Minulla on ollut jostain syystä periaatteellista vastahankaa skandidekkareita kohtaan. Kaikki ovat niitä niin hehkuttaneet että en ole jotenkin itse innostunut niistä lainkaan. Ystävän suosituksesta tartuin kuitenkin Camilla Läckbergin esikoisteokseen. Tiedossa oli mahtava lukukokemus.
Vanhaan kotikaupunkiinsa palaava Erica joutuu kohtaamaan lapsuutensa uudestaan, kun ystävä kahdenkymmenen vuoden takaa, säkenöivä Alexandra, löytyy kuolleena tyhjillään olevan talon kylpyammeesta. Vuodet ovat kuljettaneet Ericaa ja Alexandraa eri suuntiin; toisesta on tullut tukholmalainen kirjallisuudentutkija ja toisesta menestyksekäs göteborgilainen taidegalleristi. Onko kaikkia ihmisiä puoleensa vetänyt kaunotar voinut tehdä itsemurhan? Mikä hänen elämässään oli ollut näin pahasti pielessä? Oliko kyseessä sittenkään itsemurha? Talvihorroksessa uinuva Fjällbacka alkaa vähitellen paljastaa salaisuuksiaan. Tuttu ympäristö muuttuukin vieraaksi, mutta onneksi Erican elämään löytyy uusia kiintopisteitä.
Tarina tempaa lukijan mukaansa vaivihkaa ja vähitellen. Luin kirjan loppuun sairaspedillä eikä yhtään harmittanut potea flunssaa kun oli näin hyvää ajanvietettä! Sarjan henkilöt ovat keskiössä itse murhan ratkaisua enemmän ja Fjällbackan pikkukaupunki antaa hyvät puitteet synkille salaisuuksille ja menneisyyden kaunoille. Henkilöt tuntuvat todellisilta omine heikkouksineen ja päähänpinttymineen. Pakko kai on lukea näitäkin lisää...
