Useamman Clive Cussler -dekkarin jälkeen aloin kaivata vaihtelua. Joskus vähemmän on enemmän, ja Mma Ramotswe -dekkarit, joihin joskus jo ehdin kyllästyä, alkoivat taas houkuttaa. Tämä kyseinen kirja taisi jäädä aiemmalla lukukerralla kesken, mutta nyt sain luettua sen ongelmitta loppuun asti.
Sarjan kuudennessa osassa Mma Ramotswe saa vieraan menneisyydestä. Muuten Naisten etsivätoimisto Numero Yhden arki rullaa kuten ennenkin: aina on aikaa juoda kupillinen hyvää rooibosta ja ihmisten väliset kahnaukset ja kohtaamiset ovat pieniä ja arkisia, mutta kokijoilleen suuria ja merkityksellisiä.
Tämä blogi toimii omana lukupäiväkirjanani. Kirjoitan tänne ylös paitsi kirjojen esittelyt myös omat lyhyet arvioni niistä. Nautin soljuvasta kerronnasta ja tarinaan uppoutumisesta.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tee. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tee. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 9. joulukuuta 2018
keskiviikko 17. toukokuuta 2017
Itäranta, Emmi - Teemestarin kirja
Kotimaista scifiä oli edelleen kirjapinossa tyrkyllä. Seuraavaksi vuorossa oli taas yksi esikoisromaani, tällä kertaa Emmi Itärannalta. Tätä hehkutettiin kirjan ilmestyessä kovasti mutta tähän asti se on pysytellyt minulta kirjastossa piilossa.
Maailmasta on loppumassa vesi. Suunnattoman katastrofin - ehkä ilmastonmuutoksen, ehkä jonkin muun - läpikäynyt ihmiskunta sinnittelee veden vähyyden ja sen säännöstelyä hallitsevan diktatuurin vallan alla.
Noria on teemestarien sukua ja pian on hänen vuoronsa ottaa vastaan täysivaltaisen teemestarin arvo - ja edeltäjiensä tarkkaan varjelema salaisuus. Aikana, jona veden kätkeminen on rikoksista pahin, sotilasvallan katse kiinnittyy väistämättä teemestarin taloon.
Pari ystävääni oli lukenut kirjan minua ennen ja molemmat kuvailivat sitä oudoksi. Pistin sen uutuuden piikkiin, he eivät juuri ole scifiä saati fantasiaa aiemmin lukeneet. Mutta kieltämättä tarina oli hieman erikoinen. Se loppui kohtaan, johon harvat tarinat loppuvat, ikään kuin olisi ollut vasta pohjustusta jollekin suuremmalle. Alku oli hieman hidas, kertomistyyli toki kaunis.
Maailmasta on loppumassa vesi. Suunnattoman katastrofin - ehkä ilmastonmuutoksen, ehkä jonkin muun - läpikäynyt ihmiskunta sinnittelee veden vähyyden ja sen säännöstelyä hallitsevan diktatuurin vallan alla.
Noria on teemestarien sukua ja pian on hänen vuoronsa ottaa vastaan täysivaltaisen teemestarin arvo - ja edeltäjiensä tarkkaan varjelema salaisuus. Aikana, jona veden kätkeminen on rikoksista pahin, sotilasvallan katse kiinnittyy väistämättä teemestarin taloon.
Pari ystävääni oli lukenut kirjan minua ennen ja molemmat kuvailivat sitä oudoksi. Pistin sen uutuuden piikkiin, he eivät juuri ole scifiä saati fantasiaa aiemmin lukeneet. Mutta kieltämättä tarina oli hieman erikoinen. Se loppui kohtaan, johon harvat tarinat loppuvat, ikään kuin olisi ollut vasta pohjustusta jollekin suuremmalle. Alku oli hieman hidas, kertomistyyli toki kaunis.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

