Olen syttynyt dekkareihin genrena vasta ihan lähivuosina. Välillä ne kiehtovat kovinkin, välillä pitää pitää hieman etäisyyttä. Työkaverini halusi lisää tilaa kirjahyllyynsä ja nappasinkin tämän sitten parempaan talteen, kun hän toi kirjoja tarjolle. Luin tämän jo joulun tienoilla.
Rachel matkustaa joka aamu ja ilta samalla junalla. Juna kulkee hänen
entisen kotinsa ohi, jossa hän aikoinaan asui ex-miehensä kanssa. Rachel
koettaa välttää ajattelemasta mennyttä ja alkaa seurata toista
pariskuntaa, jotka hän on mielessään nimennyt Jessiksi ja Jasoniksi ja
joiden elämän hän kuvittelee täydellisen onnelliseksi. Sitten eräänä
päivänä Rachel näkee junan ikkunasta Jessin suutelevan tuntematonta
miestä. Pian tämän jälkeen Jess katoaa. Rachel haluaa tarjota apuaan –
ja tulee kietoutuneeksi yhä kohtalokkaammalla tavalla pariskunnan
elämään.
Kirja kietoo otteeseensa saman tien ja ote pitää aina loppuun asti. On virkistävää lukea kirja, jonka kertoja on näin epäluotettava! Toivon totisesti, että Hawkinsin seuraavat teokset ovat yhtä raikkaita eikä hän jumiudu toistamaan tämän kirjan kaavaa.
