Luin vastikään Gaimanin teoksen
Unohdetut jumalat ja kun aloin kirjoittaa siitä postausta, huomasin, etten ollut kirjoittanut sitä vielä aiemmin syksyllä lukemastani Gaimanin teoksesta
Hämähäkkijumala. On tullut aika korjata tämä vääryys.
Luin Gaimanin samoja teemoja käsittelevät teokset hieman nurinkurisessa järjestyksessä.
Hämähäkkijumala (
Anansi Boys, 2005, suomennos 2009) on tarina Paksusta Charliesta, joka ei oikeastaan ole paksu, mutta hänen isänsä kerran lausuma lempinimi ei ota kuluakseen pois. Eräänä päivänä rauhallista elämää halajavan Charlien ovelle ilmestyy muukalainen, joka väittää olevansa hänen veljensä. Kuinka ollakaan, Charlien veljeä ei kummemmin kiinnosta rauhallisen elämän viettäminen. Tarinan edetessä Charlielle selviää, ettei hänen isänsä ollutkaan se, joka Charlie kuvitteli hänen olevan, vaan itse Hämähäkkijumala.
Tarina oli täynnä mielenkiintoisia hahmoja, eriskummallisia tapahtumia ja juonenkäänteitä ja siihen uppoutui helposti. Gaiman onnistuu luomaan maailman, jossa todellisuus ja fantasia paiskaavat onnistuneesti kättä.
Unohdetut jumalat (
American Gods, 2001, suomennos 2002) povaa tavallaan alkua
Hämähäkkijumalalle. Mies nimeltä Shadow vapautuu vankilasta samalla kun kuulee vaimonsa kuolleen auto-onnettomuudessa. Matkalla hautajaisiin hän törmää mieheen, joka haluaa palkata hänet epämääräisiin hämärähommiin ja lopulta onnistuukin aikeissaan. Shadown maailmaan alkaa ilmaantua hyviksiä ja pahiksia, joita hän ei aiemmin uskonut olevan olemassakaan.
Tarinassa on suuria teemoja ja sen kertominen vie useammat sata sivua. Kokonaisuus ei mielestäni aivan yllä
Hämähäkkijumalan tasolle, vaikka kerronta onkin sujuvaa ja hahmot mielenkiintoisia. Gaimania tulee luettua jatkossakin.
