edessä on hirttotuomio. Yllätyksekseen Tahmee ei narun jatkoksi jouduttuaan tapaakaan Kuolemaa, vaan lordi Vetinarin, joka tosin ilmoittaa olevansa enkeli. Vetinarilla olisi tarjous, josta on vaikea kieltäytyä: Tahmeen pitää herättää henkiin Ankh-Morporkin vuosia sitten perikatoon joutunut postitoimisto tai muuten hänen oma henkiin heräämisensä jää lyhytaikaiseksi. Tehtävä ei ole helppo, mutta tärkeintä on kuitenkin, että posti kulkee!

Omassa rankingissani Posti kulkee on parasta Pratchettia, samaa sarjaa Pienten jumalten kanssa. Tarinan päähenkilö on ammattihuijari ja petkuttaja, joka haastaa Ankh-Morporkin postilaitoksella Kiekkomaailman valtaa pitävän viestintävälineen, Välkkytornien verkoston, jonka avulla viestejä voi lähettää erittäin nopeasti pitkienkin välimatkojen päähän. Tarina sisältää Pratchettin tyyliin useita viittauksia nykypäivään ja mm. Sormusten herraan sekä kuvaa osuvasti yritysmaailman lainalaisuuksia, ahneutta ja hyväuskoisuutta. Huomasin taas nauravani silloin tällöin ääneen lukiessani, mikä ei ole koskaan huono asia. Tarinan eteneminen kiinnosti, eikä siinä ollut lainkaan ärsyttäviä mitääntekemättömiä sivuhahmoja tai -juonteita, jotka myös ovat Pratchettin tarinoille tyypillisiä.

Kirjan ainoa huono puoli taisi olla Kuoleman roolin pienuus. Suosittelen.