Alexander McCall Smith - Kalaharin konekirjoituskoulu miehille ja Elämän kirkas keskipäivä

Botswanan kuuluisimman naisyksityisetsivän ja hänen läheistensä elämässä puhaltavat uudet tuulet.

Kalaharin konekirjoituskoulu miehille keskittyy Mma Ramotswen sijaan enemmänkin sarjan keskeisten sivuhenkilöiden elämänjuonteisiin. Naisten etsivätoimisto nro 1:n sihteeri Ja Tlokweng Road Speedy Motorsin apulaisjohtaja, Botswanan sihteeriopistosta huippuarvosanoin valmistunut Mma Makutsi perustaa oman yrityksen muiden tehtäviensä oheen.

Mma Ramotswen harmiksi kaupunkiin ilmestyy kilpaileva etsivätoimisto, jota johtaa mies ja joka pyrkii joka yhteydessä tuomaan esiin syitä, miksi mies on parempi yksityisetsivä kuin nainen. Yksityiselämässä huolia aiheuttavat omalla tavallaan adoptoidut orpolapset Puso ja Motholeli ja myös Mma Ramotswen kihlattu J. L. B. Matekoni.

Elämän kirkas keskipäivä keskittyy taas vaihteeksi enemmän Mma Ramotswen elämään. Etsivätoimiston varakas asiakas pyytää Precious Ramotswea selvittämään neljän kosijansa aikeet, ovatko he oikeasti rakastuneet häneen vai havittelevatko he vain hänen rahojaan? J. L. B. Matekoni puolestaan lupautuu jälleen tempaukseen, jonka onnistuminen ei ole lainkaan taattu ja joka aiheuttaa päänvaivaa sekä hänelle että hänen morsiamelleen Mma Ramotswelle.

Sarja jatkaa tutulla rauhallisella tyylillään. Elämä Botswanassa on pohjimmiltaan rauhallista, leppoisaa ja ikinä ei ole niin kiire, ettei ehtisi juomaan hyvää kupillista rooibosteetä. Kirjat ovat täydellistä lomalukemista ja auttavat nollaamaan ajatukset oman päivän suurista ja pienistä suruista ennen nukkumaan menoa.

Paul Auster - New York -trilogia

Kirjan takakansi hehkuttaa Austeria yhtenä Yhdysvaltain arvostetuimpana nykykirjailijana. Trilogia sisältää kolme erillistä lyhyttä romaania, jotka kuitenkin kietoutuvat epämääräisellä tavalla toisiinsa. Tarinat käsittelevät New Yorkia, rikoksia, identiteettiä ja kaikkien henkilöinä esiintyy kirjailijoita.

Trilogian ensimmäinen osa Lasikaupunki (City of Glass, 1985, suom. Jukka Jääskeläinen 1988) kertoo jännityskirjailijasta, joka ottaa vastaan yksityisetsivän tehtävän ja joutuu keskelle juttua, joka on hämmentävämpi kuin hän itse pystyy keksimään. Identiteetin muovaaminen ja omaksuminen on kirjan keskeinen teema, ja tarinan lopussa lukija huomaa tulleensa huijatuksi. Tarina alkaa melko rauhalliseen tahtiin eikä kirjailijan yksityisetsiväkeikkakaan mitenkään erityisen jännittävä ole, mutta sen aikaansaamat filosofiset pohdinnat hahmossa ovat perustavanlaatuisia. Tarinan jälkeen lukijalle jää hieman pöllämystynyt olo, "tässäkö se nyt oli", Auster ei selitä tapahtumia tai avaa hahmoa yhtään enempää kuin tarinan kannalta on tarpeen.

Toinen osa Aaveita (Ghosts, 1986, suom. Jukka Jääskeläinen 1988) kertoo puolestaan yksityisetsivästä, joka luulee saavansa helpon ja rahakkaan keikan, mutta päätyy menettämään oman elämänsä tehtävänannon syödessä häntä. Tässäkin tarinassa leikitellään identiteetillä: kuka on tarkkailtavaksi joutunut ihminen, mitä hän on tehnyt, ja miten hänen tarkkailunsa muokkaa tarkkailijaa. Kertomus alkaa vetävästi ja sen intensiteetti vetää puoleensa melkein koko tarinan ajan, mutta loppuratkaisu tulee jälleen puun takaa ja jättää jotenkin typertyneen olon.

