Keskellä pimeintä talvea kaipasin Draculan jälkeen jotain kevyempää ja helposti luettavaa. Siksi tartuinkin kirjastossa taatusti hyvän mielen tarinoita kirjoittavan Enni Mustosen teokseen.
Onni asuu maalla
sisältää kolme romaania, jotka sijoittuvat Suomen maaseudulle 1970-1980 -lukujen taitteeseen. Kaikkien tarinoiden keskushenkilönä on pystyvä nuori nainen, joka palaa juurilleen kaupungista maaseudulle. Maitotytössä
Huhtilan Lisa on kaupunkilainen ylioppilasmerkonomi, joka vaihtaa työttömyyskortiston lomarenkaan lomittajan virkaan. Saako olla muuta?
-romaanissa tarvitaan topakka Siperin Paula, jotta kyläkauppa saadaan säilymään Luhtipohjassa. Hukkakaurassa
Pakkalan Anna löytää paikkansa maaseutuyhteisössä aloittaessaan kansanopiston käsityöpiirien vetäjänä.
Tarinat ovat vetäviä ja reilut viisisataa sivua sisältävä teos tuli ahmittua läpi ennätystahtia. Romaanien edetessä alkoi väkisinkin miettiä Suomen rakennemuutosta, maaseudun tyhjenemistä ja ihmisten kaipuuta takaisin maaseudun rauhaan ja yhteisöllisyyteen. Mustosen kuvaamat ihmiset ovat hyvine ja huonoine puolineen todellisen oloisia ja aitoja. Maaseudun yhteisöllisyyttä korostetaan mutta tulee ne pienten yhteisöjen huonotkin puolet silloin tällöin esiin.
Nopeaan tahtiin luettuna romaanien samankaltaisuus alkoi hieman haitata lukuelämystä. Maaseuturomantiikan nälkään Mustosen teokset sopivat kuitenkin kuin nakutettu.
