lauantai 5. maaliskuuta 2016

Swann, Leonie - Ihmissutta ken pelkäisi

Olen lukenut Leonie Swannin tätä tarinaa edeltävän Murha laitumella -romaanin joskus vuosia sitten alkuperäiskielellä saksaksi. Teos oli hauska, raikas (en ollut aiemmin lukenut kirjaa lampaan näkökulmasta kirjoitettuna) ja mukaansatempaava. Kirjastossa törmäsin kertomuksen jatko-osaan, jossa aiemmasta teoksesta tuttu lammaskatras alkaa selvittämään toista mysteeriä.

Glennkillin irkkulampaat pääsevät paimenensa, lampuri Rebeccan johdolla Euroopan-matkalle. Tarkemmin sanottuna Ranskaan napsimaan ruohoa tummanpuhuvan linnan laitumelle. Viereisessä aitauksessa keppostelevat pähkähullut vuohet suostuvat onneksi tulkkaamaan paikallisten ihmisten outoa kurnutusta.

Lampaat täyttää pelko, sillä metsässä riehuva peto on kammottavasti raadellut kauriita. Huhut ihmissudesta voimistuvat, kun poliisi löytää linnan yleismiehen hopealuodilla ammuttuna. Myös Rebecca joutuu epäilysten kohteeksi, ja älykkölammas neiti Maple alkaa selvittää tapausta omalakisella logiikallaan. Visusti lampaat uskovat, että tarot-korttien popsimisesta on apua.

Kuka tai mikä on ihmissusi? Metsään karannut lammasko on sen seuraava uhri? Vai lammastaan etsivä Rebecca? Vai koko lauma? Vai onko kaikki vain laiduntajien vuolaana virtaavan mielikuvituksen tuotetta?

Rempseä kerronta ja lampaiden maailma tempaa mukaansa, mutta siitä huolimatta aina välillä tarina jää junnaamaan paikoilleen. Loppu povaa jatkoa lammaskatraan seikkailuille ja, kun se jonain päivänä tulee kirjastossa vastaan, saatan hyvin tarttua siihenkin.