Kolmas osa Lukittu huone (The Locked Room, 1986, suom. Jukka Jääskeläinen ja Jukka Sirola) kertoo kirjailijasta, joka saa yhteydenoton ystävänsä vaimolta. Mies on ollut kateissa jo pitkän aikaa, eikä vaimo usko hänen enää olevan elossa. Kadonnut mies oli kirjoittanut pöytälaatikkoon romaaneja, runoja ja näytelmiä, ja hänen toiveensa oli, että päähenkilö rupeaisi hänen kirjallisen työnsä "pesän selvittäjäksi" ja tilanteen niin salliessa julkaisisi teokset. Lopulta päähenkilö huomaa eläneensä elämänsä jonkun toisen käsikirjoituksen mukaan.

Trilogian jokainen osa on omalla tavallaan kiehtova ja jopa jännittävä, osin myös hyvällä tavalla hämmentävä, mutta itse en oikein pitänyt minkään tarinan loppuratkaisusta. Usein koin myös jonkinlaista pettymistä hahmoihin ja heidän tekemiinsä ratkaisuihin. Mutta näin jälkikäteen ajatellen lukukokemus oli hyvällä tavalla erilainen siitä, mihin muissa lukemissani kirjoissa olen tottunut. Lukija joutuu useampaan otteeseen ravistelemaan itseään ja usein pohdin hahmojen ratkaisuja silloinkin, kun en itse kirjaa lukenut.

En tiedä, aionko lukea Austeria jatkossa, mutta tämä trilogia oli ihan virkistävä poikkeus muuten niin fantasiaan keskittyvässä kirjahyllyssäni.

Margaret Weis, Tracy Hickman - Lohikäärmeen raivo

Lohikäärmelaivat-sarjan kolmas osa todistaa taas sen, minkä jo hyvin tiesinkin: ikinä ei pitäisi alkaa lukemaan sarjaa, jonka kaikkia osia ei ole vielä julkaistu.

Skylan ja Aylaen ystävineen pakenevat laivalla orjuudestaan mutta joutuvat uudelleen vangeiksi Ensimmäisen tyttären merenalaiseen kaupunkiin. Heidän on löydettävä kaikki lohikäärmeen henkiluut, mikä aiheuttaa uusia ongelmia. Jotta tehtävä onnistuisi on löydettävä uusia liittolaisia vaikka vanhojen verivihollisten joukosta. Myös petolliset Raegar ja Treia tavoittelevat henkiluita itselleen.

Lohikäärmeen raivo (2012, suom. Mika Renvall) ei aivan lunasta niitä odotuksia, joita sarjan toinen osa heitti ilmoille. Kirja on myös jonkin verran edeltäjiään lyhyempi, minkä huomaa tapahtumien kehittelyssä ja taustoituksessa. Se intensiteetti, joka sarjan ensimmäisissä osissa oli, puuttuu. Tämä on todella sääli, sillä sarjan hahmoihin oli juuri tulossa syvyyttä, joka vielä ensimmäisessä osassa puuttui. Hahmojen teot ja päätökset tuntuvat ajoittain hieman liiankin yksioikoisilta, varsinkin Skylanin kohdalla muutos tuntuu jo häiritsevältä. Kiistatta sarjan heikoin osa, mutta en vielä heitä toivoani jatkon suhteen.

Alexander McCall Smith - Kirahvin kyyneleet ja Siveysoppia kauniille tytöille

Mma Ramotswen tutkimukset jatkuvat tuttuun rauhalliseen tahtiin. Naisten etsivätoimistosta kertovan sarjan toinsessa osassa Kirahvin kyyneleet toimiston maine on kiirinyt, ja etsivä Ramotswe ja hänen sihteerinsä, apulaisetsivä Mma Makutsi, saavat syrjähyppyselvittelyjen ohella ratkottavakseen kinkkisen arvoituksen menneisyydestä.

Yksityiselämänsä puolella Mma Ramotswella on luvassa jännittävät ajat, sillä sarjan ensimmäisen osan lopussa hän vastasi miespuoleisen ystävänsä kosintaan myöntävästi. Tämän lisäksi kyseinen mies suostuu orpotilalla käydessään adoptoimaan kaksi lasta - kysymättä asiaa ensin Mma Ramotswelta. Kirja keskittyykin paljon Mma Ramotswen ja J. L. B. Matekonin keskinäisen suhteen kuvaamiseen.

Kokonaisuutena kirja jatkaa sarjan ensimmäisestä osasta tuttua tyyliä. Sujuvaa ja soljuvaa tekstiä lukee mielellään, ja tarina nappaa lukijan mukaansa verkkaisesta etenemistahdistaan huolimatta.

Sarjan kolmannessa osassa Siveysoppia kauniille tytöille keskitytään Mma Ramotswen ohella Mma Makutsiin, mikä tuo sarjalle sopivasti uutta syvyyttä ja kiinnostavuutta. J. L. B. Matekonin potiessa masennusta ja ollen näin ollen poissa kuvioista tilaa jää enemmän apulaisetsivä/sihteeri/autokorjaamon toimitusjohtajan esittelyyn, mikä ei ole lainkaan huono juttu. Mma Makutsi tuo sarjan hahmoihin sopivaa terävyyttä ja napakkuutta, jota muista jää kaipaamaan.

Yleisesti ottaen kirjasarjan hahmoja voi kuvata ihastuttavalla tavalla naiiveiksi. Elämä kirjasarjan kuvaamassa Afrikassa on rauhallista ja ongelmat ovat joko perustavanlaatuisia (orpolasten sijoittaminen hyviin koteihin, huolehtiminen sukulaisista rahallisesti) tai melko pienimuotoisia (haluavatko naiset ehdottomasti mahdollisimman suuren timantin kihlasormukseen). Toisaalta esimerkiksi masennusta käsitellään melko rennolla otteella. Kirjat tarjoavatkin oivaa todellisuuspakoa Suomen pimeään talveen!

Yann Martel - Piin elämä

Yann Martelin englanninkielinen alkuteos Life of Pi ilmestyi 2001 ja siihen pohjautuva elokuva julkaistiin 2012. En ole nähnyt elokuvaa vielä, mutta kirjan luettuani se on ehkä pakko katsoa.

Kirjailija kertoo uskomattoman tarinan, joka ei millään voi olla totta, mutta johon lukija haluaa uskoa yhtä lujasti kuin maahan jalkojensa alla. Tarina on kirjoitettu osin omaelämäkerran muotoon, jota ajoittain halkoo tarinan muistiin kirjoittavan kirjailijan sivuhuomautukset.

Intialaispoika Pii elää rauhallista elämää kotimaassaan perheensä kanssa, kunnes perhe päättää muuttaa paremman tulevaisuuden toivossa Kanadaan. Perheen isä myy omistamansa eläintarhan ja seikkailu voi alkaa. Matka on tarkoitus taittaa rahtilaivalla, jossa matkustaa myös osa perheen omistamista eläimistä, jotka on tarkoitus myydä Kanadassa paikallisiin eläintarhoihin. Laiva uppoaa onnettomuuden seurauksena, ja ainoat selviytyjät pelastautuvat yhteen pelastusveneeseen. Piin seuraan liittyy jalkansa veneeseen hypätessään murtanut seepra, hyeena ja bengalintiikeri.

En ole pitkään aikaan lukenut näin mukaansa tempaavaa kirjaa. Kirjailijan maalaileva tyyli tuntui alkuun hieman raskaslukuiselta, mutta kun siihen tottui en meinannut saada laskettua kirjaa kädestäni. Tarina on yhtä aikaa täysin käsittämätön ja täysin mahdollinen. Selviytyjien eloonjäämiskamppailu saa lukijan sekä itkemään, voimaan pahoin että nauramaan ääneen.

Ehdottomasti lukemisen arvoinen teos.

Margaret Weis, Tracy Hickman - Lohikäärmeen salaisuus

Lohikäärmelaivat-sarjan toinen osa koukuttaa lukijansa tehokkaasti seuraamaan Skylanin ja hänen heimolaistensa selviytymistä vieraalla maaperällä.

Vanhat jumalat ovat alakynnessä uusia jumalia vastaan. Vain Vektian lohikäärmeiden viisi henkiluuta voisivat auttaa. Niiden sijaintia eivät tiedä edes jumalat itse. Uuden jumalan Aelonin palvojat eivät pysty vakiinnuttamaan valtaansa ilman näitä luita.

Petturi Raegar on päässyt Aelonin soturipapiksi Sinariaan, minne torgunin jäljelle jääneet soturit ja pappissisarukset Aylaen ja Treia ovat joutuneet orjiksi. Pois pääsy sieltä ei ole helppoa ja he tarvitsevat liittolaisia, joita löytyy yllättäviltä tahoilta.

Skylanin heimolaiset ovat kääntäneet hänelle orjuudessa selkänsä, hänen paras ystävänsä on kuollut eikä hänellä tunnu olevan vaikeasta tilanteestaan ulospääsyä: sotureiden laiva on rikkoutunut ja he ovat vangittuina sisämaassa kaupungissa, jossa on enemmän asukkaita kuin heidän ja heidän heimoveljiensä kansoissa yhteensä. Soturit alistetaan taistelemaan paikallisessa näytöstaistelussa, jolla viihdytetään kaupungin asukkaita.

Ihmisten käymä taistelu maan päällä limittyy yhteen jumalten käymään taisteluun heidän omassa maailmassaan kiehtovalla tavalla.

Margaret Weis, Tracy Hickman - Lohikäärmeen luut

Weisin ja Hickmanin kirjoittaman Kuolemanportti-sarjan luettuani tartuin innoissani heidän kirjoittamaansa uuteen Lohikäärmelaivat-sarjaan. Sarja sijoittuu viikinkien ja lohikäärmeiden maailmaan, ensimmäisen osan takakansi tiivistää tarinan seuraavasti:

Nuori Skylan Ivorson on vindrasin päälliköiden päällikkö. Kansan muinaiset jumalat joutuvat pakoilemaan heitä voimakkaampia uusia jumalia. Jättiläiset ovat saaneet haltuunsa yhden kansan pyhimmistä esineistä, Vektanin käädyn, jota Skylan lähtee hakemaan takaisin lohikäärmelaivastonsa kanssa. Voivatko heidän jumalansa auttaa sotureita tässä vaarallisessa tehtävässä?

Sarjan ensimmäinen, vajaa viisisataasivuinen osa, esittelee tarinan henkilöt: itsekeskeisen ja ylpeän Skylanin, josta tulee kansansa päälliköiden päällikkö, hänen yhtä kiivasluoneisen lapsuudenystävänsä Aylaenin ja Garnin, joka on kolmikon harkitseva osapuoli.

Kirjasarjan ensimmäinen osa on melko tuskastuttavaa luettavaa, sillä sarjan päähenkilö Skylan on naiivi ja tyhmä uskoessaan toimivansa heimonsa parhaaksi antaessaan pettureiden johdattaa itsensä ja heimonsa tuhon partaalle. Useaa kohtausta lukiessa tekisi mieli laskea kirja käsistään ja huokailla ääneen toisen luottamusta vääriin ihmisiin. Tarinan edetessä ja Skylanin joutuessa kohtaamaan pelkonsa ja rajallisuutensa hän alkaa kuitenkin kasvaa ihmisenä. Maailma ei olekaan niin yksinkertainen paikka, kuin hän on aina luullut. Tarina johdattaa lukijansa Skylanin ja kumppaneiden kanssa uusiin, kiinnostaviin maailmoihin.